Millaiset ne ovat? Millaisia kysymyksiä?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Pärstäkertoimen perusteella ensin päättävät diagnoosin ja sitten alkavat survoa asiakasta väkisin siihen muottiin.
Niin tulkitsevat kaiken sen kautta vaikka se voisi olla väärä tai tuomitsevat sut etukäteen koska kuvittelevat että tietävät millainen olet pelkän diagnoosin perusteella jonka on joku lääkäri joskus kauan sitten antanut. Ihmisten pitäisi ymmärtää että ne diagnoosit voi olla ihan vääriäkin. Ei se numero siinä paperilla ole välttämättä totuus ja vaikka ihmisellä olisikin se sairaus niin ei kukaan silti pelkkä sairaus ole vaan ennen kaikkea ihminen.. Mitenhän näiden ihmisten päähän saisi taottua sen tosiasian että se sairaus on vain yksi osa ihmistä ja oikeasti kyse on vain eri tavoin ilmenevästä pahasta olosta ei muusta. No ei toisen ihmisen tietoisuutta voi oikein laajentaa. Jos se on kapea niin sitten se on.
Ei ole mitään tutkimuksia. Yleistä lässytystä jossa kartoitetaan vointia ja mielialaa. Ja sen jälkeen lätkäistään diagnoosi. Itse sain epävakaa diagnoosin tutkimatta ja sanomatta. Tuli ilmi kun osastolta tuli jälkikäteen paperit jossa diagnoosi oli. Jos olet aikeissa mennä mtt.n tai psykiatrille niin suosittelen todellakin miettimään. Diagnoosit vaikeuttaa paljon elämää esim. normaalia käyntiä tk.ssa vaikka asia ei koskisi mielialaa
Jutusteluahan psykiatrinen diagnostiikka lähinnä on. Kysymykset riippuvat pitkälti siitä, mistä syystä on syntynyt tarve pohtia sitä, pitäisikö sinulle antaa diagnoosi. Paranoidin skitsofrenian toteamiseen tarvitaan erilainen keskustelu kuin masennuksen toteamiseen.
Ahaa. Minulle tuli taas tammikuussa harhoja ja tämän takia minut haluttiin laittaa psykologisiin tutkimuksiin. Eli kysymykset saattavat nyt siis liittyä johonkin psykoosijuttuihin, ou shit. Täytyy kyllä olla varovainen, kaikkeen ei kannata kyllä vastata myöntävästi, sillä minä uskon henkimaailmaan ja jotkut kysymykset voivat olla niihin viittaavia.
Joo, todellisuudentajusta ovat varmaan tapauksessasi kiinnostuneita.
Psykiatrit eivät diagnosoi vaan klassifioivat. Oikeat lääkärit diagnosoivat.
Mä olen ollut psykiatrisen poliklinikan asiakas 5 vuotta ja diagnooseina kaksisuuntainen joka lätkäistiin aika hätäsee. Nyt sitte sairaanhoitaja ja uusi lääkäri ovat sitä mieltä että mulle tarvitsee tehdä diagnostiset selvittelyt. Vihdoin ne alkaa tajuamaan että en ole kaksisuuntainen vaikka olen siitä jankannut niille jo kauan.
Mä aloin siis harhaiseksi ja näin kaikkea, päässä kauhea hälinä. Aloitin levozin lääkityksen ja ne harhat katosivat.
-Aloittaja-
Miten niin et ole? Jokainen on, jos psykiatri niin sanoo. Ei mitään objektiivista näyttöä keksityille sairauksille ole eikä voi olla.
Yleensä jo ensimmäisellä käynnillä annetaan mutu-tuntumalla tehty ”diagnoosi”, resepti käteen ja pistetään potilas ovesta ulos tai painostetaan/ pakotetaan psykiatrianpoliklinikalle tai sairaalaan. Nopeimmillaan diagnoosin saa terveyskeskuksesta 15minuutissa. Psykiatri tekee usein diagnoosin samassa ajassa, mutta istuttaa potilasta etenkin aikalaskutukseen perustuvalla yksityisvastaanotollaan pidempään.
Joskus tehdään rasti ruutuun juttuja joissa ”oireet” ovat niin ylimalkaisia että lähes jokainen täyttää ne sillä hetkellä tai joskus. Masennukseen riittää uuden käypähoitosuosituksen mukaan 2 viikon oirejakso, jonka jälkeen potilaalle voidaan kirjoittaa SSRI-resepti.
Ei psykiatrin vastaanotolla yleensä mitään laboratoriokokeita oteta. Veikkaan, ettei suuri osa psykiatreista edes osaisi tulkita senkkaa ja hemoglobiiniarvoja vaativampia laboratoriotuloksia. Sydänkäyrästä puhumattakaan. Monen psykiatriseksi tulkittavan oireen takana voi olla somaattinen sairaus kuten esim. foolihapon tai B12-vitamiinin puutos, sydän-keuhko tai aivosairaudet, endokrinologinen häiriö kuten diabetes2, kilpirauhasen toimintahäiriöt, testosteroinin puute, kasvaimet tai neurologiset sairaudet. Vaihdevuodetkin saa aikaan monenlaista oiretta. Potilaan somaattinen tutkiminen ei kuitenkaan psykiatreja kiinnosta, sillä heidän mielestään heidän potilaillaan ei voi juuri koskaan olla minkäänlaista somaattista vaivaa tai sairautta vaan kyse on psykosomaattisesta oireesta tai psykiatrisen ”sairauden” pahenemisesta. Ja niihin molempiin tarvitaan psykiatrien mielestä vain ja ainoastaan lisää psyykelääkettä, etenkin neuroleptejä. Ei vaikuta olevan vaivaa jota psykiatrin mielestä ei voisi neurolepteillä hoitaa. Niitä annetaan kaikille kuin nallekarkkeja. Viis siitä mitä tuhoa ne ihmisen keholle, mielelle tai hänen elämälleen aiheuttaa.
Psykiatriassa pidetään kaikin mahdollisin tavoin kiinni alan omasta harhaisesta maailmankuvasta jota herkkäuskoisten psykiatrien lisäksi luo ja ylläpitää kaupallinen lääketeollisuus. Ja molemmat korjaa itselleen valtavan taloudellisen hyödyn. Psykiatrit saavat istua vuosia ja vuosikymmeniä omissa huoneissaan kahden potilaiden kanssa perustaen tulkinnat ja diagnoosit vuosikymmenten takaiseen ”Freud- uskomuksiin” tai muuhun mutu-hömppään ja arvailuun toteuttaen mitä mielivaltaisimpia mielen tuotoksiaan. Valvonta on alalla mielestäni tehotonta ja varsin olematonta. Ei sellainen ole mielestäni lääketiedettä eikä ainakaan hoitoa.