En ole koskaan ollut näin väsynyt ja rikki. Nyt sain vielä ikuisen ikävän ja kaipauksen seurakseni....nyt koetellaan kestävyyttä oikein kunnolla.
Täytyy sanoa mies
Mävain1
10594
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
arvasin että taas tämä herra ei osanu pitää turpaansa kiinni tunteistaan, kato nyt mitä sait aikaan, lyön itseäni ja no tökkäsin jo yks päivä saksilla itteä käteen kun alko vituttaan se että näköjään loukkaan vaan jos meen ja rakastun
Anteeksi mun ei auta pyytää kun ei tälläi ois käyny jos en olisi mennyt puhumaan tunteistani
Ja tarkotin että itelle sanon että kato mitä sait aikaan ei ole mitään syytä siinä toisessa, ei ole hänen syy että rakastuin ja möläyttelin tunteistani, no otan opiksi
Minkäs sinä sille teet jos hän ei rakasta. opettaa tuo varovaisuutta. Älä ny vaivu itsesääliin kun tunteillesi ei tullut vastakaikua. Joskus käyn niin ja sen tarkoitus on opettaa luopumaan vaikka koskee. Itsesääliin on surkeinta jäädä rypemään. Pian huomaat että olet taas vahvempi. Itseä ei ole tarvis enempää vahingoittaa. Sait kolhun vain henkiseen minääsi.
kannattaisko sille ikävälle kaipaukselle ehkä tehdä jotain :)
Ei ehkä olis niin kurja olla.
Tähän ei voi vaikuttaa mitenkään :(
Voit tutustua ja puhua. Näin tarkistat onko mitään mahdollisuutta edetä suhteessa. Aluksi voisi olla kaverina ja vähän katsoa millainen mies on kyseessä. Hänellä voi hyvinkin olla tunteita sinua kohtaan tai tulee myöhemmin kun olet hänen vieressä. Mitä menetät johtipa se jonnekin tai ei ? Kokeilemisen arvoista se on kuitenkin,
Kurja tilanne.
Kyllä seurustelustaan pitää pystyä kertomaan. Näin kävi myös kun puolisoni otti kakkosen ja ei nähtävästi tiennyt olevan varatun. Tai sitten kertoi olevansa eroamassa. Kertoi ystävälleen jolla oli toinen ystävä minä. Ja kun tiedon sain teki mies valinnan. Säälittävää tässä on se että tuo kakkonen kertoi ystävälleen jonkin ajan kuluttua että eroaa. No aikaa kului eikä mies edes kysynyt mitään. No suhde jatkui mitä nähtävämmin. Sitten alkoi jutut mennä siihen että mies oli painostettu kertomaan minulle. Jälleen aikaa meni ei kysynyt. Tässä vaiheessa aloin jo uskoa niitä juttuja. Kun kyselin onko meillä ongelmia ei ja lisäsi seksiä ja helllittelyitä ym. Joka kerta. No kohta rupesi jutut jälleen muuttumaan kuinka ei pääse eroamaan kun kuulemma vastustan ja kiristän. Ahaa ei multa kysytty edelleenkään kotona mitään. Aikaa kului ja tarina jälleen muuttui tappelivat minusta. Mitä tiedän ja mitä en tiedä. Mitähän ihmettä se mies oli kertonut tässä vaiheessa? Oli sillä suhde todella. Kun ajoittain kysyin onko tehnyt mieli vierasta kielsi senkn. No kai se suhde loppui jossain vaiheessa kun ystävä vaikeni eikä juttuja enään tullut. Kysyin jo onko kuulunut mitään kertoi sillä olevan jo uuden. Ahaa no ilmankos. Eli kertoa voi suhteilustaan eikä tarvitse salata koska tuskin tuo toiselle ollut edes kerrottu. Mutta tuttuja näymmä löytyy. Kun vuosien päästä kerroin kaiken miehelle hävetti sitä todella. Siitä selvittiin ja ei se kaatanut meitä. Nyt kertonut kaiken ja pyytänyt anteeksi. Sovittiin että jos alkaa tuollaiseen ottaa sen verran kaukana ettei ystäväni kuule asiasta. Kertoa se kannattaa silloin voi todeta sen onko varattu vai vapaa.
Kyllä kysyä pitää ja mitä toinen haluaa. Se mitä loppujen lopuksi tapahtui en voi tietää. Ketään ei voi pakolla pitää eikä pakolla ottaa. Mutta voin vain kuvitella mitä se valehteli sille. Samoin sen oliko seksi suhteesta kyse vai mistä? En voi syyttää kuulopuheiden takia enkä sillä kun luotan mielummin läheisiin ihmisiin kuin ystäviin. Tiedän sen jotain siis touhunneen koska toinen kertoili olevansa suhteessa. Epäilin vain että on ihastunut mieheeni ja yritti saada sitä eroamaan. En tiedä mutta säälittävä oli tuo toinen mutta mitä sille kerrottu se eri tarina. En voi ketään pakolla pitää enkä luottaa toiseen niin sinisilmäisesti ettei salasuhdetta olisi ollut. Se miksi en eroa on se että itsekin aikanaan sortunut ja siitäkin selvisin. Olemme kertoneet jo molemmat. Näitä tulee elämässä eteen ja se miten toisiamme kohtelemme ja teemme päätöksiä mitä haluamme loppuu ne sivusuhteessa aikanaan. Ikävää mutta näinkin on vain asiat. Turha siinä on ruveta tappelemaan onko sillä jokin uusi tai haluaa vaihtaa. Kertoo se sen kun niin tuntee. Olisin minäkin kertonut jos olisin halunnut erota. Tämä taas ei kuulu muille mitä päätämme tehdä. Turha moralisoida tai tuomita kukin tekee omat päätöksensä. Kannamme itse ne teot mitä teemme. Että tälläistä tarinaa uskokaa kuka haluaa tai ei. Sama mulle. Mutta näitä riittää.
Nää vastaukset on sit "höpöjä". Yksi vastaus vain sellainen, mitä tiesin odottaa. Muut eivät kohtaa tai käsittele samaa asiaa mitä minä.
Saahan tänne kirjoitella, mutta mietin vain miksi kirjoittaa jotain, mikä ei liity aloittajaan mitenkään.
Voihan sitä tehdä oman aloituksen.
Itselläni yö meni niin ja näin. Herätessä ikävä vielä enemmän kuin ennen. Kyllä nyt on elämä niin pers.....