Ajotaito karttuu vuosittain, muistan hyvin kun huomasin omankin ajotaitoni karttumisen ainakin 30 vuoden ikään asti.
Ajotaidon karttumiseen ei riitä tavalliset kilometrit ja omapäinen hurjastelu, vaan yleinen harjoittelu ammattilaisen johdolla tai ajan kuluminen.
(helpommalla oppii kaksikin vierasta kieltä, kun oppii ajamaan ja hallitsemaan autoa, niissä tilanteissa kun sattuu jotain yllättävää).
Yleensä pimeällä ajetaan aivan riskirajoilla, me kaikki.
Ei tarvitse muuta kuin suuri lumikokkare, jonka on pudonnut edellä ajavasta autoista, niin hätäisen väistöliikkeen jälkeen on ajo täysin hallitsematonta.
Tai ei tarvitse kuin katse ”vahingossa” muualle.
Nuorella ja useilla vanhemmillakin on paineita ajaa sallituilla nopeuksilla, kun autossa on muita henkilöitä. Totuuden tietävät kuitenkin, että jos jotain sattuu, niin metsään mennään.
Olisi mielenkiintoista tietää kuinka moni lukijoista pystyisi saamaan autonsa uudelleen hallintaan jos jotain yllättävää sattuu pimeällä?
Väittäisin että harva on miettinyt todella mitä suruja ja omia ruumiillisia vaivoja siitä seuraa kun ajaa jonkinlaisen onnettomuuden. Moni kärsii vaivoistaan vaikka ne eivät ulospäin näykkää.
Minäkin olen nähnyt aivan kaupunkionnettomuuden, kukaan ei uskonut kuskin edes loukkaantuvan. Kaverit vaihtoivat vain kuskia, ajoivat auton kotiin ja kantoivat kuljettajan kotiinsa. Heillä oli mielessä suojella kuskia, jos hän vaikkapa olisi alkoholin vaikutuksen alaisena.
Totuus selvisi seuraavana päivänä, kun kaveri ei noussut. Oli neliraajahalvaus.
Ehkä kannattaisi koko autossa olevan porukan kantaa vastuu ajosta ja keskustella turvallisuudesta, sekä miettiä onko todella niin kiire. Sehän olisi oikeaa kaveruutta, vai mitä.
Minä olen ainakin ehtinyt saavuttamaan rauhallisella ajotyylilläni kaiken alle kuusikymppisenä. Eli lapsuus – nuoruus – työ – ja nyt eläkeputkessa terveenä.
Ajotaidon karttumiseen ei riitä tavalliset kilometrit ja omapäinen hurjastelu, vaan yleinen harjoittelu ammattilaisen johdolla tai ajan kuluminen.
(helpommalla oppii kaksikin vierasta kieltä, kun oppii ajamaan ja hallitsemaan autoa, niissä tilanteissa kun sattuu jotain yllättävää).
Yleensä pimeällä ajetaan aivan riskirajoilla, me kaikki.
Ei tarvitse muuta kuin suuri lumikokkare, jonka on pudonnut edellä ajavasta autoista, niin hätäisen väistöliikkeen jälkeen on ajo täysin hallitsematonta.
Tai ei tarvitse kuin katse ”vahingossa” muualle.
Nuorella ja useilla vanhemmillakin on paineita ajaa sallituilla nopeuksilla, kun autossa on muita henkilöitä. Totuuden tietävät kuitenkin, että jos jotain sattuu, niin metsään mennään.
Olisi mielenkiintoista tietää kuinka moni lukijoista pystyisi saamaan autonsa uudelleen hallintaan jos jotain yllättävää sattuu pimeällä?
Väittäisin että harva on miettinyt todella mitä suruja ja omia ruumiillisia vaivoja siitä seuraa kun ajaa jonkinlaisen onnettomuuden. Moni kärsii vaivoistaan vaikka ne eivät ulospäin näykkää.
Minäkin olen nähnyt aivan kaupunkionnettomuuden, kukaan ei uskonut kuskin edes loukkaantuvan. Kaverit vaihtoivat vain kuskia, ajoivat auton kotiin ja kantoivat kuljettajan kotiinsa. Heillä oli mielessä suojella kuskia, jos hän vaikkapa olisi alkoholin vaikutuksen alaisena.
Totuus selvisi seuraavana päivänä, kun kaveri ei noussut. Oli neliraajahalvaus.
Ehkä kannattaisi koko autossa olevan porukan kantaa vastuu ajosta ja keskustella turvallisuudesta, sekä miettiä onko todella niin kiire. Sehän olisi oikeaa kaveruutta, vai mitä.
Minä olen ainakin ehtinyt saavuttamaan rauhallisella ajotyylilläni kaiken alle kuusikymppisenä. Eli lapsuus – nuoruus – työ – ja nyt eläkeputkessa terveenä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen kanssasi aivan samaa mieltä. Ajotaito tulee ajanmyötä.
Mutta yksi tosiasia tämän tien suhteen on se, että tie on kesät talvet todella vaarallinen ja lähestulkoon koko matkan Turusta aina tuohon onnettomuuspaikalle. Poikkeuksena vastikään korjattu pienehkö osuus. Tiessä on pinnoitevaurioita todella paljon ja osa näistä on todella huomattavia. Ihmettelen, miksei näitä käy enemmän, varsinkin talvisin jolloin mukana on sohjo ja jää eikä tienhoidosta ole kuultu juttuakaan.
Tämän lisäksi kyseiselle tielle pitää saada myös automaattitutkat. Kapeahkolla tiellä ja itse olen joskus kiinnittänyt huomiota, ettei 120 km/h riitä pysyäkseen rytmissä, vaikka tiellä on talvella 80 km / h raja. Tämän lisäksi tiellä nähdään aika ajoin sellaisia ohituksia, että on aivan käsittämätöntä etten ole saanut olla laskemassa ruumiita tiellä.
Eli ajotaidon lisäksi myös olosuhteiden kehittely kestää näköjään 30 vuotta! Eikös Konginkankaan jälkeen tämä noussut ylimpään hoitoluokkaan? Olisi kiva tietää, mikä on se alin?
Niin, TAITOA JA TIETOA TARVITAAN TIELLÄ LIIKKUMISEEN. Jos ei tiedä tien kunnosta, ajakaa varovasti ja vain sillä nopeudella kuin tiedätte voivanne kyetä hallitsemaan auton, jos tulee yllättäviä tilanteita. Auto ei ole uhoamista varten, ajaminen yleisillä teillä ei ole näyttämistä varten, vaan siksi, että pitää päästä paikasta toiseen kuten MUIDENKIN TIELLÄ LIIKKUVIEN. TALVIAJOKURSSIT kannattaisi käydä ja niistä jotain OPPIAKIN. mYÖS KANNATTAISI PYSYÄ POISSA LIIKENTEESTÄ HUONOILLA KELILLÄ, jos ei ole aivan tarpeen siellä 'omalla' autolla ajella.
Sinänsäkin muuten vaan kruisaileminen on ympäristöllisesti HAITALLISTA JA tuhlailevaa käytöstä kaikkina aikoina.
Kehittäkää taitojanne ja kykyjänne, ottakaa selvää tieoloista. Älkää syyttäkö, keskustelijat, aina jotain ulkopuolista. Kaikkien verorahoilla tiestöä ylläpidetään!!!Kaipa siltäkin sektorilta saapi 'leikata' resursseja, kun monilta, jopa tärkeämmiltäkin.
Pitää paikkansa kun kirjoitit että kolarivammat ei välttämättä näy. Itse lensin takalasista komean ilmalennon ja pyörätuolista uudelleen opettelin kävelemään. Jäähän siitä ikuisia(?) kipuja kehoon mitä on joskus vaikea selittää muille kun aina vaan sattuu ja ulospäin kumminkin olet niinkuin muut.
Kukaan ei selviä tilanteesta kun auto lähtee yllättäen luisuun, varsinkaan pimeällä.
Kyllä niin suurella tuurilla ja riskillä jokainen ajaa.
Aikaa ei ole kuin sekuntti tai pari. Toiseksi yleensä on keskitytty vain suoraan ajamiseen.
Luisun alkaessa suurin työ on pysyä penkissä, niin suuria on keskipakovoimat kun on pitävä asfaltti alla.
Mutta jatketaan samaan malliin, moititaan Suomen alhaisia nopeusrajoituksia vaikka tiedetään että Ruotsisa on alhaisemmat nopeusrajoitukset ja paremmat tiet.