Kuulen mitä sanoja vailla mies on, mutta en pysty niitä lausumaan. Olin avautumassa, kunnes mies torjui ja käski unohtaa. Minun sydämeen kylmäsi ja viilsi silloin niin kovaa etten ole sen jälkeen pystynyt enää avaamaan itseäni. Hän torjuu koko ajan. Aina kun yritän , taas ne sanat ja nielen kaiken mitä olin sanomassa.
Nytkin. Istun kaunis mekko päällä valmiina lähteen yökerhoon, mutta mietin että mitä minä siellä teen. En halua yhtäkään niistä joita siellä on..
Miksi hänen täytyy aina pysäyttää minun yritykset ?
Mitä olen yrittänyt kaikin keinoin saada itsestäni ulos..
Kirjoitan sen tänne koska näitä minun ei tarvitse myöntää kirjoittaneeni vaikka joku tunnistaisi.
Jos olisin saanut ilman kylmää torjuntaa jokainen viime kerta jatkaa loppusanat olisivat olleen:
"..mutta haluan silti yrittää,koska olet minulle liian tärkeä ja liikaa mielessä, halutakseni edes tapella kenenkään muun kanssa. Jos vain minut vielä huolit kaikkine vikoineni ja haluat auttaa minua tässä asiassa? Olisitko ehtinyt illasta käymään..."
Siihen en ehtinyt.. mutta se on täällä. Loppu sille joka jäi sanomatta ikuisiksi ajoiksi..
Olen haavoitettu ja tiedän hänestä asioita, rivienvälistä ja havainnoimalla. Emme taida olla siinä asiassa kovin erilaisia..
Luulen että molempia pelottaa yhtä paljon paljastaa kuka todella on. Minullakin on peiteltävää, salaisuuksia, häpeän kohtia.. asioita joiden jälkeen pelkään ettei hän halua enää minua edes nähdä.
Avautuminen ei ole helppoa, varsinkaan niistä joita hän voi pitää liian suurina asiona ja esteinä..
Nytkin. Istun kaunis mekko päällä valmiina lähteen yökerhoon, mutta mietin että mitä minä siellä teen. En halua yhtäkään niistä joita siellä on..
Miksi hänen täytyy aina pysäyttää minun yritykset ?
Mitä olen yrittänyt kaikin keinoin saada itsestäni ulos..
Kirjoitan sen tänne koska näitä minun ei tarvitse myöntää kirjoittaneeni vaikka joku tunnistaisi.
Jos olisin saanut ilman kylmää torjuntaa jokainen viime kerta jatkaa loppusanat olisivat olleen:
"..mutta haluan silti yrittää,koska olet minulle liian tärkeä ja liikaa mielessä, halutakseni edes tapella kenenkään muun kanssa. Jos vain minut vielä huolit kaikkine vikoineni ja haluat auttaa minua tässä asiassa? Olisitko ehtinyt illasta käymään..."
Siihen en ehtinyt.. mutta se on täällä. Loppu sille joka jäi sanomatta ikuisiksi ajoiksi..
Olen haavoitettu ja tiedän hänestä asioita, rivienvälistä ja havainnoimalla. Emme taida olla siinä asiassa kovin erilaisia..
Luulen että molempia pelottaa yhtä paljon paljastaa kuka todella on. Minullakin on peiteltävää, salaisuuksia, häpeän kohtia.. asioita joiden jälkeen pelkään ettei hän halua enää minua edes nähdä.
Avautuminen ei ole helppoa, varsinkaan niistä joita hän voi pitää liian suurina asiona ja esteinä..
Vastaukset 26
Vanhimmat
Samoissa tunnelmissa menen minäkin. Ei oikein järkeä missään. En voi muuta sanoa kuin että koita sanoa sanottavasi. Itse en sitä pysty tekemään, ehkä tekstin muodossa, en kasvotusten. Tässä sokea sokeaa taluttaa, en tiedä itsekään mihin olen menossa. Tulin omassa tapauksessani siihen tulokseen että mies kyllä tekee aloitteen jos niin haluaa, mutta silti.. jos hänkään ei uskalla niin tässäpä sitä tahkotaan.
https://www.youtube.com/watch?v=GITlfLIrJSs
jos se mun on täällä, sitä varten tämä :)
En voi enää. Hän on useita kertoja torjunut ja viimeksi niin pahoin etten voi enää..
Miksi hän ei ymmärrä että en tarvitse torjuntaa sen haavoittumisen päälle vaan kannustusta ja rohkaisua..? Miksi se sama pitää tehdä muodossa tai toisessa ja minä nielen kaikki ne olennaisimmat sanat jotka vaikeimmat sanoa.. ?
Menen ihan solmuun ja en saa sanottua kun hän tekee niin.. sitten olen itsekin torjuva ja kylmä.
Niin olette jo puhuneet asioista? Jos sinut on torjuttu ja monesti niin kannattaako sanoa enää mitään. Varsinkin jos haavoittaa tahallaan sinua, onko hän niiden vaikeiden sanojen arvoinen.
Sehän se ongelma on jonka takia en saa niitä sanoja ulos... en juurikaan tiedä onko hän niiden arvoinen. Jatkuva torjunta vie minulta itsevarmuuttaa ja minusta tulee vain jäätä ja jää vain paksunee mitä useammin hän sen tekee. Alan vaan suojaan itseäni pettymyksiltä ja en pysty sanomaan asioita.
Jos en jatkuvasti pelkäisi uutta torjuntaa olisi helppoa sanoa ne sanat, kutsua käymään, lähteen johonkin, viettään ehkä yö luonani.. mutta nyt pelkään jatkuvasti että taas uusi torjunta tai jostain tulee joku muu josta hän pitääkin ja nielen kaikki ne sanat.
Mitäs me mykät ;D kyltti pään päälle, ota jos haluat olen sinun, ja marssien miestemme luo. Ei vaan, tuo on juuri sitä, mihin ei suoria vastauksia ole, on vain mentävä tilanteen ja tunteen mukaan. Älä kuitenkaan anna itsevarmuutesi hajota, ei kukaan ole sen arvoinen. Mulla kävi mielessä jo muutto muualle, olisi ollut mahdollista, en vain voinut lähteä. En ennenkuin olen varma.
Minulle muutto olisi helppoa juttu. Muutenkin olen sitä kauan miettinyt että työn perässä muuta muualle. Ulkomaille olisi kiva päästä töihin. :)
Samoin mulle, ei ole oikeastaan mitään miksi jäädä. Muutaman vuoden voisi viettää jossain kauniissa paikassa, erilaisessa kulttuurissa. Et sitten lähtenyt ulos?
En lähtenyt....ei huvittanut. Saisin töitä helposti alaltani ulkomailla ihan varmasti. Alallani on työpaikkoja joka maassa joten voisi vain jäädyttää tämä asunto ja pistää kaikki omaisuus säilöön sukulaisille. Ottaa vaan sen mitä tarvitsee ja vaikka vuodeksi aluksi ulkomaille töihin. Hain itseasiassa yhtä ulkomaan työpaikkaa tässä pari vuotta sitten ja nyt laitoin uuden haun viikko sitten. Lämpimään suunta. Pois talven kylmyydestä.
Mitäpä tuonne kylmään. Ei huvittanut minuakaan lähteä, ulkoilin päivällä ihan tarpeeksi ja sauna siihen päälle, sänky kutsuu.
Kuulostaa hienolta sun suunnitelmat :). Lämpimään, jonnekin meren rannalle.
Mä voin myös tehdä töitä melkein missä vaan. Joskus mietin että teen reissun joka maahan töitä tehden. Silti. Jos voisin tunteetkin jättää tänne, vaikka eiköhän ne aikaa myöten haalene ja unohdu.
Suhteellisen helposti toteutettavakin. Asia jolle ei voi mitään sille ei voi vaan mitään. Minun kohdalla se on vaan niin että yksin ei pysty yrittään kun toinen torjuu aina vaan eikä halua olla mukana yrittämässä. Kyllä ne tunteet siitä unohtuu ajallaan. Löytyy joku muu, joka ne korvaa.
Tsemit sulle :) oli kiva vaihdella ajatuksia, vaikkakin vähän surkeissa merkeissä. Kaikkea hyvää sinulle. Poistun..
Kylläpä on kauniita sanoja miehistä vaikkakin surullisia, kyllä ne asiat siitä järjestyy, joku päivä saatte rohkeutta kertoa tai sitten käy tuuri ja mies huomaa ihanuutenne ja tekee sen aloitteen, kyllähän sitä itselleenkin toivois onnellisen rakkaustarinan mutta jo se että näkee edes täällä teksteistä kuinka paljon ihmiset voi välittää toisistaan niin se lämmittää omaa sydäntä.
Ei niin käy. Hän on aina samanlainen ja minä vastaan siihen aina samalla tavalla vetäytymällä kuoreeni ja nielemällä kaikki sanat jota olisin halunnut sanoa. Se on vaan se minkä ympärillä meidän tämä tarina kulkee. En mahda sille mitään että minusta tulee jäinen ja torjuva itsestäkin kun toinen aloittaa sillai! Suojelen itseäni ja se pahentaa asiaa.
Voin olla väärässäkin mutta vaikuttaa siltä että sinua on miehet kohdellut aikaisemmin huonosti ja se tuo vetäytyminen tulee siitä että et uskalla enää heittäytyä ja luottaa samanlailla kuin ennen?
Heittäydy rohkeasti vaikka kuinka pelottaa jos olet varma että kohteesi on sellainen joka välittää sinusta ja kohtelee sinua oikein.
En ole siitä varma... Hänhän koko ajan torjuu ja muutakin.. Vaikeahan sellaiseen on luottaa..
Millä tavalla torjuu tarkalleen ottaen jos åystyt sanomaan siis sanoko suoraan ettei halua mitään sun kanssa?
Viimeksi sanoi. Muuten muulla tavoin. En voi ottaa yhteyttä enää
Niin no sitten se on vähän vaikea toista pakottaa jos sanoo että ei halua mitää sun kans, ja sitten jos se toinen antaa pakit vaikka oiskin tunteita niin se on kyllä sen pakkien antajan vastuulla sitten kertoa jos sittenkin haluaa jotain.
Ei nää helppoja aina oo.
Toivon että löydät kuitenkin sen hyvän vielä.
Kyllä hän haluaisi tai halusi, sanoi sen kyllä, mutta sitten kun halusin puhua eräästä asiasta, hän taas torjui julmasti josta minä jo sitten muutuin itsekin kylmäksi ja aloin torjuvaksi. Eli suojasin itseäni kun toinen aloitti sen taas...
Ei hänen todellisesta tahdosta tiedä mitään. Se vaihtelee enkä minä tiedä haluaako hän edes minua. Tuntuu olevan todella epävarma siitä kenet haluaa tai mitä haluaa... Sellainen tuo nimenomaan sen tunteen että hän ei ole turvallinen ja häntä ei voi päästä lähemmäksi tai kutsua vaikka luokseni.
No jospa vielä kerran yrität kysyt suoraan että hei haluatko olla minun kanssani vai et ja sitten sanot vielä että jos et niin meidän tiet eroaa tässä hyvää loppuelämää jos haluat niin sinä saat todistaa että olet turvallinen ja tasapainoinen mies ja sitä rataa.
Onnea yritykselle
En voi. Tilanne on sellainen että en voi ottaa enää uudelleen yhteyttä. Hänen vuoro mutta ei hän hän sitä tee. Sekin on tämä täysin jo tutuksi tullut tarinamme kulku.
Tässä vaihtuu tuo mikä lie T-tyyppikin vuoroin naiseksi ja vuoroin mieheksi. Menee trollikin sekaisin. Mut nyt parempaa livessä.
Pitäisi minunkin mennä jo nukkumaan...
Mä olen kyllä kirjoittanut kommentit ylempään keskusteluun. Mulla ei ole Tkirjaimellaalkavan kanssa mitään tekemistä. Olen nainen jolla ei ole muuta tekemistä la-iltana kuin roikkua ikäväpalstalla. Tiedän säälin itsekin itseäni.
Aika sekavasti ilmaistu, kunhan sanon mitä mieltä olen.
Toisaalta mulle on ihan sama mitä musta ajattelet, vain kommentointia
Ja älä sääli itteäs, näytät muillekki että oot vahva, ja ei se mies sua halua jos kerta selvästi sen on ilmaissut eikä oo mitään kiertelyä, sitä kyllä ihmettelen että jotku luulee naiseksi mua välillä tekstien perusteella, mitä pahaa siinä on jos yritän neuvoa tai ylipäätänsä luuletteko että miehillä ei ole tunteita ja että niistä ei pystyis puhumaan, aika ihme leimaamista mutta sellaset ihmiset ei kyllä mun elämään tuu koskaan kuulumaan.