Ei voi oikein muualla avautua niin laitan tänne tämän. Pakko myöntää että emmin aika paljon silloin suostua matkaasi, koska tiesin kuka olet ja mietin jo silloin että mikä tässä on takana. Uteliaisuus kuitenkin on yksi paheeni ja hullunrohkeus toinen.
Pääsin haastaa tilanteen ääritilanteeksi eli juurikin niin vaaralliseksi kuin vain voi, koska riskinotto ei ole koskaan oikein ollut huonopuoleni. Elämäni on suuria riskinottoja täynnä joten miksipäs ei. Uteliaisuus voitti.
Kyllä minä vähän sisäisesti hetkellisesti menin pakokauhun valtaan, kun olimme siellä pimeässä, keskellä ei mitään kaksin ja aloit viittailla palstalla näkyviin nimiin ja juttuihin. "poju" "Sari" "espanjalainen" "Jimi"
Mietin hetken että hieno homma, olen täällä ja toi alkaa nyt vaikuttaa palstan sekopäisimmältä kirjoittajalta joka stalkkaa jotain Saria. Kuolenkohan minä kohta? Kuuntelin tyynen rauhallisena kuitenkin ja samalla aloin miettiä että eikä ku tää on nyt joku testi minulle. Heittelet noita tahallasi ja kokeillet miten reagoin, sillä tiesinhän minä jo että täällä olet yhtä hyvin kuin sinä että minä täällä olen.
Luulitko minun olevan noiden nimien kirjoittaja? Testasit siksi? Vai halusitko kokeilla miten pahoin menen paniikkiin vai menenkö?
Se miksi pysyin tyynenä olis ajatus siitä että tähän kuvioon liittyy kaksi ihmistä jotka minusta fiksuja ja täyspäisiä. Luotan heidän arviointikykyynsä. He eivät toisi eteeni ihmistä joka olisi vaaraksi minulle..tai varattu..Toivottavasti ainakaan.
Siihen ajatukseen olen yrittänyt takertua aina kun mielikuvitus alkaa liikaa liitään.
Mitä tulee sinuun. Sinua en tunne, en voi oikein sanoa että luottaisin kun tietoni sinusta ovat niin vähäisiä. Tiedän sinusta nimen ja puhelinnumeron. Muut on sen varassa mitä olet puhunut ja ne on osoittautuneet valeeksi joten en oikein tiedä mitään. En silloin oikein voi luottaakkaan.
Pääsin haastaa tilanteen ääritilanteeksi eli juurikin niin vaaralliseksi kuin vain voi, koska riskinotto ei ole koskaan oikein ollut huonopuoleni. Elämäni on suuria riskinottoja täynnä joten miksipäs ei. Uteliaisuus voitti.
Kyllä minä vähän sisäisesti hetkellisesti menin pakokauhun valtaan, kun olimme siellä pimeässä, keskellä ei mitään kaksin ja aloit viittailla palstalla näkyviin nimiin ja juttuihin. "poju" "Sari" "espanjalainen" "Jimi"
Mietin hetken että hieno homma, olen täällä ja toi alkaa nyt vaikuttaa palstan sekopäisimmältä kirjoittajalta joka stalkkaa jotain Saria. Kuolenkohan minä kohta? Kuuntelin tyynen rauhallisena kuitenkin ja samalla aloin miettiä että eikä ku tää on nyt joku testi minulle. Heittelet noita tahallasi ja kokeillet miten reagoin, sillä tiesinhän minä jo että täällä olet yhtä hyvin kuin sinä että minä täällä olen.
Luulitko minun olevan noiden nimien kirjoittaja? Testasit siksi? Vai halusitko kokeilla miten pahoin menen paniikkiin vai menenkö?
Se miksi pysyin tyynenä olis ajatus siitä että tähän kuvioon liittyy kaksi ihmistä jotka minusta fiksuja ja täyspäisiä. Luotan heidän arviointikykyynsä. He eivät toisi eteeni ihmistä joka olisi vaaraksi minulle..tai varattu..Toivottavasti ainakaan.
Siihen ajatukseen olen yrittänyt takertua aina kun mielikuvitus alkaa liikaa liitään.
Mitä tulee sinuun. Sinua en tunne, en voi oikein sanoa että luottaisin kun tietoni sinusta ovat niin vähäisiä. Tiedän sinusta nimen ja puhelinnumeron. Muut on sen varassa mitä olet puhunut ja ne on osoittautuneet valeeksi joten en oikein tiedä mitään. En silloin oikein voi luottaakkaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.