Onko muille Ataraxin syöjille tullut turtumusta/tunteettomuutta yms. Lääkärit eivät allekirjoita, että Atarax voi toimia lääkkeenä ahdistuneisuushäiriöön tai aiheuttaa tunteettomuutta. Sitä käytetään kyllä suositusten mukaan rauhoittavana lääkkeensä esim. päihdekäyttäjille. Eniten toki allergiaan ja esim juuri unettomuuteen.
Itse olen käyttänyt lääkettä vaikeaan unettomuuteen kohta jo 4 vuotta ja olen tänä aikana parantunut myös OCD:stäni, ahdistuneisuushäiriöstäni ja masennuksestani melkein kokonaan. Mitään sivuoireita ei ole ollut, kun lääkkeeseen lopulta tottui. Syön nykyään 1 talbettia. Kauan söin myös 4:ää.
Kävin kyllä myös terapiassa 2 vuotta, mutta jotenkin olen alkanut miettiä, että johtuiko tuo parantuminen lähinnä Ataraxista (en kokenut terapiassa mitään valaistumisia, koska olen todella itsetietoinen ja kaikki tuntui siellä aika peruskauralta). En ole uskaltanut lopettaa lääkettä, jos stressi palaisi heti (myös uskoisin, että en saisi nukuttua ilman tätä). Olin ennen lääkettä luonteeltani ihminen, joka stressasi ihan KAIKESTA. Ja nyt en enää mistään. Siis yhtään mistään.
Turvallisen tyyneyden vierellä kuitenkin tuli myös turtumus. Tavallaan minua ei vain jaksa kiinnostaa enää mikään (ihmiset, työ, harrastukset, opiskelu). Tavallaan kyllä ne kiinnostavat ja suoriudun kaikesta hyvin, mutta samalla en saa mitään suuria onnistumisen tai ilon tunteita. En koe olevani masentunut tai epätoivoisen tuskanen, vaan enemmänkin vain lopen kyllästynyt ja jokseenkin tunnevammainen. Jos mietin rakkaita ihmisiä ja elämän kauniita asioita, tunnen kyllä hetkittäin onnea, mutta yleisfiilis on joka päivä kyllä aika tylsistynyt ja elämään kyllästynyt. Kyllästyn myös ihmisiin, opintoihin ja harrastuksiin todella nopeasti nykyään.
Ennen tunne-elämäni oli yhtä vuoristorataa ja monesti itkin onnesta (myös kärsin suuresti). Nyt en muista koska viimeksi olisin ajatellut, että jestas, olenpa onnellinen. Speksit elämässäni ovat todella hyvällä tolalla ja tavallaan minulla on "kaikki", mitä ihminen voi toivoa, mutta silti elämä ei nappaa. Mitä ihmettä tämä on?
Olen joutunut elämäni aikana kokemaan todella paljon traumatisoivia kokemuksia ja mietin myös, että voisiko viimeinen traumaattinen ihmissuhdekokemukseni olla laukaissut tämän what ever -asenteen. Se asettui aika samaan vaiheeseen Ataraxin kanssa, joten vaika sanoa.
Tämä turtuus ei tullut heti lääkkeen aloitettuani vaan enemmänkin pikkuhiljaa muutaman vuoden aikana.
Onko kanssakokijoita? Myös muut kokemukset turtuudesta kiinnostavat.
Itse olen käyttänyt lääkettä vaikeaan unettomuuteen kohta jo 4 vuotta ja olen tänä aikana parantunut myös OCD:stäni, ahdistuneisuushäiriöstäni ja masennuksestani melkein kokonaan. Mitään sivuoireita ei ole ollut, kun lääkkeeseen lopulta tottui. Syön nykyään 1 talbettia. Kauan söin myös 4:ää.
Kävin kyllä myös terapiassa 2 vuotta, mutta jotenkin olen alkanut miettiä, että johtuiko tuo parantuminen lähinnä Ataraxista (en kokenut terapiassa mitään valaistumisia, koska olen todella itsetietoinen ja kaikki tuntui siellä aika peruskauralta). En ole uskaltanut lopettaa lääkettä, jos stressi palaisi heti (myös uskoisin, että en saisi nukuttua ilman tätä). Olin ennen lääkettä luonteeltani ihminen, joka stressasi ihan KAIKESTA. Ja nyt en enää mistään. Siis yhtään mistään.
Turvallisen tyyneyden vierellä kuitenkin tuli myös turtumus. Tavallaan minua ei vain jaksa kiinnostaa enää mikään (ihmiset, työ, harrastukset, opiskelu). Tavallaan kyllä ne kiinnostavat ja suoriudun kaikesta hyvin, mutta samalla en saa mitään suuria onnistumisen tai ilon tunteita. En koe olevani masentunut tai epätoivoisen tuskanen, vaan enemmänkin vain lopen kyllästynyt ja jokseenkin tunnevammainen. Jos mietin rakkaita ihmisiä ja elämän kauniita asioita, tunnen kyllä hetkittäin onnea, mutta yleisfiilis on joka päivä kyllä aika tylsistynyt ja elämään kyllästynyt. Kyllästyn myös ihmisiin, opintoihin ja harrastuksiin todella nopeasti nykyään.
Ennen tunne-elämäni oli yhtä vuoristorataa ja monesti itkin onnesta (myös kärsin suuresti). Nyt en muista koska viimeksi olisin ajatellut, että jestas, olenpa onnellinen. Speksit elämässäni ovat todella hyvällä tolalla ja tavallaan minulla on "kaikki", mitä ihminen voi toivoa, mutta silti elämä ei nappaa. Mitä ihmettä tämä on?
Olen joutunut elämäni aikana kokemaan todella paljon traumatisoivia kokemuksia ja mietin myös, että voisiko viimeinen traumaattinen ihmissuhdekokemukseni olla laukaissut tämän what ever -asenteen. Se asettui aika samaan vaiheeseen Ataraxin kanssa, joten vaika sanoa.
Tämä turtuus ei tullut heti lääkkeen aloitettuani vaan enemmänkin pikkuhiljaa muutaman vuoden aikana.
Onko kanssakokijoita? Myös muut kokemukset turtuudesta kiinnostavat.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.