Miksen uskaltanut tulla puhumaan sinulle?
Aloitin opiskelun n. 3 vuotta sitten. Näin sinut heti ensimmäisenä päivänä, sinäkin taisit nähdä minut. Aloitin koulun samaan aikaan kanssani. Vaihdettiin katseita aina kun nähtiin toisemme. Olimme samassa koulussa mutta eri alalla. Ihastuin sinussa heti ulkonäköösi, hymyysi, silmiisi, tyyliisi ja koko olemukseesi. En tuntenut sinua ollenkaan sain tietää kuitenkin nimesi, asuinpaikkakuntasi ja ikäsi.
Tunne jonka tunsin aina kun näin sinut tauoilla oli ihana ja erilainen jota en ollut ikinä koskaan tuntenut. Tärisin, en pystynyt keskittymään kuin sinuun, vatsassa perhosia ja punoitus oli varmasti huomattavissa myös ja tottakai ne katseet vaihdettiin aina kun nähtiin. Kahvikin monesti jäi juomatta, sillä keskityin vain sinuun. Enkä pystynyt juomaan. Ystäväni huomauttelivat minua sinusta, että olivat huomanneet sinun katsovan minua. Kerran kävelin takanasi ja aukaisit minulle oven ja hymyilit ja katsoit minua suoraan silmiin aivan edessäni. Se oli jotain niin ihanaa. En pystynyt koko sinä päivänä keskittymään mihinkään muuhun.
Kuljettiin muutamia kertoja samalla bussilla kouluun ja pois. Kerran tulit bussissa istumaan taakseni ja vaihdettiin katseet siinäkin. Miksen ollut rohkea ja sanonut että voit istua viereenikin. Viereesi tulikin myöhemmin joku tuttusi. En uskaltanut tehdä mitään järkevää koko 2 vuode ajan mitä sitä jatkui, ja se kaduttaa paljon.
Tutustuin kaveriisi ja ajattelin että voisin päästä sinua lähemmäksi hänen kauttaan. Sain kuulla että seurustelet. Mikä oli todella ikävä kuulla. Katseiden vaihtelu jatkui kuitenkin kaikesta huolimatta. Lähennyimme kaverisi kanssa ja yhtäkkiä huomasin seurustelevan kaverisi kanssa. Olin yksinäinen ja kaipasin läheisyyttä, vaikka minulla ystäviä olikin. En tuntenut kaverisi kanssa koskaan samaa kuin sinun.
Sait kuulla kaveriltasi että seurustelen hänen kanssaan. Jonka jälkeen silmäpelimme alkoi vähentyä ainakin sinun osaltasi. Lopetit koulun enkä enää nähnyt sinua. Jatkoin seurustelua kaverisi kanssa.
On kulunut noin 2 vuotta ja kaipaan sinua edelleen. Tiedän nimesi, mutta en vain uskalla tai tiedä miten ottaa sinuun yhteyttä. Pyörit minulla aina mielessä, nyt viimeiset 2 viikkoa olen miettinyt sinua, näen uniakin sinusta ja mietin mitä tapahtuisi jos näkisimme jossain toisemme ja sitä toivoisinkin.
Aloitin opiskelun n. 3 vuotta sitten. Näin sinut heti ensimmäisenä päivänä, sinäkin taisit nähdä minut. Aloitin koulun samaan aikaan kanssani. Vaihdettiin katseita aina kun nähtiin toisemme. Olimme samassa koulussa mutta eri alalla. Ihastuin sinussa heti ulkonäköösi, hymyysi, silmiisi, tyyliisi ja koko olemukseesi. En tuntenut sinua ollenkaan sain tietää kuitenkin nimesi, asuinpaikkakuntasi ja ikäsi.
Tunne jonka tunsin aina kun näin sinut tauoilla oli ihana ja erilainen jota en ollut ikinä koskaan tuntenut. Tärisin, en pystynyt keskittymään kuin sinuun, vatsassa perhosia ja punoitus oli varmasti huomattavissa myös ja tottakai ne katseet vaihdettiin aina kun nähtiin. Kahvikin monesti jäi juomatta, sillä keskityin vain sinuun. Enkä pystynyt juomaan. Ystäväni huomauttelivat minua sinusta, että olivat huomanneet sinun katsovan minua. Kerran kävelin takanasi ja aukaisit minulle oven ja hymyilit ja katsoit minua suoraan silmiin aivan edessäni. Se oli jotain niin ihanaa. En pystynyt koko sinä päivänä keskittymään mihinkään muuhun.
Kuljettiin muutamia kertoja samalla bussilla kouluun ja pois. Kerran tulit bussissa istumaan taakseni ja vaihdettiin katseet siinäkin. Miksen ollut rohkea ja sanonut että voit istua viereenikin. Viereesi tulikin myöhemmin joku tuttusi. En uskaltanut tehdä mitään järkevää koko 2 vuode ajan mitä sitä jatkui, ja se kaduttaa paljon.
Tutustuin kaveriisi ja ajattelin että voisin päästä sinua lähemmäksi hänen kauttaan. Sain kuulla että seurustelet. Mikä oli todella ikävä kuulla. Katseiden vaihtelu jatkui kuitenkin kaikesta huolimatta. Lähennyimme kaverisi kanssa ja yhtäkkiä huomasin seurustelevan kaverisi kanssa. Olin yksinäinen ja kaipasin läheisyyttä, vaikka minulla ystäviä olikin. En tuntenut kaverisi kanssa koskaan samaa kuin sinun.
Sait kuulla kaveriltasi että seurustelen hänen kanssaan. Jonka jälkeen silmäpelimme alkoi vähentyä ainakin sinun osaltasi. Lopetit koulun enkä enää nähnyt sinua. Jatkoin seurustelua kaverisi kanssa.
On kulunut noin 2 vuotta ja kaipaan sinua edelleen. Tiedän nimesi, mutta en vain uskalla tai tiedä miten ottaa sinuun yhteyttä. Pyörit minulla aina mielessä, nyt viimeiset 2 viikkoa olen miettinyt sinua, näen uniakin sinusta ja mietin mitä tapahtuisi jos näkisimme jossain toisemme ja sitä toivoisinkin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.