Joku aika sitten kirjoitin siitä, kuinka ehtoollinen ja suullinen saarnattu evankeliumi, on eri asia ja että saarnattu evankeliumi on välttämätön herättämään uskon, eikä pelkkä ehtoollinen herätä uskoa ihmiseen.
Silloin joku alkoi vahvasti huutamaan tätä vastaan Ja syyttämään esikoislestadiolaisuutta väärästä ehtoolliskäsityksestä. Hän syytti, että halveksimme ehtoollista jos emme pidä sitä samana asiana kuin saarnattu ja luettu Jumalan sana.
Mitä tähän sanoo yksimielisyyden ohje??
Näin:
#
Mutta nyt hän sanoo: "Leipä on osallisuus Kristuksen ruumiiseen" niin että jokainen, joka nauttii siunatun leivän, tulee siten osalliseksi Kristuksen ruumiistakin. Paavali ei siis voi tarkoittaa hengellistä Kristuksen ruumiin syömistä, vaan hän puhuu suulla tapahtuvasta, sakramentaalisesta nauttimisesta, jossa ei ole eroa hurskauden ja jumalattomien kristittyjen välillä.
Ensimmäisen Korinttolaiskirjeen aihe ja sen edellyttämä tilanne todistavat saman. (1 Kor. 10:18 ss. 1 Kor 11:29) Paavali uhkailee ja varoittaa sellaisia, jotka ottavat osaa epäjumalien uhriaterioihin eivätkä pysy erossa pakanallisesta perkeleenpalvonnasta mutta käyvät silti myös Herran pöydässä ja tulevat osallisiksi Kristuksen ruumiista ja verestä. Hän varoittaa heitä nauttimasta Kristuksen ruumista ja verta tuomioksi ja kadotukseksi. Koska siis kaikki ehtoollisvieraat tulevat Kristuksen ruumiista osallisiksi saamalla osansa siunatusta ja murretusta leivästä, ei pyhä Paavali mitenkään voi tarkoittaa hengellistä yhteyttä Kristukseen. Sitä ei kukaan voi käyttää väärin eikä siitä pidä ketään varoittaa.
Luther ja muut Augsburgin tunnustuksen takana olevat puhtaat opettajat, meidän rakkaat isämme ja edeltäjämme, ovatkin selittäneet tätä Paavalin lausumaa niin, että se sopii varsin hyvin yhteen Kristuksen sanojen kanssa: Leipä jonka me murramme on Kristuksen jaettu ruumis eli se Kristuksen ruumis, joka jaetaan niiden kesken jotka saavat osansa murretusta leivästä.
Yksimielisesti me pidämme kiinni tästä 1 Kor. 10:18:n ihmeellisen todistuksen yksinkertaisesta ja perustellusta selityksestä. Syystä me oudoksumme muutamien rohkeutta. Itse he ovat aikaisemmin tällä lauseella vastustaneet sakramentin halveksijoita, mutta nyt he kehtaavat käyttää sitä perustelemaan omaa harhaoppiaan, sitä että Kristuksen ruumis muka nautitaan ehtoollisessa ainoastaan hengellisellä tavalla. Näin he sanovat: Se merkitsee: Leipä on osallisuus Kristuksen ruumiiseen, sen avulla päästään Kristuksen ruumiin eli seurakunnan yhteyteen, se on väline, jolla meidät uskovat yhdistetään Kristukseen. Samalla tavoinhan myös evankeliumin sana uskolla omistettuna on väline, joka yhdistää meidät hengellisesti Kristukseen ja liittää Kristuksen ruumiiseen eli kirkkoon
Kristuksen lihan syöminen voi siis tapahtua kahdella tavalla. Joh. 6:48-58 Kristus puhuu erityisesti hengellisestä syömisestä, kun me hengessä ja uskossa otamme hänet vastaan, sekä evankeliumia saarnattaessa ja tutkittaessa että ehtoollista nautittaessa. Sellainen syöminen on kyllä hyödyllistä, terveellistä ja jopa kaikkien aikojen kaikille kristityille autuuteen välttämätöntä. Ilman hengellistä syömistä myös ehtoollisen sakramentissa tapahtuva suullinen syöminen ei ainoastaan jää hyödyttömäksi vaan tuottaa vahinkoa ja kadotustuomion. Mutta tämä hengellinen syöminen ei ole mitään muuta kuin uskomista: Kun Jumalan sana tarjoaa omakseen Kristuksen, tosi Jumalan ja tosi ihmisen, kaikkine lahjoineen, jotka hän on meitä varten hankkinut antamalla ruumiinsa kuolemaan ja vuodattamalla verensä meidän puolestamme - näitä lahjoja ovat Jumalan armo, syntien anteeksiantamus, vanhurskaus ja iankaikkinen elämä - me kuulemme sanan ja otamme hänet uskossa vastaan, aivan omaksemme. Herran Jeesuksen Kristuksen tähden meillä on armollinen Jumala ja ikuinen autuus. Tähän lohdutukseen me luotamme lujasti, tämän varaan jättäydymme turvallisesti ja tässä me kestämme minkä tahansa hädän ja ahdingon tullessa.
Eri asia on sakramentissa suulla tapahtuva Kristuksen ruumiin syöminen. Pyhässä ehtoollisessa kaikki saavat Kristuksen todellisen ja olemuksellisen ruumiin ja veren, kun syövät ja juovat siunatun leivän ja viinin. Uskoville siinä on varma tae ja pantti siitä, että heidän syntinsä on annettu anteeksi ja että Kristus elää ja vaikuttaa heissä. Epäuskoiset saavat siitä tuomion ja kadotuksen, mutta suullaan hekin ottavat vastaan ja nauttivat juuri sen, mistä Kristus nimenomaan puhui ehtoollista asettaessaan.
Illallispöydän yli hän ojensi opetuslapsilleen tavallista leipää ja viiniä, mutta sanoi niitä tosi ruumiikseen, ja verekseen ja lisäsi: "Ottakaa ja syökää." Siinä tilanteessa tämä käsky ei voinut tarkoittaa mitään muuta kuin suulla syömistä ja juomista. Sanaa ei kuitenkaan saa ymmärtää kapernaumilaisten karkealla tavalla lihan pureskelemiseksi, vaan se sana käy yli meidän luonnollisen ymmärryksemme. (Joh. 6:52 ss.) Myöhemmin Herra Kristus sitten antoi toisen, hengellistä syömistä koskevan käskyn: "Tehkää tämä minun muistokseni." Näin hän vaatii uskoa.
#
Silloin joku alkoi vahvasti huutamaan tätä vastaan Ja syyttämään esikoislestadiolaisuutta väärästä ehtoolliskäsityksestä. Hän syytti, että halveksimme ehtoollista jos emme pidä sitä samana asiana kuin saarnattu ja luettu Jumalan sana.
Mitä tähän sanoo yksimielisyyden ohje??
Näin:
#
Mutta nyt hän sanoo: "Leipä on osallisuus Kristuksen ruumiiseen" niin että jokainen, joka nauttii siunatun leivän, tulee siten osalliseksi Kristuksen ruumiistakin. Paavali ei siis voi tarkoittaa hengellistä Kristuksen ruumiin syömistä, vaan hän puhuu suulla tapahtuvasta, sakramentaalisesta nauttimisesta, jossa ei ole eroa hurskauden ja jumalattomien kristittyjen välillä.
Ensimmäisen Korinttolaiskirjeen aihe ja sen edellyttämä tilanne todistavat saman. (1 Kor. 10:18 ss. 1 Kor 11:29) Paavali uhkailee ja varoittaa sellaisia, jotka ottavat osaa epäjumalien uhriaterioihin eivätkä pysy erossa pakanallisesta perkeleenpalvonnasta mutta käyvät silti myös Herran pöydässä ja tulevat osallisiksi Kristuksen ruumiista ja verestä. Hän varoittaa heitä nauttimasta Kristuksen ruumista ja verta tuomioksi ja kadotukseksi. Koska siis kaikki ehtoollisvieraat tulevat Kristuksen ruumiista osallisiksi saamalla osansa siunatusta ja murretusta leivästä, ei pyhä Paavali mitenkään voi tarkoittaa hengellistä yhteyttä Kristukseen. Sitä ei kukaan voi käyttää väärin eikä siitä pidä ketään varoittaa.
Luther ja muut Augsburgin tunnustuksen takana olevat puhtaat opettajat, meidän rakkaat isämme ja edeltäjämme, ovatkin selittäneet tätä Paavalin lausumaa niin, että se sopii varsin hyvin yhteen Kristuksen sanojen kanssa: Leipä jonka me murramme on Kristuksen jaettu ruumis eli se Kristuksen ruumis, joka jaetaan niiden kesken jotka saavat osansa murretusta leivästä.
Yksimielisesti me pidämme kiinni tästä 1 Kor. 10:18:n ihmeellisen todistuksen yksinkertaisesta ja perustellusta selityksestä. Syystä me oudoksumme muutamien rohkeutta. Itse he ovat aikaisemmin tällä lauseella vastustaneet sakramentin halveksijoita, mutta nyt he kehtaavat käyttää sitä perustelemaan omaa harhaoppiaan, sitä että Kristuksen ruumis muka nautitaan ehtoollisessa ainoastaan hengellisellä tavalla. Näin he sanovat: Se merkitsee: Leipä on osallisuus Kristuksen ruumiiseen, sen avulla päästään Kristuksen ruumiin eli seurakunnan yhteyteen, se on väline, jolla meidät uskovat yhdistetään Kristukseen. Samalla tavoinhan myös evankeliumin sana uskolla omistettuna on väline, joka yhdistää meidät hengellisesti Kristukseen ja liittää Kristuksen ruumiiseen eli kirkkoon
Kristuksen lihan syöminen voi siis tapahtua kahdella tavalla. Joh. 6:48-58 Kristus puhuu erityisesti hengellisestä syömisestä, kun me hengessä ja uskossa otamme hänet vastaan, sekä evankeliumia saarnattaessa ja tutkittaessa että ehtoollista nautittaessa. Sellainen syöminen on kyllä hyödyllistä, terveellistä ja jopa kaikkien aikojen kaikille kristityille autuuteen välttämätöntä. Ilman hengellistä syömistä myös ehtoollisen sakramentissa tapahtuva suullinen syöminen ei ainoastaan jää hyödyttömäksi vaan tuottaa vahinkoa ja kadotustuomion. Mutta tämä hengellinen syöminen ei ole mitään muuta kuin uskomista: Kun Jumalan sana tarjoaa omakseen Kristuksen, tosi Jumalan ja tosi ihmisen, kaikkine lahjoineen, jotka hän on meitä varten hankkinut antamalla ruumiinsa kuolemaan ja vuodattamalla verensä meidän puolestamme - näitä lahjoja ovat Jumalan armo, syntien anteeksiantamus, vanhurskaus ja iankaikkinen elämä - me kuulemme sanan ja otamme hänet uskossa vastaan, aivan omaksemme. Herran Jeesuksen Kristuksen tähden meillä on armollinen Jumala ja ikuinen autuus. Tähän lohdutukseen me luotamme lujasti, tämän varaan jättäydymme turvallisesti ja tässä me kestämme minkä tahansa hädän ja ahdingon tullessa.
Eri asia on sakramentissa suulla tapahtuva Kristuksen ruumiin syöminen. Pyhässä ehtoollisessa kaikki saavat Kristuksen todellisen ja olemuksellisen ruumiin ja veren, kun syövät ja juovat siunatun leivän ja viinin. Uskoville siinä on varma tae ja pantti siitä, että heidän syntinsä on annettu anteeksi ja että Kristus elää ja vaikuttaa heissä. Epäuskoiset saavat siitä tuomion ja kadotuksen, mutta suullaan hekin ottavat vastaan ja nauttivat juuri sen, mistä Kristus nimenomaan puhui ehtoollista asettaessaan.
Illallispöydän yli hän ojensi opetuslapsilleen tavallista leipää ja viiniä, mutta sanoi niitä tosi ruumiikseen, ja verekseen ja lisäsi: "Ottakaa ja syökää." Siinä tilanteessa tämä käsky ei voinut tarkoittaa mitään muuta kuin suulla syömistä ja juomista. Sanaa ei kuitenkaan saa ymmärtää kapernaumilaisten karkealla tavalla lihan pureskelemiseksi, vaan se sana käy yli meidän luonnollisen ymmärryksemme. (Joh. 6:52 ss.) Myöhemmin Herra Kristus sitten antoi toisen, hengellistä syömistä koskevan käskyn: "Tehkää tämä minun muistokseni." Näin hän vaatii uskoa.
#
Vastaukset 47
Vanhimmat
ET YMMÄRRÄ NÄKÖJÄÄN KOKO ASIAA
Ethän sinä tuossa saa todistetuksi yhtään mitään KTK!
Onko sinulla vaikea ymmärtää lukemaasi tekstiä?
Kuten aikaisemmin sanoin, ehtoollinen on myös sanan julistusta. Kysyn taas: Onko sinun ehtoollista jakaneet pappisi olleet kaikki kuuromykkiä? Lain mukaan sen ei pitäisi olla mahdollista. Älä siis erota sanaa ja sakramenttia vastakkain.
Sakramentissa on jaettaessa myös sana ja äänellinenkin sana.
Jokainen syntinen, joka langennut kastettu kristitty, nauttii silloin uskossa, kun hän uskoen ottaa vastaan ja nauttii sakramentin.
Kun siis menee alttarille, ottaa vastaan leivän ja viinin ja uskoo sen olevan se, mitä jaettaessa sanotaan ja
miksi sitä jaetaan
se ihminen nauttii sekä hengellisesti, että ruumiillisesti oikein.
Hänhän uskoo evankeliumin: Kristus minun edestäni. Kristus on nyt siinä todellisesti.
Eihän usko ole mitään muuta kuin Kristukseen ja hänen armoonsa tarttumista ja tukeutumista.
Sitten on jo monen kertaan saarnattu rikas evankeliumi.
Ennen alttarille menoa hän on sen uskonut.
Nyt hän uskoo sen alttarilla kun sanotaan: Herramme....veri... sinun edestäsi vuodatettu.
Onhan se merkillistä, jos ei 100 x murhannutkaan saisi tuota uskoa, jos sitä pyytää.
Te näköjään hylkäätte Jumalan sanan kun erotatte Hengen ja sanan toisistaan.
Surullista.
Onkohan Jumala hylännyt teidät omaan viisauteenne?
Niitä ei tarvitse asettaa vastakkain, ymmärtääkseen, että sana ja sakramentti on kuitenkin eri asia.
Evankeliumin Sanassa on henki ja voima, mutta sakramentissa (sana ja aine yhdessä) on sen lisäksi kristuksen tosiruumis ja veri todellisesti läsnä, tämän maan päällä. Ei pelkkä henki ja voima kuten saarnatussa sanassa.
Sana ja evankeliumi on sana ja evankeliumi vaikka kuulija ei sitä ottaisi vastaan.
Sakramentti ei ole sakramentti jollei sitä jaeta, tai oteta vastaan.
Siinä on sellainen ero, että saarnattu evankeliumi kuuluu kaikille, eikä se ole kenellekkään, edes epäuskoiselle vaaraksi tai haitaksi, mutta ehtoollisen sakramentissa Epäuskoiset saavat siitä tuomion ja kadotuksen, mutta suullaan hekin ottavat vastaan ja nauttivat juuri sen, mistä Kristus nimenomaan puhui ehtoollista asettaessaan.
On hyvä huomata että Kelvoton ehtoollis vieras ei välttämättä ole kastamaton.
#
Kristuksen ruumis otetaan vastaan myös suulla, ei ainoastaan uskolla ja hengellisesti niin kuin sakramentin ulkopuolellakin tapahtuu. Sen saavat myös kelvottomat, epäuskoiset, valheelliset ja pahat KRISTITYT, eivät ainoastaan uskovat ja hurskaat.
#
#
Huolellisesti on tehtävä selväksi, keitä kelvottomat ehtoollisvieraat ovat. Sellaisia ovat ne, jotka tulevat tälle sakramentille katumatta vilpittömästi, tuntematta todellista tuskaa synneistään, todella uskomatta ja aikomatta parantaa elämäänsä. Syömällä kelvottomasti suullaan Kristuksen ruumiin he joutuvat tuomion alaisiksi eli hankkivat itselleen ajallisia ja ikuisia rangaistuksia, kun tulevat vikapäiksi Kristuksen ruumiiseen ja vereen.
#
Se on hienoa huomata, että olet tullut siihen tulokseen, että suullisen sanan täytyy ensin herättää ihminen ja saada aikaan usko Herraan Jeesukseen, ennen ehtoollisen sakramentin nauttimista.
:)
Tästä juuri on kyse.
Kuten yksimielisyyden ohje kuvaa:
#
Oikeita, ehtoollisen arvon mukaisia vieraita ovat sitä vastoin uskossa heikot, arkamieliset ja murheelliset kristityt. Heitä kauhistaa heidän syntiensä suuruus ja lukuisuus. Sydämessänsä he ajattelevat, että he eivät saastaisuudessaan ole tämän kalliin aarteen ja Kristuksen lahjojen arvoisia. He havaitsevat uskonsa heikoksi, surevat sitä ja rukoilevat koko sydämestään, että pystyisivät palvelemaan Jumalaa lujemmin ja rohkeammin uskoen sekä täydellisemmin totellen. Heitä varten Kristus on asettanut ja säätänyt tämän kunnioitettavan sakramentin, sillä hän sanoo näin: "Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan tielle levon." (Matt. 11:28, Matt. 9:12) "Terveet eivät tarvitse parantajaa vaan sairaat." (2 Kor. 12:9) Jumalan "voima on heikoissa väkevä." Ja Room. 14:1-3 kehottaa: "Heikkouskoista hoivatkaa (...) sillä Jumala on ottanut hänet hoivaansa. "Joka uskoo Jumalan Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä", (Joh. 3:15-17) oli hänen uskonsa sitten vahva tai heikko.
Meidän kelvollisuutemme ei ole kiinni uskomme isommasta tai vähemmästä heikkoudesta tai vahvuudesta, vaan sen perustana on Kristuksen ansio. Tästä pääsee osalliseksi yhtä hyvin se vähäuskoinen, murheellinen isä, josta Markus (Mark. 9:24) kertoo 9. luvussa, kuin lujauskoiset Abraham, Paavali ja muut heidän kaltaisensa.
http://tunnustuskirjat.fi/yo/7.html
#
Katumattomalle ilman tarvetta saada syntejä anteeksi, (joka tulee uskosta) ehtoolllinen on vain tuomioksi.
En käsitä mitä ajat takaa jatkuvalla oman valintasi perustelulla. Käsittääkseni sakramenttiasia on ratkaistu, sen perustelut on on käyty läpi viime vuosien aikana. Ratkaisun jälkeen separatistit hyväksyivät ev.lut kirkon sakramenteista luopumisen ja osa kristityistä eivät sitä hyväksyneet. Asia käytiin pitkässä prosessissa varmasti tarkasti läpi. Epäselvyyksiä ei mielestäni pitänyt jäädä opin tulkinnoista kenellekkään.
Ehdotankin,
- jos olet epävarma omasta päätöksestäsi ja haet sille vertaistukea niin käänny saarnaajien puoleen.
- jos pidät muita itseäsi tyhmempinä ja näin kyvyttöminä ymmärtämään mistä sakramenteissa ja niiden toimittamisessa on kysymys, niin olet väärässä. Usko että kaikki puolensa valinneet ovat tehneet päätöksensä omantuntonsa mukaan ja tarvittavilla tiedoilla.
- jos koet että olet saanut henk.koht tehtävän "käännyttää" Esikoiset ry:n kristittyjä omaan käsitykseesi, niin ei se täällä palstoilla toteudu. Kyseenalaistat näin tietoisesti vakaumuksensa mukaisen toimineiden kristittyjen ymmärryksen, samalla annat itsestäsi ja asiastasi surullisen ja säälittävän kuvan.
- jos koet murhetta hajaannuksesta ylipäätään niin ole rauhallisin mielin. Saamme kuitenkin uskoa että meidänkin synnit on sovitettu Golgatalla ja saamme kerran kutsun Taivaan kotiin, niin sinä kuin minäkin.
Samaa ihmettelen minäkin. KTK yrittää ilmeisesti todistaa itselleen, että sakramenttiseparatismi on oikein.
Siinä riittää tekemistä tuomiopäivään asti, mustaa ei saa vakoiseksi, vaikka kuinka yrittäisi.
Mutta rukoillaan yhdessä, että tämä hänelle avautuisi.
Mitenkäs Sanaseparatismi? Tätähän on harjoitettu jo vaikka kuinka pitkään. Varmaan siitä lähtien kun kirkko antoi maallikoille luvan saarnata.
Kun sanotaan, että sanaa ja sakramentteja ei saa pistää vastakkain, eikö sanaseparatismi ole ihan yhtä vakava tai vielä vakavampi asia? Sanan kuulostahan uskokin tulee.
Yleinen pappeus?
Näin se on. Tässä onkin kysymys siitä, etteivät esikoiset halua, että seurakuntamme olisi Lutherin selityksen mukainen oikea seurakunta, jossa sana saarnataan puhtaasti ja sakramentit oikein jaetaan.
Timo Laato, joka oli muistaakseni mukana myös nettiruukkun asiantuntijana vastaa seurakuntakysymykseen:
Mikä on rukoilevaisten/johtokunnan kanta lähetyshiippakuntaan ja sen toimintaan, voisiko siellä käydä jumalanpalveluksessa, jos oman paikallisseurakunnan jumalanpalvelukseen ei voi mennä hyvällä omallatunnolla? Onko teillä yhteistyötä lähetyshiippakunnan kanssa, kun sivuillanne 'mainostetaan' pappiskoulutusta sinne tähdäten?
Vastaus:
Kaikkiin niihin jumalanpalveluksiin voi mennä, joissa evankeliumi saarnataan puhtaasti ja sakramentit jaetaan oikein. Minusta tässä ei kannata ruveta nimeämään ryhmiä, jotka olisivat aina oikeassa. Sinun tehtävänäsi sanankuulijana on rukoilla pappien puolesta ja kuunnella saarnaavatko he oikein. Elleivät saarnaa, niin mene ja ojenna heitä, jos saat siihen Herralta voiman. Lampaana jäät sinne ja vain sinne, missä sinut ravitaan.
Esikoiset eivät ole ilmeisesti saaneet ravintoa esikoislestadiolaisuudessa, vaan ovat joutuneet perustamaan oman firman. Ovat valona kirkossa, jossa vallitseekin täysi pimeys, joka helposti tarttuu heidän väärään mieleensä.
"Sanaseparatismi" on separatistien uusi järkeily.
Kristityt saavat yleisen pappeuden puitteissa opettaa sanalla toisiaan ja sopia keskinäisiä rikkeitään anteeksi.
Juridisesti ja kaitsennallisesti he ovat olleet piispan ja oman kirkkoherran valtuutuksessa.
Sillä ei ole mitään tekemistä erityisen pappeuden kanssa, jolle sakramentit kuuluvat.
Sen Sarvipää itse kauttasi sanoi.
Sinulla ei ole kykyä arvioida, että Kirkossa vallitsee täysi pimeys.
Se on suorastaan parannuksen arvoinen asia.
Miksi siellä sitten on otettu vastaan sakramentteja vuoteen 2016 asti, jos siellä pimeys on?
Sitten vielä viedään "puhtain käsin kastettuja" sinne liitettäväksi.
Mikä ihmeen tietämättömyys teitä Esikoislestadiolaisia riivaa?
Yleisen pappeuden edustajien joukosta valitaan saarnaviran edustajat. Vain kristityiden valtuuttama saarnaviran edustaja saa hoitaa yleisen pappeuden piiriin kuuluvia tehtäviä seurakunnan edessä. Jos saarnamiehillä ei ole saarnavirkaa, silloin esikoislestadiolaiset eivät myöskään ole seurakunta. Esikoislestadiolaisilla saarnaajilla on ihan yhtä paljon saarnavirka kuin kirkon papeilla.
Ei kirkossakaan kuka tahansa yleisen pappeuden nojalla ainakaan saisi istua saarnastuoliin kuten kyllä näyttää käyvän.
Augsburgin tunnustus:
"Jotta saisimme tämän uskon, on asetettu evankeliumin opettamisen ja sakramenttien jakamisen virka"
Ei käy. Vastuu on piispan ja kirkkoherran. (kontrolli)
Suomen lain (sis. kirkkolaki ja -järjestys) mukaan sakramentit jaetaan vain ev.lut. kirkossa niille, jotka ovat sen jäseniä. Jos on oma kirkko, niin siellä on oma järjestys. Esikoislestadiolaisilla ei ole, joten on laitonta jakaa siellä sakramentteja.
Suomen yhdistyslaki ja Esikoislestadiolaiset ry:n säännöt vaativat, että toiminnan lisäys/muutos vaatii yhdistyksen hallituksen vievän asian yhdistyksen kokoukseen, jossa muutos vaatii 3/4 kokouksen äänivaltaisesta jäsenen hyväksynnän.
Nyt siis on rikottu lakeja. Siksi en halua osallistua yhteisön toimintaan, jossa näin tehdään.
Evl.kirkon omat sisäiset järjestykset ja kirkkolait teidänkin jo.
Kyse ei ole nyt Evl.kirkon ehtoollisesta.
Kerropa mitä laki sitten sanoo ehtoollisesta:
-kuka saa asettaa
-kuka saa osallistua
-minkälainen ryhmä/ yhdistysmuoto / uskonto pitää olla
-missä tilassa/rakennuksessa
- mitä ehtoollinen on
-kaikki ehtoollisesta laissa kiinnostaa kovasti
- laitatko momenttia tai linkkiä siitä mitä tarkoitat
Kaikki saavat jakaa minkälaisia sakramentteja haluavat jos tekevät sitä omien sääntöjen ja seurakuntalaisten kesken eivätkä riko maallisia lakeja (näistäkin tapauksista on maailmalta esimekkejä). Logiikka on yksenkertainen eikä vaadi suurta pohdiskelua,
- ev.lut kirkon sakramentteja jakaa ev.lut pappi ja niitä nauttii ev.lut kirkon jäsenet jotka eivät ota osaa muiden yhteisöjen sakramentteihin. Jäsenten oletetaan ymmärtävänvä sitoutumisensa ev.lut kirkon oppiin ja ev.lut kirkon sääntöihin.
- katolisen kirkokon sakramentteja jakaa katolinen pappi ja niitä nauttii katolisen kirkon jäsenet jotka eivät ota osaa muiden yhteisöjen sakramentteihin. Jäsenten edellytetään ymmärtävänsä sitoutumisensa katolisen kirkon oppiin ja katolisen kirkon sääntöihin.
Tällä logiilla myös Esikoislestadioilaiset ry:n maallikot voivat vapaasti jakaa omia sakramentteja omille seurakuntalaisilleen. Seurakuntalaisten oletetaan ymmärtävän etteivät voi samaan aikaan olla jonkun toisen kirkkokunnan jäseninä rikkomatta sen toisen kirkkokunnan jäseniltään edellyttämiä sääntöjä.
Onko tässä jotain epäselvää?
Sakramentit ei ole oikein jaettu silloin, jos luterilaisen kirkon jäsen ryhtyy toimittamaan sakramantteja ilman tehtävään vaadittavaa koulutusta on oordinaatiota. Nyt sakraaliyhteys luterilaiseen kirkkoon on katkaistu, edellä mainitulla menettelyllä.
Kirkoksi rekisteröitymistä on lykätty siksi aikaa, kunnes yhteinen omasuutemme on ryöstetty mainitun vapaakirkon omaisuudeksi. Jos vapaakirkoksi rekisteröiminen olisi tehty lain mukaisessa järjestyksessä, ei omaisuus olisi siirtynyt vapaakirkoksi muutetulle yhteisölle.
Mainitusta syystä evankelisluterilaiset esikoislestadiolaiset tarvitsevat yhteisön, jolla on sakraaliyhteys evankelisluterilaiseen kirkkoon.
ilman tehtävään vaadittavaa koulutusta on oordinaatiota.
Kerroppas hemmo mistä löytyy se raamatun lause joka kieltää jäsenen jakamasta sakramentteja. Oliko opetuslapsilla joku teologinen koulutus ja kuka antoi heille tämän käskyn jakaa sakramentteja. Jeesus hän on uudenliiton ylipappi hän on kaikkein luodun pää ja siihen ei palkkapaimenen kiellot mitään voi vaikuttaa.
Montako kertaa päivässä tämä sama asia pitää teille toistaa?
Opetuslapsilla oli teologinen koulutus. Kesti 3.5 vuotta.
Koulutus ei sinänsä ole asian pointti - vaikka kuuluuhan sanan saarnaajan osata lukea samoja tekstejä, joita Paavali ja Pietarikin ja heidän ohellaan Timoteus luki.
Heidät valittiin Kristuksen kirkon palveluvirkaan apostolina.
Muitakin virkoja oli, ja heille kuului sakramenttien hoito.
Ei yleisen pappeuden mukaan.
Jos vain Herran aposteleille kuului sakramenttien hoito, niin mistä kirkkoinstituution piispat ja papit sen on itselleen omineet? Ilmeisesti ihmisoppien kautta, kuten Rooman paavi alkoi vain yksinkertaisesti pitämään itseään Pietarin seuraajana ja taivaan valtakunnan avainten vartijana! Eihän alkuseurakunta apostolien aikana tuntenut mitään virkapappeutta! Pietari puhuu kuninkaallisesta pappeudesta ja pyhästä kansasta ja tämän hän omistaa kaikille kristityille eli ns. yleisen pappeuden. Ei hän puhu mistään teologisesta tutkinnosta tai vihkimisseremonioista, joilla kirkkoinstituutio pappinsa asettaa papinvirkaan. Hän sanoo, että Pyhä Henki on teitä asettanut kaitsijoiksi Jumalan seurakuntaan; heitä ei siis asettanut mikään virkapiispa. Apostolit kävivätkin Pyhän Hengen koulua Vapahtajan seurassa n. 3,5 vuotta ja vahvistivat virkansa marttyyrikuolemalla. Tällainen oli heidän loppututkintonsa tässä Vapahtajan koulussa.
ilman tehtävään vaadittavaa koulutusta on oordinaatiota.
Pitää olla: ilman tehtävään vaadittavaa koulutusta JA ordinaatiota.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko
Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa ordinaatio järjestetään papeille, diakoneille ja piispoille. Ennen ordinaatiota järjestetään siihen osallituville ordinaatiokoulutus.
Vihkiminen tapahtuu aina sen hiippakunnan tuomiokirkossa, jossa kyseinen henkilö tulee työskentelemään. Vihittävät antavat pappis- tai diakonialupauksen, jonka jälkeen papit puetaan alttarilla tilaisuudessa stolaan ja kasukkaan, diakoneille puetaan pelkkä stola.
Ordinaation jälkeen pappi tai diakoni saa työskennellä hänelle osoitetussa virassa.
Koska esikoislestadiolaiset ei edelleenkään ole kirkoksi rekisteröity, sillä ei ole myöskään oikein toimitettuja sakramentteja.
Jaha, rekisteröikö Jeesus kristinuskon kirkoksi rooman hallinnon kautta ennen kuin jakoi ehtoollisen?
Kirkolla organisaationa ei ole mitään tekemistä sen kanssa jaetaanko ehtoollinen oikein vai ei.
No, ei sinulta totuutta voi odottaakaan.
Näin on totuus kirkon oma assesori Voitto Voipio on kirjoittanut ettei kirkolla ole mitään valtaa puuttua itsenäisen yhdistyksen järjestämiin sakramentien jakoon, ellei siellä ole jakamassa kirkon pappi. Näinhän ei ole eikä tule koskaan olemaankaan. Ihmettelen kuinka uskosta ja Esikoislestadiolaisuudesta vieraantuneet henkilöt pitävät yllä näitä pilkkakirjoituksia edellä mainituista sakramenteista. Keskittyisivät pelkästään oman eriseuran asioihin kuinka paljon sieltä löytyy epäraamatullista toimintaa ja harhaoppeja omaanvanhurskateen asti.
Suomen kansalaisen, oli hän sitten oikein uskova tai vääräuskoinen, pitää kunnioittaa maan lakeja. Raamattu rajaa tämän asian niin, että esivaltaa vastaan voi rikkoa lakeja, jos toiminta on vastoin Sanaa.
Tässä ei todellakaan kunnioiteta lakeja, eikä yhteisömme eli seurakuntamme jäseniä. On tehty vain pahaa, mitään hyvää se ei ole saanut aikaan.
Voipion mukaan siis maallikolla ei ole lupaa hoitaaa sakramentteja.
Ei ole Raamatunkaan mukaan
Ei Lutherin mukaan (
Ei tietenkään, koska yleinen pappeus ei ole erityistä pappeutta, joka on virka.
Koulutus, olkoon sitten vaikka Kouvolan maatalousopisto, se on kirkon päätettävissä.
On se esikoisjankuttajillakin vaikeaa, kun eivät ymmärrä, että koulutuksen tarkoitus on antaa kielissä samat valmiudet, jotka Paavalilla, Luukkaalla ja Pietarilla oli. (Heprea, Kreikka, Latina kirkon historia)
Ainoastaan SK:n mukaan se on sallittua. Ei muutu toiseksi jankuttamalla.
Kun ei ole annettu ymmärrystä niin ei voikaan ymmärtää.
Voipion mukaan maallikko siis voi jakaa kirkon sitä estämättä omilla rukoushuoneilla piste.
Se on varmaankin herra Voipion oma mielipide. Paljonko se painaa?
Täytyypi kysyä häneltä. Kotimaassa ainakin herätti vastustusta hänen ajatuksensa.
Ihmettelen myös voiko nuo olla tosissaan tuon lainrikkomis juttunsa kanssa ,vai onko se vain vitsiksi heitetty.
Lopettaisivat jo ennen kuin nolaavat itsensä kokonaan.
Kehtaatte kysellä.
Tutki suomen lakia ,aloita laista vapaus uskoon ja uskontoon.
9 §. Suomen kansalaisen oikeudet ja velvollisuudet ovat riippumattomat siitä, mihin uskonnolliseen yhdyskuntaan hän kuuluu vai kuuluuko hän mihinkään sellaiseen yhdyskuntaan.
Vielä kerran pojat.
Ev.lut. kirkon sakramentteja jakaa vain pappi. Ev.lut kirkon Sakramenttien jakamisesta on määrätty kirkkolaissa. Maallikko ei voi jakaa ja nauttia muiden uskonnollisten yhdyskuntien sakramentteja jos samaan aikaan on ev.lut kirkon jäsen. Tällöin rikotaan ev.lut kirkon sääntöjä ja kirkkolakia. Yleisesti lähdetään siitä perusajatuksesta, kuten laeissa ylipäätään, että jäsen/kansalainen tuntee lait ja säännöt ja sitoutuu niitä noudattamaan ollessaan ev.lut kirkon jäsen.
Muiden kristillisten kirkojen, uskonnolliset yhteisöjen ja lahkojen jäsenet eivät ole ev.lut kirkon jäseniä ja heillä on mahdolliset omat sakramentit ja uskonnolliset rituaalit joita ei ev.lut kirkon säännöt ja ev.lut kirkkolaki tietenkään määrittele. Heillä on täysi oikeus toimittaa haluamiaan sakramentteja eikä siihen kukaan puutu jos toiminta ei riko sitten Suomen Lakia. Näissä puitteissa Esikoislestadiolaiset ry voi huoletta ja murheetta jakaa omia sakramenttejaan eikä kukaan eikä mikään sitä moiti, kiellä.
Jos väkisin halutaan olla kahden sakramentti opin ja -ymmärryksen piirissä niin ongelmia tulee. Niinkuin on nyt nähty. Asia ei ole mitenkään vaikea, eikä siitä oikeasti separatistien tarvisisi tälläistä sirkusta järjestää. Kun kukin yhteisö hoitaa oman tonttinsa omien sääntöjensä puitteissa niin ei tarvisisi kenenkään menettää malttiaa ja ruveta palstoilla riitelemään ja väittelemään.
Höpöhöpö. Perustakaa oma kirkkonne ja olkaa vapaita siellä!
Kirkon sisälle ei voi tehdä toista kirkkoa.
Ei siihen anna jumalansanakaan lupaa.
Sitten toimia sitä vastaan.
kyllä te olette hassuja tuon kirkkonne ja sakramentteinne kanssa!
milloinka te mahdatte keritä evankeliumia julistaa kun kaikki aika menee tyhj'n toimittamisessa.
Mitäs olet täällä ihmettelemässä? Mene julistamaan Sanaa!
Teuta ei oo voinu kirjoitella, kun ei osaa todistaa, ettei ole ropotti!
Viikon paras!!!
Ihmettelinkin jo missä rakas veljemme luuraa.
4 kpl annettiin tänään tehdä .
KTK on selvästikin joku saarnatautinen hemmo, ei tottele lapinmiehiä sen enempää, kuin separatistejakaan, kun täällä roikkuu ja todistelee väärääoppiaan.
Katsoppa omaan poveen sieltä löytyy väärä mieli
76567o95, ja KTK ne yhteen soppii, sammaan pussaus koppiin.....
KTK: miten sä jaksat länkyttää tuota vanhaa asiaa. Perustakaa oma kirkkonne ja erotkaa ev.lut.kirkosta niin ette tee syntiä. Tai, ja mielummin tietenkin, palatkaa vanhaan järjestykseen saada sakramentit ev.lut . kirkolta.
Jumalattomille ei kuulu miten kristityt jakavat ehtoollisen ja muut sakramentit.
Siksi myöskään mitään virallista maistraatin vihkimistä ei aviopuolisot tarvitse eikä perheiden rekisteröintiä, sillä ei se kuulu jumalattomille miten kristityt itsensä vihityttävät ja lapsensa kastavat.
Jumalattomille ei kuulu miten kristityt jakavat sakramenttinsa, vihkivät hääparinsa, rakentavat talonsa tai pitävät autonsa liikenteessä.
Ja kuinka lujaa päästelee, mitä se poliiseille kuuluu, eivät ole edes ristityitä, eikös se näin mene, maailma on ristityitä varten, ristityt eivät ole maailmaa varten, menköön he helv.......!
"jumalattimat"
-
ei kai kuulukkaan ,muta Jumalalle se kuulee ei voi
väärin tehdä Häntä vastaan.