Toivoa vai epätoivoa ikävöimääsi ihmistä kohtaan?
Kumpaa olet täynnä
tiedätkö
52864
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 52
Vanhimmat
Toivoa voin aina, en epätoivoa tunne.
Vaikka tiedän totuuden, voin silti toivoa että vielä löydän rakkauden.
Koskaan ei kannata luovuttaa, sillä jokainen uusi päivä voi olla se päivä, jolloin toive täyttyy.
Toivoa, koska hän on seuraava. Olen tiennyt sen alitajuisesti jo todella pitkään. Jos kertoisin niin ...
Onko sulla lista missä jokaiselle on oma vuoronumeronsa?
Jaa no toivo että et joudu hänen jonotuslistalleen. Voihan toisella olla muutakin tekemistä kuin ootella sun jonossa.
Kassit on täynnä, pitäis johonkin purkaa.
Miten ois jos olisit omatoiminen?
Ei sitä nyt jatkuvasti jaksa. Täyttyy niin nopeasti.
Osta pumpattava, niin saat vaihtelua ;D).
Onneksi en ikävöi ketään niin ei tarvii tuollaista ajatellakaan.
Sama tilanne, ja se on helppo.
Toivoa on aina. Elämäni on opettanut sen. Pahimmankin törmäyksen jälkeen ilmalentoon lähdön seuruksena sitä on aina lopulta sieltä tippunut takaisin jaloilleen.
Ehkä siksi minulla jaksaa aina olla pienen notkahduksen jälkeen toivo yllä tilanteessa kuin tilanteessa.
Elämäni on opettanut että se kyllä kantaa eteenpäin ja kukaan han ei elämästä hengissä selviä, joten ei tätä nyt niin vakavasti kannata ottaa.
Tekee parhaansa vaan ja se riittää, kuolemaan tämä päättyy joskus kuitenkin joten what a fuck? Anti mennä vaan
Kuitenkin, vain optimistinen asenne voi auttaa eniten.
Tottakai. enhän minä muuten olisi elämästä selvinnyt tähänkään asti. Ne jotka ei tavoittele asioita joita haluaa vaan menee helpon tien kautta eivät kuolin hetkillään ole onnellisia elettyyn elämäänsä ja kaikista tilanteista selviää aina jotenkin.
Minusta karuinta on kuulla vanhoilta ihmisiltä että he ovat kuolin hetkillään onnettomia siihen mitä valintoja teki elämässä ja miettivät jos olisivatkin tehneet asiat toisin... Koko elämä hukkaan mennyt
Elä elämäsi siten, että voit siellä aikojen saatossa olevassa kiikkustuolissa ajatella, että onnekseni olin rohkea, ja elin niin kuin halusin.
Yritetty aina. Joskus se on onnistunut kiertopolkuja vähän vaikeampia reittejä mutta tilanne selvitetty. Ei tässä maailmassa mikään luovuttaja ainakaan tyydyttävää elämää itselleen saa. Minä todennäköisesti olisin jo haudassa jos olisin luovuttaja luonne. Sen verran rankempi elämä tuolla elettynä jo.
Tuo tosin on lähes shokki lukea kuinka helposti täällä vastauksissa ihmiset on vaihtamssa sen joka rakastaa johonkin korvaajaan. Ihan kuin se olisi joku esine jonka voi vaihtaa ja korvata? Tietenkin jos joku on varattu niin ymmärrän jujun muuten en tajua. Löisin varmaan avokämmenellä poskelle jos minulle tultaisiin vannoon rakkautta ja toisessa hetkessä jo mietittäisiin minun korvaamista.
Mitä helvettin rakkautta tai ihastusta sekin nyt mukamas on? Menisivät kotiin opetteleen rakkauden aakkosia tai sitten vaan keskittyä muuhun kuin julistaan kaipaustaan täällä kun se ei ole aitoa!
Tuo oli vain SINUN mielipiteesi, ei minun!
Minusta se on toisen "vaihto ja palautusoikeus kauppaa" Ei tosirakkautta joten hus sellaset feikit palstoilta muualle leikkimästä ihastuneita..Mielipiteeni on omani ja se on tämä. Tää ei ole autokauppan tyyppistä ihmiskauppaa.
Joskus, tai oikeastaan useimmin vaikuttaa että täällä on vain hakuammuntaa, todellista ei ole kuin noin 10 prossalla todellista hakua.
Noi rekatut tuntuu enemmän sellaisilta jotka ovat niin epätoivoisia jo ja jossain ikäkriisissä että kaikki kelpaa. Oli kuka vaan niin heti tänne vaan. Palstoillakin omii ihan päättömästi. En minä ainakaan haluaisi olla se "kuka vaan hätävara tai viimeinen toivo" vaan SE AINUT JOKA KELPAA. Muuten en ala mitään.
Onneksi en nyt enää ikävöi pahemmin, sen olen huomannut, tunteet ovat vahvat edelleen mutta menossa hyvää vauhtia pois saa nähä kauanko menee, sen tiedän että ei koskaan unohda, joitakin ihmisiä vaan ei unohda kun saavat hirveän vahvat tunteet aikaan.
Muuten kevättä rinnassa, tänään kuljin auringonpaisteessa enkä voinut olal hymyilemättä, jokaiselle vastaan tulijalle pyrin hymyilemään, osasta näkee että ärsyttää mutta ei haittaa, osa näköjään vastaa hymyllä.
Se voi hiipua, jääden elämässä taakse, kuitenkaan se ei koskaan katoa. On vain välillä hiljaa, hiipien välillä päällimmäiseksi mieleen.
Joo kyllä tiedän varsin hyvin mutta en anna sen vaikuttaa elämääni liikoja enkä jää siihen tunteeseen roikkumaan vaan etsin itselleni jostain hyvän naisen jonka kans voin jakaa vaikka loppuelämäni.
Onnea matkaasi maailmalle, ja kaikkea hyvää elämääsi.
Samaa sulle
Tuo oli hyvä tietää. Minäkin etsin sitten uuden miehen.
Mutta ei saa katua sitten jos asiat ei ollutkaan miten ajattelit tai mene niinku haluaa. Minä en ainakaa
Mitähän tarkoitat? Minun tapanani ei ole jossitella. Elämä on täynnä mahdollisuuksia: uusia, vanhoja,kiertoteitä, suoria teitä. Oikeit juttuja, virheitä...
Mietippäs sitä ajankuluksi.
90%+epätoivoa+ja+10%+tai+vähemmän+toivoa
Kokeileppa kääntää tuo prosenttilukema toisinpäin.
En kumpaakaan. En odota mithään :)
Olet ilmeisesti samaa mieltä kuin minä: Jos se osuu, niin se on siinä,,, ;)?
Ei se osu, mut tsemppiä sulle.
Samoin sinulle.
Toivoa, onnea syvää.
Samoin sinulle, ja kaikkea hyvää.
Kumpaakin, vuorotellen ja joskus yhtäaikaakin.
Toivoa enemmän, koska nyt vointi on tasapainoisempi.
Oisko tämä biisi kuvaava elämäsi tasapainoa?
https://www.youtube.com/watch?v=lXLQBH0IOz4
Mie en oikkein toivo. En mie kyllä epötoivonenkaan ole. Jos nähhään, sillon toivvoo on. Nyt ei oo mittään ku ei nähä :)
Eihän se pelkkä toivo, vaan sen toteutus, sen voima on siinä.
Mutta jos askel askeleelta etenee, jos se sillon onnistuu
https://www.youtube.com/watch?v=F9e_tD-Z0_E
Sinulla on hyvä asenne, et ole hätähousu. Nuoret ihmiset, elämännälkänsä kanssa on niin viimeistä päivää elävinään. Itsekin olen vähän hätäinen ja tarvitsisin sellaisen rauhallisen, luotettavan mutta jämäkän tukipilarin.
Nuori mie oon, mutta yritän pittää asentteen kohillaan. Oon tavallaan ottanu aikalisän tähän ikävöimmääni ihmisseen. Varmaan on jo jatkanu matkaansa ja löytäny jonkun.
Epätoivoa! Mutta elän sitä läpi. Elän sen pois. Se sulaa lumen kans;)
Epätoivoa että meistä voisi tulla mitään, syvää toivoa että hänelle kävi/käy lopulta hyvin kuitenkin.
Välittäkää hyvät ihmiset irl. Nämä on säälittäviä, moni voi oikeasti kaivata sitä rakkautta ja välittämistä irl. Jos joku minun tuttu olisi niin sanoisin, että itse lähestyn vaivihkaa, mutta vaivaksi en halua olla enkä missn nimessä roikkua. Toiselta vähän rohkeutta ja itsensä likoon laittamista kiitos, kerran täällä vaan eletään, ehkä.
Niin, toisaalta voisit ehkä miettiä että muutaman rivin perusteella mitä luet täältä et voi tietää mitä henkilöä on tehnyt ja kokenut välittääkseen.
Nyt on minun aika unen. ja samalla toivotan jokaiselle:
Hyvää yötä tämän myötä ja kauniita unia,,,
https://www.youtube.com/watch?v=gvZzK9raMEQ
Hyvää yötä ja kauniita unia,,,,,,,,,,,,,,
tiedän, hyvää yötä
Minä ajattelen nyt niin, että yksin oleminen on se mun juttuni, se on mun näköistä elämää, koska siltä on tuntunut jo yli kymmenen vuotta. Haluan tehdä töitä, enkä sen lisäksi jaksaa muuta kuin olla oman lapseni kanssa. Näin tulee varmasti olemaan niin kauan kuin olen työelämässä.