Tarvitsisin kipeästi apua!
Mitä tehdä, kun toinen on niin masentunut, että kiikkuu elämän ja kuoleman rajamailla..? Itse olen yrittänyt jutella ja tukea, kannustaa ja osoittaa elämän valoisia puolia.. mutta tämä ihminen vajoaa jokaisesta pienimmästäkin vastoinkäymisestä, ihan kaikki on huonosti. Jokainen väärä sana satuttaa, mikään ei tunnu piristävän. Ei näe elämää elämisen arvoisena. Tuntee olevansa epäonnistunut ihminen, ei jaksa elää tai yrittää. Antaa heti periksi. Pelkään joka päivä, että hän menee masennuksesta sekaisin ja tappaa itsensä. Hän itse puhuu jatkuvasti itsemurhasta, sanoo pelkäävänsä, ettei hän enää jaksa elää ja että kuolema olisi helpotus. En enää tiedä mitä tehdä, sanat alkavat olla loppu. En voi olla hänen luonaan kuin harvoin vaikka haluaisin yrittää auttaa enemmän. Joskus tuntuu, että ainut tapa päästä tästä on vain antaa periksi ja antaa tämän ihmisen todella kohdata kuolema. Nähdä, että selviääkö hänen päänsä sitten, kun hän yksin kohtaa kuoleman kaikessa hiljaisuudessa. Jos hän sitten huomaisi, ettei elämä olekaan niin kauheaa. Mutta tässäkin tapauksessa pelkäisin hänen puolestaan.. voihan olla, että hän vihaa elämää loppuun asti, ja kuolee ennen kuin tajuaa elämisen merkityksen. En antaisi itselleni koskaan anteeksi sitä, että luovutin. Onko kenelläkään masennuksesta yli päässeellä neuvoja miten toista voi parhaiten auttaa?
Mitä tehdä, kun toinen on niin masentunut, että kiikkuu elämän ja kuoleman rajamailla..? Itse olen yrittänyt jutella ja tukea, kannustaa ja osoittaa elämän valoisia puolia.. mutta tämä ihminen vajoaa jokaisesta pienimmästäkin vastoinkäymisestä, ihan kaikki on huonosti. Jokainen väärä sana satuttaa, mikään ei tunnu piristävän. Ei näe elämää elämisen arvoisena. Tuntee olevansa epäonnistunut ihminen, ei jaksa elää tai yrittää. Antaa heti periksi. Pelkään joka päivä, että hän menee masennuksesta sekaisin ja tappaa itsensä. Hän itse puhuu jatkuvasti itsemurhasta, sanoo pelkäävänsä, ettei hän enää jaksa elää ja että kuolema olisi helpotus. En enää tiedä mitä tehdä, sanat alkavat olla loppu. En voi olla hänen luonaan kuin harvoin vaikka haluaisin yrittää auttaa enemmän. Joskus tuntuu, että ainut tapa päästä tästä on vain antaa periksi ja antaa tämän ihmisen todella kohdata kuolema. Nähdä, että selviääkö hänen päänsä sitten, kun hän yksin kohtaa kuoleman kaikessa hiljaisuudessa. Jos hän sitten huomaisi, ettei elämä olekaan niin kauheaa. Mutta tässäkin tapauksessa pelkäisin hänen puolestaan.. voihan olla, että hän vihaa elämää loppuun asti, ja kuolee ennen kuin tajuaa elämisen merkityksen. En antaisi itselleni koskaan anteeksi sitä, että luovutin. Onko kenelläkään masennuksesta yli päässeellä neuvoja miten toista voi parhaiten auttaa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Masennus on sairaus, jonka hoitona ovat lääkitys ja terapia.
Ei noinkin pahaksi päässeestä masennuksesta millään kaveriavulla selvitä, vaan lääkitys on ehdottomasti saatava ensimmäisenä kuntoon.
oon ollut itsekkin nuorempana samanlaisessa tilanteessa kuin nyt kyseinen kaverisi...tai en voi väittää et samanlaisessa mut olin silloin tosi ahdistunut ja masentunut ja ainut keino mullakin silloin tuntui itsemurha!!nyt jälkein päin oon tosi onnellinen et en sitä tehny...olen kylläkin nyt viime aikoina ollu taas tosi masentunut mut en enää pystyis satuttaan itseäni!!silloin nuorempana viiltelin kaikki ranteeni ja käsivarteni arveille ja ne arvet on viäkin vaikka siittä on nyt kulunut 7 vuotta!!ajatelkaa...nyt kärsin niistä jäljistä töissä ja muualla ihmisten ilmoilla!!silloin mun tuskaani auttoi vain viiltely et sain ajatukseni kohdistettua muuhun kipuun eikä ahdistukseen...terapia ei olis ikinä ollu mulle se oikea vaihtoehto!!niin asiaan eli..yritän vain sanoa et eise terapia sovi aina kaikille ja ehkä sun pitäis vaan sanoo sille sun kaverille et itsemurha ei ikinä oo mikään ratkaisu mihinkään, yrittää keksiä jotain tekemistä sille esim.uus harrastus ja siina samas uusia ihmisiä ja ehkä aina ei kannattais puhua siittä pahasta olosta sun kaveriskaa vaan keksiä muita puheen aiheita...lemmikki vois auttaa, joku ihana kissa mitä vois aina halia...ja yksin kertaisesti jokaisella ihmisellä on tässä maailmassa joku tarkoitus myös sillä sun kaverilla koita saada se taottua sen päähän..ja sano sille et kirjoittaa tuntemuksiaan vaik päiväkirjaan tai runojen kirjoittaminen vois auttaa selvittään tuntemuksiaan...toivottavasti sun kaveris vois ees vähän paremmin!!ja mikään ei tapahdu heti vaan hitaasti mut toivottavasti varmasti!!voimia sulle:)
En tiedä osaanko mutta yrittäisin auttaa...
Olen itsekin ollut nuorempana pahasti masentunut. Ajattelin itsemurhaa koska mulla oli kaikki ihmissuhteet ihan sekaisin, olin rakastunut yhteen varattuun tyyppiin ja uskoin oikeasti etten selviä ilman häntä. Ajattelin monta kertaa että haluaisin masennuslääkkeitä mutta en uskaltanut mennä lääkärille koska pelkäsin että joudun suljetulle osastolle... niin sitten vain kärsin yksin.
Sitten kaikki muuttui paremmaksi, kun "vanhenin" ja osasin nähdä asiat selkeämmin. Tajusin ettei rakkauden eikä paljon minkään muunkaan takia kannata itsaria tehdä. Se oli ikäänkuin valaistus. Samoihin aikoihin suhteeni perheeseeni (isä, äiti, sisko, veli) lämpenivät uudelleen ja sain heiltä todella paljon tukea. Ja tajusin että ongelmani olivat ehkä (osittain) johtuneet siitä että vietin liikaa aikaa yksinäni ja silloin niitä itsariajatuksia alkoi juuri tulla.
Tiedän kyllä ettei masennuksesta toipuminen ole mitään helppoa. Mutta uskoisin kuitenkin että jos saa paljon tukea ympäristöltä, se saattaisi onnistua. Tee kaverisi kanssa kaikkea kivaa, esim. menkää ulos, luontoretkille, matkustelkaa, harrastakaa kaikkea mahdollista. En nyt tiedä oliko tästä mitään apua... toivottavasti frendisi toipuu. Maailmassa on niin paljon nähtävää ja koettavaa, ja elämäkin voi olla kaunista... jos sen näkee oikein.