Viimeiset pari kuukautta ovat olleet samalla elämäni ihanimpia, että hirveimpiä. Tunteiden vuoristorataa, järjen ja sydämen taistelua, toivon ja epätoivon myllerrystä.
Mitä enemmän aikaa on kulunut ja mitä paremmin olen häneen tutstunut, sitä syvemmiksi ja vakavammiksi tunteeni häntä kohtaan ovat muuttuneet. Samaan aikaan on kuitenkin epätoivo kasvanut ja uskoni hiipunut.
Olen ollut aina taistelija ja selviytyjä, mutta tämä tunteiden myrsky on vienyt rohkeuteni ja itseluottamukseni. Hänen silmiensä ja näiden tunteitteni edessä olen voimaton ja aseeton.
Olen kertonut hänelle tunteistani, eikä hän ole suoraan torjunut minua. Hän ei ole myöskään kertonut mitään omista tunteistaan ja tuntemuksistaan. Olemme välillä loitonneet toisistamme, sitten taas lähentyneet. Ehkä pelkäämme liikaa tunteitamme, emmekä uskalla heittäytyä niiden vietäviksi. Ehkä pelkäämme liikaa hyppyä tuntemattomaan ja itsemme ja toistemme satuttamista, emmekä uskalla rakastaa. Ehkä meillä molemmilla on liikaa painolastia ja arpia taakkanamme.
Onhan tämä suoraan sanottuna perseestä. Tuntuu niin ihanalta, että oksettaa.
Mieheltä naiselle.
Mitä enemmän aikaa on kulunut ja mitä paremmin olen häneen tutstunut, sitä syvemmiksi ja vakavammiksi tunteeni häntä kohtaan ovat muuttuneet. Samaan aikaan on kuitenkin epätoivo kasvanut ja uskoni hiipunut.
Olen ollut aina taistelija ja selviytyjä, mutta tämä tunteiden myrsky on vienyt rohkeuteni ja itseluottamukseni. Hänen silmiensä ja näiden tunteitteni edessä olen voimaton ja aseeton.
Olen kertonut hänelle tunteistani, eikä hän ole suoraan torjunut minua. Hän ei ole myöskään kertonut mitään omista tunteistaan ja tuntemuksistaan. Olemme välillä loitonneet toisistamme, sitten taas lähentyneet. Ehkä pelkäämme liikaa tunteitamme, emmekä uskalla heittäytyä niiden vietäviksi. Ehkä pelkäämme liikaa hyppyä tuntemattomaan ja itsemme ja toistemme satuttamista, emmekä uskalla rakastaa. Ehkä meillä molemmilla on liikaa painolastia ja arpia taakkanamme.
Onhan tämä suoraan sanottuna perseestä. Tuntuu niin ihanalta, että oksettaa.
Mieheltä naiselle.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tämä oli kuin minun näppiksestäni lähtenyt. Vuoristorataa on omassa elämässäni kuitenkin kestänyt pidempään kuin pari kuukautta. Erityisesti viimeiset kuukaudet ovat olleet entisiä jyrkempiä nousuja ja laskuja. Juuri kun olettaa pääseensä jonkinlaiseen tasapainoon tunteidensa kanssa, niin huomaakin sukeltavansa syvälle 'nämä ovat vain minun tunteitani' -epätoivoon. Kun sieltä taas rämpii pinnalle ja päättää 'ollaan vaan ystäviä, minulle riittää kun näen häntä ja saan jutella hänen kanssaan', niin sitten yhdestä pitkästä katseesta mieli lähtee taas 'jos sitten kuitenkin' -syöksykiitoon. Järjen valon hetkinä tekee mieli riuhtaista itsensä irti ja järjestää niin, ettei tavattaisi enää. Kun saa tämän ajatuksen tasattua ja päätös alkaa olla lukkoon lyömistä vaille, niin sitten tajuntaan hiipii ajatus siitä, kuinka kestää sen suunnattoman suuren surun ja ikävän, kun pelkkä ajatuskin rutistaa sydämen kasaan ja saa huutamaan tuskasta. Kuinka luopua jostain, jota ei ole edes oikeasti ollut? Maanantaina nähtiin ja eilen sain jo melkein irti riuhtaistua itseni irti ja peruutin asiallisesti ensi viikon työtapaamisemme. Vakaa ajatus oli laittaa perään viestiä, ettei nyt vähään aikaan nähdä. Sormet ei kuitenkaan pystyneet viestiä kirjoittamaan, kun sydän huusi tuskaa.
Tunteista ei ole puhuttu, kun tilanne on kaiken kaikkiaan varsin monisyinen ja hankala, vaikka kumpikin olemme vapaita. On ikäeroa, asiakassuhde, erilainen elämän tilanne... On vain ajan kuluessa lähennytty asiallisuudesta. Varmasti tyhmintä ja typerintä mitä syvästi ihastuneelle (minä) voi tässä tilanteessa tapahtua, on, että suusta livahtaa ennen joulua nähdessä sanat 'saanko halata' ja halatessa livahtaa hiljainen kuiskaus 'hyvää joulua'. Halauksen jälkeen pakenin autoon ja ajoin 'normaalisti' lähimmälle kauppakeskuksen parkkipaikalle itkemään ja nauramaan ilosta ja onnesta.
Lähden hakkaamaan päätä seinään.... vasaralla peukaloon lyöminen on myös mielessä... voisi kokeilla sormien jättämistä auton oven väliin...
Kuten aloittaja sanoi 'onhan tämä suoraan sanottuna perseestä'. On se.
Nyt on kyllä tavallisen typerä olo tästä avautumisesta.
Molemmat vinkuu itsesäälissä
Niinkö? Onhan se hyvä, että nyt sinä voit tuntea olevasi h-vetin paljon parempi ihminen.
No minä ainakin tei nsellasen päätöksen että ensinnäkään en enää kirjoita kaipuusta ja toiseksi heti kun näen ihmistä teen hänelle selväksi sen että nyt minä käyttäydyn kuin aikuinen ja jätän täysin rauhaan vaikka varmaan liian myöhäistä sanoa mutta sanon silti, ei pidä antaa tunteiden viedä liikaa, tämä on vähän uutta minulle että järki sumeni. No jos olisin alunperin selvästi asiani ilmaissut ja käyttäytynyt kuin aikuinen enkä kuin teini niin ei olisi tätä tilannetta mutta sen verran nyt pitää miestä olla minussa että tää loppuu ja se tunne häviää sit vaikka pakolla, pidän itteni vaikka 24/7 kiireisenä etten ehdi edes ajatella tunteita.
Näin helpompi, väärin toista kohtaan vaikak en varsinaisesti ole roikkunut mutta kuitenkin se että on tää tunne ollut vaikka päästää irti. Ihan sama miten sen täällä joku tulkitsee, minulla on muukin elämä.
KUitenkin kirjoitit tänne.... ei ole tunnetta ja pääset siitä irti kun et kirjoita ja teet muita asioita.... mikä tässä ei täsmää...
Millä tavalla käyttäytyy aikuinen? Millä tavalla käyttäytyy teini? Aikuinen jättää ajattelematta ja tuntematta?
Miksi pitää viilata pilkkua. Tuohan oli toteamus etten aiheesta enää kirjota, ja joo kirjotin nytkin :)
Eihän tunteissa ole mitään pahaa mutta järkeä voi käyttää ja puhun itsestäni ja kait sitä nyt tänne saa kommentoida muita asioita.
Ilmaisin asian noin miten ilmaisin ei kait siinä mtn epäselvää.
Sitähän minä tuolla tekstillä tarkotin että en aiheesta jauha enään, vähän niinkuin myös itselle toteamus. Ja älä hermoile kyllä minä asian ihan livenä vielä juttelen ihmisen kanssa läpi ja sitä rataa syyllistämättä toista, minussa on kaikki vika asiassa.
Mutta ihan sama kuitenkin aion palstalle kommentoida eri asioista jatkossakin kun se on kivaa vaihtaa mielipiteitä kun voi itsekkin siitä jotain oppia.
Pikku lisäys, välillä on helpompi yrittää neuvoa esimerkiksi aloittajaa omien kokemusten pohjalta. Joko saa hyvän neuvon tai ei.
Ja tiedän kyllä että viilaan nyt itsekkin, sellanen olen välillä sen kyllä pystyn myöntämään
Minusta tuntuu ihan samalta. Kun ajattelenkin häntä, että saisin olla hänen kanssaan, rakastaa häntä, ja että hän vielä pitäisi siitä, niin en meinaa pysyä nahoissani. Pelkkä ajatuskin on niin ihana. Tai jos tulee pienikin toivonkipinä, että hän saattaisi tykätä minusta, tai jos edes näen häntä hetken, niin... en pysty sanoin kuvailemaan sitä... hän on niin ihana.
Sitten taas kun iskee epätoivo ja kauhea ajatus siitä, että entä jos hän ei pidäkään minusta yhtään tai jos tämä ei etenemään, niin menen aika rajusti vuoristorataa toiseen suuntaan...
Mietin usein, että jos välillämme ei olisi sitä epävarmuutta siitä, mitä toinen tuntee, ja toisaalta siitä, uskaltaako ja saako näyttää omat tunteensa toiselle, niin tuntuu, että se suurin pelko hälvenisi. Ainakin minulla se on tässä juuri se epävarmuus siitä, onkohan hänellä tunteita ja haluaakohan hän mitään.
Olen ollut todella ihastunut häneen alusta asti, mutta minunkin tunteeni ovat vain syventyneet entisestään.
Haluaisin olla hänen kanssaan. Jos se olisi vain minusta kiinni, niin katuisin koko loppuelämäni sitä, jos emme yrittäisi.
Tämä on nuoremmalta naiselta ihanalle miehelle.
Minusta tuntuu ihan samalta. Kun ajattelenkin häntä, että saisin olla hänen kanssaan, rakastaa häntä, ja että hän vielä pitäisi siitä, niin en meinaa pysyä nahoissani. Pelkkä ajatuskin on niin ihana. Tai jos tulee pienikin toivonkipinä, että hän saattaisi tykätä minusta, tai jos edes näen häntä hetken, niin... en pysty sanoin kuvailemaan sitä... hän on niin ihana.
Sitten taas kun iskee epätoivo ja kauhea ajatus siitä, että entä jos hän ei pidäkään minusta yhtään tai jos tämä ei etenemään, niin menen aika rajusti vuoristorataa toiseen suuntaan...
Mietin usein, että jos välillämme ei olisi sitä epävarmuutta siitä, mitä toinen tuntee, ja toisaalta siitä, uskaltaako ja saako näyttää omat tunteensa toiselle, niin tuntuu, että se suurin pelko hälvenisi. Ainakin minulla se on tässä juuri se epävarmuus siitä, onkohan hänellä tunteita ja haluaakohan hän mitään.
Olen ollut todella ihastunut häneen alusta asti, mutta minunkin tunteeni ovat vain syventyneet entisestään.
Haluaisin olla hänen kanssaan. Jos se olisi vain minusta kiinni, niin katuisin koko loppuelämäni sitä, jos emme yrittäisi.
Tämä on nuoremmalta naiselta ihanalle miehelle.
Paljonko on ikäeroa!
Sweet sixteen years..