Vuokravene omassa käytössä yees mutta ne kimppaporukka purjehdukset sitten ovat ihan eri asia. Jos hyvä tsäkä käy niin saattaa oikein mukavaan porukkaan päästä mutta toisinkin voi käydä, siitä kokemus. Olimme muutama vuosi sitten kimppavuokra veneessä mukana. Piti sellainen 2 viikon reissu caribiassa olla. Ikävä kyllä matkaan sattui mukaan sellainen nirppanokka lady joka kaikesta ja kaikista valitteli. Kun tuli sopivat purjetuulet ja veneemme lähti liikkeelle niinkuin purjeveneen pitää niin tämä lady alkoi kirkumaan että vene kaatuu, vene kaatuu eikä piru lopettanut reuhomistaan ennenkuin purjeet laskettiin ja kone kävi. Yömyöhään istui kannella ja valkoviintä lipitteli ja pakotti meitä muita hänen metsäopraanon falskeja lurituksiaan kuuntelemaan Viikon verran minä ja vaimoni sekä yksi toinen pariskunta sen kesti, sitten mentiin maihin ja toisen viikon hotellissa asuimme. Vuokrasimme tosen pariskunnan kanssa pienen veneen ja siinä rantaviivaa myöten muutaman päivän purjehdimme. Olin sen hullun ladyn toilaukset videolle kuvanut ja kun kotona oltiin kävin hakemassa matkanjärjestäjältä korvaukset koska sitä matkaa myytiin kokeneille purjehtijoille. Sitkeiden neuvottelujen jälkeen saatiin hotellin korvattua ja kolmanneksen matkan hinnasta hyvitettyä. Onneksi oli videotallenteet usealta päivältä, se sitten matkanjärjestäjän mukan ratkaisi asian meidän eduksemme.
Vuokrapurren ikävät puolet
Eikoskaanenä
2184
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vähän samanlainen ikävä kokemus. Joitakin vuosia sitten olimme Kuubassa purjehdus lomalla ja seuraamme sattui "herrasmies" joka siitä sokeriruokorommista tykkäsi normaalia enemmän. Taisi kaikesta päätelle kotimaisesta kossusta myös pitää. Hänen vaimonsa jäi jo lähtösatamassa hotelliin koska ilmeisesti tiesi mitä tulemaan pitää.
Kolme päivää sitä kateltiin, sitten hänet erään saaren kapakkaan "unohdettiin" koska olimme taas kahden päivän päästä samalle saarelle paluumatkalla palaamassa.
Kun sinne palasimme Petua ei mistään löytynyt. Eräs saarelainen sitten tulkin avulla kertoi että Petu oli vesitasolla havannaan lentänyt ja kyllä hänet sitten kotiinlähtöpäivänä sieltä löydettiin. Petu ei meille paljon jutellut vaan sanoi että hänen lakimiehensä ottaa yhteyttä kun taas helsingissä ollaan. Kolmen kuukauden jälkeen tuli kutsu meille kaikile hänen lakimiehensä osoiteeseen, seuraavaksi tapasimme lakituvassa ja vajaan vuoden vatvomisen jälkeen raastuvassa meille langetettiin korvausmaksut kanssaihimisen heitteillejätöstä. Tottakai asiasta valitettiin mutta läpi ei mennyt vaan jouduimme hänen vesitasolennon maksamaan hotellikustannuksen saarella sekä Havannassa. Lisäksi kaikki oikeuskulut jäi meille ja voin sanoa että se hänen lakimiehensä ei niitä Helsingin halvempia ollut. Kun kahteen kertaan koko porukalla ennen lähtöä tavattiin ei kyllä olisi voinut uskoa että oli se sama herrasmies matkassamme minkä tapaamisilla opimme tuntemaan.
Kovin ikävät muistot siltä reissulta jäi.
On teillä ollut tosi ikävät kokemukset. Olemme vaimoni kanssa eritysesti kreikassa kroatiassa paljon kimppapurjrhduksia kokeneet ja niiltä matkoilta on elinikäisiä ystäviä saatu. Vaan kerran on eräs sellainen viinistä tykkäävä vanhempi rouva jatkuvalla hihittelyllään ja "hauskoilla" jutuillaan hieman tunelmaa latistanut reissulla.