Kuolinpesän jakaminen

Kuolinpesän jakaminen nimenomaan auttaa leskeä pääsemään rauhaan.
Jos ositusta ja perinnönjakoa ei toimiteta, leskellä alkaa puolison kuolinpäivästä tilivelvollisuus oman omaisuutensa hoitamisesta. Hänen täytyy siis raportoida perillisille kaikki oman omaisuutensa muutokset ja pitää erillään avio-oikeuden alaiset varansa avio-oikeudesta vapaista varoista. Avio-oikeudesta vapaita varojahan ovat kaikki ne, jotka leskelle kertyvät puolison kuoleman jälkeen. Nämä tiedotan tarvitaan viimeistään lesken jälkeen tehtävässä perunkirjoituksessa, eikä kukaan fiksu ihminen taatusti halua jättää omille lapsilleen mitään sotkuja selviteltäviksi.

Ja jos leski on se köyhempi osapuoli, niin hänhän on saamassa osituksessa varoja kuolinpesältä. Miksi leskeä pitäisi estää saamasta varat käyttöönsä? Perillisetkö haluavat jemmata lesken tasingon itselleen?

Ja miksi vanha ihminen pitäisi pakottaa tekemään tilityksiä siitä, mihin omat rahansa käyttää?

Ja vielä sekin, että jos leskellä on jotain omaisuutta, jonka arvo on kovasti noussut vuosien mittaan, ja jonka myynnistä hänelle tulisi isot verot, niin osituksessahan leski voisi vaihtaa sellaisen omaisuuden kuolinpesän rahavaroihin, ja näin perhe säästäisi pitkän pennin.

Arvostakaa vanhuksia ja suokaa heille ne varat joihin he ovat oikeutettuja, älkääkä pakottako heitä kirjanpitovelvollisiksi elämänsä loppuvuosina.

Perinnönjakaja kirjoitti:

Kuolinpesän jakaminen nimenomaan auttaa leskeä pääsemään rauhaan.
Jos ositusta ja perinnönjakoa ei toimiteta, leskellä alkaa puolison kuolinpäivästä tilivelvollisuus oman omaisuutensa hoitamisesta. Hänen täytyy siis raportoida perillisille kaikki oman omaisuutensa muutokset ja pitää erillään avio-oikeuden alaiset varansa avio-oikeudesta vapaista varoista. Avio-oikeudesta vapaita varojahan ovat kaikki ne, jotka leskelle kertyvät puolison kuoleman jälkeen. Nämä tiedotan tarvitaan viimeistään lesken jälkeen tehtävässä perunkirjoituksessa, eikä kukaan fiksu ihminen taatusti halua jättää omille lapsilleen mitään sotkuja selviteltäviksi.

Ja jos leski on se köyhempi osapuoli, niin hänhän on saamassa osituksessa varoja kuolinpesältä. Miksi leskeä pitäisi estää saamasta varat käyttöönsä? Perillisetkö haluavat jemmata lesken tasingon itselleen?

Ja miksi vanha ihminen pitäisi pakottaa tekemään tilityksiä siitä, mihin omat rahansa käyttää?

Ja vielä sekin, että jos leskellä on jotain omaisuutta, jonka arvo on kovasti noussut vuosien mittaan, ja jonka myynnistä hänelle tulisi isot verot, niin osituksessahan leski voisi vaihtaa sellaisen omaisuuden kuolinpesän rahavaroihin, ja näin perhe säästäisi pitkän pennin.

Arvostakaa vanhuksia ja suokaa heille ne varat joihin he ovat oikeutettuja, älkääkä pakottako heitä kirjanpitovelvollisiksi elämänsä loppuvuosina.

Lue lisää

"Jos ositusta ja perinnönjakoa ei toimiteta, leskellä alkaa puolison kuolinpäivästä tilivelvollisuus oman omaisuutensa hoitamisesta. Hänen täytyy siis raportoida perillisille kaikki oman omaisuutensa muutokset ja pitää erillään avio-oikeuden alaiset varansa avio-oikeudesta vapaista varoista."

HÖPÖ HÖPÖ! Mistähän hevosmiesten tietotoimistosta tuokin "tieto" on peräisin? Nimimerkki on ollut huomaavinaan, että täällä jaetaan väärää tietoa, mutta on itse juuri väärää tietoa jakamassa.

Leski saa OMAA omaisuuttaan hoitaa ja käyttää aivan samalla tavoin kuin sai avioliiton aikanakin. Hän EI ollut siitä tilivelvollinen puolisolleen EIKÄ puolison kuoltua ole tilivelvollinen myöskään puolison perillisille. Kaiken muun omaisuutensa hän halutessaan voi myydä tai lahjoittaakin (lahjoista tosin lesken kuoltua saattaa seuraamuksia olla), mutta yhteisen asunnon - lesken yksin omistamankin - ja asuntoirtaimiston luovuttaminen edellyttää kuolinpesän osakkaiden suostumusta (tai tuomioistuimen lupaa) niin kauan kuin ositusta ei ole tehty.

Lesken ei myöskään TÄYDY pitää erillään avio-oikeuden alaisia ja avio-oikeudesta vapaita varojaan. Eri asia on, että jos leski näin järkevästi menettelee, se helpottaa toimia hänen kuolemansa jälkeen.

"Ja miksi vanha ihminen pitäisi pakottaa tekemään tilityksiä siitä, mihin omat rahansa käyttää?" // "Arvostakaa vanhuksia ja suokaa heille ne varat joihin he ovat oikeutettuja, älkääkä pakottako heitä kirjanpitovelvollisiksi elämänsä loppuvuosina."

Kukaan ei todellakaan voi pakottaa vanhaa ihmistä - eikä nuortakaan - tekemään kenellekään tilityksiä siitä, mihin hän omat rahansa käyttää! Vai että oikein kirjanpitovelvollisia oman omaisuutensa käytöstä muka olisivat elämänsä loppuvuodet! HUH HUH!

"Nämä tiedotan tarvitaan viimeistään lesken jälkeen tehtävässä perunkirjoituksessa, eikä kukaan fiksu ihminen taatusti halua jättää omille lapsilleen mitään sotkuja selviteltäviksi."

Jos vanhemmilla on samat perilliset (yhteiset lapset) eikä lainmukaisesta perimyksestä ole lahjoin tai testamenttimääräyksin poikettu, pesän jättämisestä jakamattomaksi lesken elinajaksi ei seuraa mitään "selvitettäviä sotkuja". Lapset perivät yhtä suurin osuuksin molemmat vanhempansa, ja ositus tuossa tilanteessa ennen perinnönjakoa on puhdas muodollisuus, jolla ei ole vaikutusta perintöosuuksiin (ja joka siten käytännössä sopujaossa usein voidaan ohittaa).

Arvostakaa vanhuksianne mieluummin siten, että annatte heidän elää omaa elämäänsä siten kuin he itse haluavat ilman, että olette selän takana kyttäämässä tulevia perintöjänne. Vanhus saa oman omaisuutensa käyttää aivan siten kuin haluaa (em. poikkeuksin), ilman tilintekovelvollisuutta kenellekään.

Tämä nyt on kuitenkin lakipalsta eikä mielipidepalsta, ja nuo 00530:n esittämät asiat ovat hänen mielipiteitään, eivätkä niitä oikeusohjeita, joita osituksessa tulee noudattaa.

Mitenkäs 00530 kuvittelee, että jäämistöositus voitaisiin hoitaa vaikkapa 20 vuoden kuluttua ensimmäisen puolison kuolemasta, jos leskellä ei olisi tilitysvelvollisuutta? Lesken tilityksen perusteellahan vasta pystytään selvittämään, mikä osa hänen omaisuudestaan ylipäätään on osituksen kohteena. Leski kun on tosiaan voinut myydä ja ostaa, käyttää ja lahjoittaa omaisuutta aivan miten lystää (yhteisenä kotina käytettyä asuntoa lukuun ottamatta). Mutta mikä osa omaisuudesta on silloin 20 vuoden kuluttua osituksen kohteena olevaa omaisuutta ja mikä taas lesken avio-oikeudesta vapaata omaisuutta? Kukapa muukaan tuota pystyisi selvittämään kuin leski itse. Tämän vuoksi juuri hän on se, jonka täytyy tuo tilityskin tehdä.

Eivätkä ne lapset kaikilla pariskunnilla ole samoja. Ja vaikka samat lapset olisikin, niin perintöverotus voi mennä monella tavalla pieleen, jos ositus on toimittamatta.

Aivan samalla tavalla eronneet puolisot ovat velvollisia tekemään toisilleen tilityksen ennen ositusta, vaikka kumpikin on saanut vapaasti päättää mitä omalla omaisuudellaan tekee.

Perinnönjakaja kirjoitti:

Tämä nyt on kuitenkin lakipalsta eikä mielipidepalsta, ja nuo 00530:n esittämät asiat ovat hänen mielipiteitään, eivätkä niitä oikeusohjeita, joita osituksessa tulee noudattaa.

Mitenkäs 00530 kuvittelee, että jäämistöositus voitaisiin hoitaa vaikkapa 20 vuoden kuluttua ensimmäisen puolison kuolemasta, jos leskellä ei olisi tilitysvelvollisuutta? Lesken tilityksen perusteellahan vasta pystytään selvittämään, mikä osa hänen omaisuudestaan ylipäätään on osituksen kohteena. Leski kun on tosiaan voinut myydä ja ostaa, käyttää ja lahjoittaa omaisuutta aivan miten lystää (yhteisenä kotina käytettyä asuntoa lukuun ottamatta). Mutta mikä osa omaisuudesta on silloin 20 vuoden kuluttua osituksen kohteena olevaa omaisuutta ja mikä taas lesken avio-oikeudesta vapaata omaisuutta? Kukapa muukaan tuota pystyisi selvittämään kuin leski itse. Tämän vuoksi juuri hän on se, jonka täytyy tuo tilityskin tehdä.

Eivätkä ne lapset kaikilla pariskunnilla ole samoja. Ja vaikka samat lapset olisikin, niin perintöverotus voi mennä monella tavalla pieleen, jos ositus on toimittamatta.

Aivan samalla tavalla eronneet puolisot ovat velvollisia tekemään toisilleen tilityksen ennen ositusta, vaikka kumpikin on saanut vapaasti päättää mitä omalla omaisuudellaan tekee.

Lue lisää

Eloonjäänyt tekee omaisuuden osituksessa tilin, joka - vaikkapa 20 vuoden kuluttua puolison kuolemasta - on yksinkertainen selvitys omaisuuden muutoksesta eikä vaadi kirjanpitoa tai "raportointia" perillisille. Se on kertaluontoinen selvitys siitä, millä tavoin omaisuus on muuttunut puolison kuoleman jälkeen. Siis aivan muuta kuin Perinnönjakaja näkyy luulevan. Jos leski on kuollut ilman että ositus on toimitettu, se sitten toimitetaan ilman lesken tiliä.

AL 86.2
"Eloonjäänyt puoliso on oikeutettu sanottuna aikana yksin vallitsemaan omaisuuttaan. Jos eloonjäänyt puoliso tahtoo tehdä sellaisen luovutus- tai muun toimen, johon toisen puolison suostumus 38 tai 39 §:n mukaan olisi tarpeen, siihen on kuitenkin hankittava joko oikeuden lupa tai perillisten kirjallinen 66 §:n mukaisesti annettu suostumus. Eloonjäänyt puoliso on velvollinen tekemään osituksessa tilin omaisuuden vallinnasta kuolemantapauksen jälkeiseltä ajalta sekä sen tuotosta."

"Omaisuuden ositusta toimitettaessa on omaisuutena, johon toisella puolisolla ei ole avio-oikeutta, pidettävä omaisuutta, jonka puoliso on ansainnut taikka saanut perintönä, lahjana tai testamentin nojalla avioliiton purkauduttua toisen puolison kuoleman vuoksi" (AL 90.1).

Jos siis leski puolisonsa kuoleman jälkeen harjoittaa ansiotoimintaa, hänen on syytä siitä kertyneet varat pitää omana kokonaisuutenaan erillään muusta omaisuudestaan, samoin kuin jos hän puolison kuoleman jälkeen on saanut omaisuutta perintönä, testamentilla taikka lahjana. Mitään raportteja tai vuositilejä hänen ei tarvitse perillisille tehdä, aivan turhaa tällaisilla leskeä tai perillisiä kovistella.

Ja siinä normaalitapauksessa, että puolisoiden lapset ovat yhteisiä, tilillä ei tässäkään tapauksessa ole merkitystä perintöihin, lapset kun perivät vanhempansa yhtäläisesti, tulipa perintö kumpaiselta tahansa.

"perintöverotus voi mennä monella tavalla pieleen, jos ositus on toimittamatta."

Toki aikanaan tehty ositus lesken perinnön verotusta selkeyttää. Mutta jos siihen ei ole ryhdytty, lesken painostamisella kirjanpitoon ja vuositileihin perillisille oman omaisuutensa hoitamisesta ei siltikään ole laillista perustetta.

Huomaa, että 00530 ei ole käytännössä osituksia hoitanut - tai ei ole ainkaan hoitanut niitä oikealla tavalla.

Jos omaisuus on muuttanut muotoaan, ei tuo lesken tilitys (tai ensin kuolleen puolison pesänselvityskään) ole todellakaan mikään yksinkertainen juttu. Leskellähän on aina jotakin tuloja ja koska monet vanhukset elävät hyvin niukasti, omaisuus monesti karttuu puolison kuoleman jälkeen. Asuntoja myydään ja uusia ostetaan, sijoitukset tuottavat ja saattaa tulla perintöjä. Omaisuutta käytetään ja saatetaan lahjoittaa. Arvot nousevat ja laskevat.

Ositusta toimitettaessa leskellä saattaa olla vain rahaa tilillä. Milläs siitä tarkistat, onko se avio-oikeuden alaista vai avio-oikeudesta vapaata? Ja jos puolisoiden varat ovat yhteisellä tilillä, niin mikä osa varoista on kummankin rahaa?

Ja jos lapset ovat yhteiset, niin mistä osasta omaisuutta on jo maksettu perintöverot ja mistä ei?

Tavallisimpia väärinkäsityksiä on se, että perinnönjako tarkoittaa sitä, että leski lentää ulos kodista tai joutuu ostamaan lapset rahalla ulos. Mutta onpa näitä näemmä muitakin.

"Ositusta toimitettaessa leskellä saattaa olla vain rahaa tilillä. Milläs siitä tarkistat, onko se avio-oikeuden alaista vai avio-oikeudesta vapaata? Ja jos puolisoiden varat ovat yhteisellä tilillä, niin mikä osa varoista on kummankin rahaa?"

Leskellä ei ole velvollisuutta pitää erillään eri laatuista omaisuuttaan. Mutta järkevää se toki olisi, kuten jo aiemmin huomautin. Tuon järkevyyden puolesta olen palstallakin puhunut. Se, ettei ositusta puolison kuoleman jälkeen ole toimitettu, ei kuitenkaan tuo leskelle Perinnönjakajan luulemia velvoitteita ("älkääkä pakottako heitä kirjanpitovelvollisiksi elämänsä loppuvuosina"). Jos leski mahdollisen oman etunsa tai oman perillisensä edun vuoksi haluaa ryhtyä kirjanpitäjäksi, niin se on lesken oma asia. Se, että leski myisi ja ostaisi asuntoja yms. on poikkauksellista, mutta jos vaikka sellaista harrastaisi, niin kyllä kauppakirjoista ynnä muista asiakirjoista (tiliotteista) voidaan myöhemminkin selvyys saada, mitä varoja toimiin on käytetty ja mikä suhteellinen osuus sijaan tulleessa omaisuudessa on ao- tai aov-omaisuutta.

Jos puolisoiden rahat ovat yhteisellä tilillä, niin muun selvityksen puuttuessa varat katsotaan omistetun puoliksi.

Ennen kuin osituksia ryhdytään tekemään, tulisi kyllä tuntea ainakin keskeiset avioliittolain säännökset, joiden suhteen Perinnönjakajalla näyttää puutteita olevan.

Perinnönjakaja kirjoitti:

Tämä nyt on kuitenkin lakipalsta eikä mielipidepalsta, ja nuo 00530:n esittämät asiat ovat hänen mielipiteitään, eivätkä niitä oikeusohjeita, joita osituksessa tulee noudattaa.

Mitenkäs 00530 kuvittelee, että jäämistöositus voitaisiin hoitaa vaikkapa 20 vuoden kuluttua ensimmäisen puolison kuolemasta, jos leskellä ei olisi tilitysvelvollisuutta? Lesken tilityksen perusteellahan vasta pystytään selvittämään, mikä osa hänen omaisuudestaan ylipäätään on osituksen kohteena. Leski kun on tosiaan voinut myydä ja ostaa, käyttää ja lahjoittaa omaisuutta aivan miten lystää (yhteisenä kotina käytettyä asuntoa lukuun ottamatta). Mutta mikä osa omaisuudesta on silloin 20 vuoden kuluttua osituksen kohteena olevaa omaisuutta ja mikä taas lesken avio-oikeudesta vapaata omaisuutta? Kukapa muukaan tuota pystyisi selvittämään kuin leski itse. Tämän vuoksi juuri hän on se, jonka täytyy tuo tilityskin tehdä.

Eivätkä ne lapset kaikilla pariskunnilla ole samoja. Ja vaikka samat lapset olisikin, niin perintöverotus voi mennä monella tavalla pieleen, jos ositus on toimittamatta.

Aivan samalla tavalla eronneet puolisot ovat velvollisia tekemään toisilleen tilityksen ennen ositusta, vaikka kumpikin on saanut vapaasti päättää mitä omalla omaisuudellaan tekee.

Lue lisää

"Tämä nyt on kuitenkin lakipalsta eikä mielipidepalsta, ja nuo 00530:n esittämät asiat ovat hänen mielipiteitään, eivätkä niitä oikeusohjeita, joita osituksessa tulee noudattaa."
En ole todellakaan mikään 00530:n tai kenenkään muunkaan puolustaja, mutta millä perusteella Perinnönjakaja määrittelee tämän palstan ehdot tai säännöt

Näin yleisesti toimitaan, että pidetään jakamattomana lesken elinajan, jos ei haluta ajaa leskeä ennenaikaiseen hautaan ja siitä voisi tehdä vaikka tutkimuksen, että miten lesken elinikä korreloi kuolinpesän jakamattomuuden suhteen.

Perinnönjakaja kirjoitti:

Huomaa, että 00530 ei ole käytännössä osituksia hoitanut - tai ei ole ainkaan hoitanut niitä oikealla tavalla.

Jos omaisuus on muuttanut muotoaan, ei tuo lesken tilitys (tai ensin kuolleen puolison pesänselvityskään) ole todellakaan mikään yksinkertainen juttu. Leskellähän on aina jotakin tuloja ja koska monet vanhukset elävät hyvin niukasti, omaisuus monesti karttuu puolison kuoleman jälkeen. Asuntoja myydään ja uusia ostetaan, sijoitukset tuottavat ja saattaa tulla perintöjä. Omaisuutta käytetään ja saatetaan lahjoittaa. Arvot nousevat ja laskevat.

Ositusta toimitettaessa leskellä saattaa olla vain rahaa tilillä. Milläs siitä tarkistat, onko se avio-oikeuden alaista vai avio-oikeudesta vapaata? Ja jos puolisoiden varat ovat yhteisellä tilillä, niin mikä osa varoista on kummankin rahaa?

Ja jos lapset ovat yhteiset, niin mistä osasta omaisuutta on jo maksettu perintöverot ja mistä ei?

Tavallisimpia väärinkäsityksiä on se, että perinnönjako tarkoittaa sitä, että leski lentää ulos kodista tai joutuu ostamaan lapset rahalla ulos. Mutta onpa näitä näemmä muitakin.

Lue lisää

00530 on antanut minun kysymyksiini ainakin asiallisia ja hyviä neuvoja olisi häneltä paljon vielä kysyttävää mutta kun ei täällä uskalla sp os.laittaa johon hän voisi jos viitsisi vastata vaikka eikai ilmaiseksi kukaan auta?kaikkia ei täälläkään voi kysyä.

Kiitos00530 kirjoitti:

00530 on antanut minun kysymyksiini ainakin asiallisia ja hyviä neuvoja olisi häneltä paljon vielä kysyttävää mutta kun ei täällä uskalla sp os.laittaa johon hän voisi jos viitsisi vastata vaikka eikai ilmaiseksi kukaan auta?kaikkia ei täälläkään voi kysyä.

Lue lisää

No, hänellä niinkuin jokaisella tällä palstalla vastaavalla on hyvät ja huonot hetkensä.... Tarkoitan tällä sekä kommenttien sävyä että kommenttien (lainmukaisesti oikeaa) sisältöä.

En ole täällä nähnyt vielä yhtäkään vakinimimerkillä kirjoittavaa, joka ei olisi antanut joskus hyviä ja joskus huonoja neuvoja.

Palstan idea on keskustelu. Et voi tietää, onko vastaajalla oikeasti asiantuntemusta vai ei. Mielipiteensä voi muodostaa juuri keskustelun kautta. Eli kirjoittajien omassa kirjoituksessaan antamat neuvot saavat kommentteja muilta puoleen ja toiseen.

Tänne voi kirjoittaa kuka tahansa. Täällä voi yleisesti kysellä asioita ja mitä yksilöidymmän kysymyksen laittaa, sitä parempia vastauksia ja kommentteja kysymykseensä yleensä saa. Vastaaja voi olla (hyvä tai huono) juristi tai yhtä hyvin matti meikäläinen (jolla on tai ei ole käytännön kokemusta ja/tai koulutusta laki- ja perintöasioista). Ymmärrettävää on, että tunnistamisen pelossa liian yksilöityä kysymystä ei viitsi laittaa. Mutta sellaisessa tapauksessa pitää kyllä kysyä neuvoa (toivottavasti ammattitaitoiselta) juristilta ja maksaa siitä se rahallinen korvaus. Täällähän kun ei ole voimassa neuvoille minkäänlaista takuuta.

juristitaimatti kirjoitti:

No, hänellä niinkuin jokaisella tällä palstalla vastaavalla on hyvät ja huonot hetkensä.... Tarkoitan tällä sekä kommenttien sävyä että kommenttien (lainmukaisesti oikeaa) sisältöä.

En ole täällä nähnyt vielä yhtäkään vakinimimerkillä kirjoittavaa, joka ei olisi antanut joskus hyviä ja joskus huonoja neuvoja.

Palstan idea on keskustelu. Et voi tietää, onko vastaajalla oikeasti asiantuntemusta vai ei. Mielipiteensä voi muodostaa juuri keskustelun kautta. Eli kirjoittajien omassa kirjoituksessaan antamat neuvot saavat kommentteja muilta puoleen ja toiseen.

Tänne voi kirjoittaa kuka tahansa. Täällä voi yleisesti kysellä asioita ja mitä yksilöidymmän kysymyksen laittaa, sitä parempia vastauksia ja kommentteja kysymykseensä yleensä saa. Vastaaja voi olla (hyvä tai huono) juristi tai yhtä hyvin matti meikäläinen (jolla on tai ei ole käytännön kokemusta ja/tai koulutusta laki- ja perintöasioista). Ymmärrettävää on, että tunnistamisen pelossa liian yksilöityä kysymystä ei viitsi laittaa. Mutta sellaisessa tapauksessa pitää kyllä kysyä neuvoa (toivottavasti ammattitaitoiselta) juristilta ja maksaa siitä se rahallinen korvaus. Täällähän kun ei ole voimassa neuvoille minkäänlaista takuuta.

Lue lisää

"Täällähän kun ei ole voimassa neuvoille minkäänlaista takuuta."

Noinhan se on. Neuvojen luotettavuutta kuitenkin oleellisesti lisää, jos neuvo tai tieto on perustettu joko kommentissa referoituun lain säännökseen taikka oikeuskirjallisuuden tai KKO:n / KHO:n ratkaisun referaattiin. Toki tällainen edellyttää vastaanottajalta jonkinasteista luetun ymmärtämisen kykyä, kielteistä palautettakin kun olen saanut maininulaisesta käytännöstäni.

Eipä sekään, että neuvo on saatu juristilta tämän toimistosta välttämättä ole tae neuvon antajan ammattitaidosta. Vuosikymmeniä sitten suoritettu tutkinto vanhentuu ja homehtuu, jollei juristi jatkuvasti päivitä tietojaan. Toki tällaiselta taholta saatu tieto lähtökohtaisesti on luotettavampi kuin tältä palstalta saatu.

Kuitenkaan se, että osaa viitata johonkin aiheeseen sopivaan lainkohtaan tai oikeustapaukseen ei vielä tarkoita sitä, että vastaaja osaisi antaa oikean neuvon.

Vasta vähän aikaa sitten täällä väitettiin, ettei omaisuuseriä voisi vaihtaa osituksessa. Samoin verotuksesta on tullut paljon väärää tietoa. Näitä vääriä väitteitä esitti mm. sellainen kirjoittaja, joka on monesti antanut ihan oikeaakin tietoa. Ja on osannut viitata oikeisiin lainkohtiinkin.

Tämän palstan ongelma on se, että täällä moni pyrkii vain pätemään ja mollaamaan muita kirjoittajia. Todellista halukkuutta auttaa kysyjiä löytyy harvoin. Toki tällaisiakin kirjoittajia on ollut.

Tämäkin keskustelu on hyvä esimerkki siitä, että varsinainen asia ja parhaat ratkaisut on unohdettu kun on ollut intoa vain vängätä.

Kuolinpesien jakaminen joutuisasti on lähes aina nimenomaan kaikkien osapuolten edun mukaista, usein erityisesti lesken. Joka muuta väittää, puhuu vastoin parempaa tietoaan.

Ap:n olisi ehkä kannattanut muotoilla kysymyksesä niin, että olisi tiedustellut, osaako kukaan esittää yhtään argumenttia sen puolesta, mitä haittaa kuolinpesän jakamisesta olisi. Pääsääntöisesti siitä ei nimittäin ole mitään haittaa. Sen sijaan kuolinpesän jakamattomana pitämisestä on monenkinlaista haittaa, joita tässä keskustelussa on jo tuotukin esille.

Varsinaista etua kuolinpesän jakamattomana pitämisestä ei ole. Jollei nyt eduksi sitten lasketa sitä, että joku kokee asioiden hoitamatta jättämisen hyväksi asiaksi.

Olen itse lakimies ja hoidan työkseni nimenomaan perintöoikeudellisia asioita. Vastaukseni ja ohjeeni asiakkaille on aina, että kuolinpesät kannattaa jakaa. Usein näin on saatu ihan mukavia verosäästöjäkin ja kaikki osapuolet, erityisesti lesket, joiden kanssa asioita olen ehkä eniten hoitanut, ovat olleet tyytyväisiä.

Keskustelupalstat ovat ihan mukavia juridiikasta innostuneiden kohtaamispaikkoja. Ja maallikot voivat täältä saada hyviäkin vastauksia mieltään askarruttaviin kysymyksiin. Oman elämän isoissa ja tärkeissä asioissa on kuitenkin syytä antaa asiat asiantuntijan hoidetavaksi. Siinä usein säästääkin pitkän pennin. Eli vaikka lakimiespalkkioon mene muutama satanen tai tonni, voivat verosäästöt olla kymmeniä tai satoja tuhansia.

Juristi2017 kirjoitti:

Kuitenkaan se, että osaa viitata johonkin aiheeseen sopivaan lainkohtaan tai oikeustapaukseen ei vielä tarkoita sitä, että vastaaja osaisi antaa oikean neuvon.

Vasta vähän aikaa sitten täällä väitettiin, ettei omaisuuseriä voisi vaihtaa osituksessa. Samoin verotuksesta on tullut paljon väärää tietoa. Näitä vääriä väitteitä esitti mm. sellainen kirjoittaja, joka on monesti antanut ihan oikeaakin tietoa. Ja on osannut viitata oikeisiin lainkohtiinkin.

Tämän palstan ongelma on se, että täällä moni pyrkii vain pätemään ja mollaamaan muita kirjoittajia. Todellista halukkuutta auttaa kysyjiä löytyy harvoin. Toki tällaisiakin kirjoittajia on ollut.

Tämäkin keskustelu on hyvä esimerkki siitä, että varsinainen asia ja parhaat ratkaisut on unohdettu kun on ollut intoa vain vängätä.

Kuolinpesien jakaminen joutuisasti on lähes aina nimenomaan kaikkien osapuolten edun mukaista, usein erityisesti lesken. Joka muuta väittää, puhuu vastoin parempaa tietoaan.

Ap:n olisi ehkä kannattanut muotoilla kysymyksesä niin, että olisi tiedustellut, osaako kukaan esittää yhtään argumenttia sen puolesta, mitä haittaa kuolinpesän jakamisesta olisi. Pääsääntöisesti siitä ei nimittäin ole mitään haittaa. Sen sijaan kuolinpesän jakamattomana pitämisestä on monenkinlaista haittaa, joita tässä keskustelussa on jo tuotukin esille.

Varsinaista etua kuolinpesän jakamattomana pitämisestä ei ole. Jollei nyt eduksi sitten lasketa sitä, että joku kokee asioiden hoitamatta jättämisen hyväksi asiaksi.

Olen itse lakimies ja hoidan työkseni nimenomaan perintöoikeudellisia asioita. Vastaukseni ja ohjeeni asiakkaille on aina, että kuolinpesät kannattaa jakaa. Usein näin on saatu ihan mukavia verosäästöjäkin ja kaikki osapuolet, erityisesti lesket, joiden kanssa asioita olen ehkä eniten hoitanut, ovat olleet tyytyväisiä.

Keskustelupalstat ovat ihan mukavia juridiikasta innostuneiden kohtaamispaikkoja. Ja maallikot voivat täältä saada hyviäkin vastauksia mieltään askarruttaviin kysymyksiin. Oman elämän isoissa ja tärkeissä asioissa on kuitenkin syytä antaa asiat asiantuntijan hoidetavaksi. Siinä usein säästääkin pitkän pennin. Eli vaikka lakimiespalkkioon mene muutama satanen tai tonni, voivat verosäästöt olla kymmeniä tai satoja tuhansia.

Lue lisää

"täällä väitettiin, ettei omaisuuseriä voisi vaihtaa osituksessa"

Tuollaista yleistä väitettä täällä ei ole esitetty. Sen sijaan täällä on esitetty, että jos varakkaampi leski osituksessa vetoaa tasinkoprivilegiinsä, kumpainenkin osapuoli pitää varansa - ja että tässä tilanteessa, kun yhteistä omaisuuttakaan ei ole ollut, vaihtaminen ei tulisi kysymykseen. Tapauksessa leski olisi vaihtanut osuuden asunnostaan perittävän jäämistöön kuuluneeseen 5.000 euroon.

Olen kyllä varsin lukuisia kertoja täälläkin kertonut, että jos jaossa käytetään pesään kuuluvia varoja, varainsiirtoverovelvollisuutta ei synny - toisin kuin jos lunastamiseen käytettäisiin vaikkapa uutta pankkilainaa.

Nähdäkseni tuo vähän aikaa sitten esillä ollut tilanne voitaisiin rinnastaa siihen, että tasinkoa ei suoritettaisi avioehdon perusteella; kumpainenkin osapuoli pitäisi omat varansa. Mutta en ollut tuolloin asiaa syvällisemmin pohtinut enkä ryhdy siitä nytkään pitempään polemiikkiin.

"Kuitenkaan se, että osaa viitata johonkin aiheeseen sopivaan lainkohtaan tai oikeustapaukseen ei vielä tarkoita sitä, että vastaaja osaisi antaa oikean neuvon."

Kun tuohon vielä lisätään aiheen keskeisen oikeuskirjallisuuden referointi, lukijalla - mikäli hänen luetun ymmärtämisen kykynsä on normaalitasoa - on oleellisesti paremmat perusteet arvioida vastauksen oikeellisuuta kuin vaikkapa vain vastaajan nimimerkin perusteella. "Varatuomari" tai "Juristi" -nimimerkeillä on täällä esitetty sekä tietoa että "tietoa", jopa puhdasta soopaa.

Juristi2017 kirjoitti:

Kuitenkaan se, että osaa viitata johonkin aiheeseen sopivaan lainkohtaan tai oikeustapaukseen ei vielä tarkoita sitä, että vastaaja osaisi antaa oikean neuvon.

Vasta vähän aikaa sitten täällä väitettiin, ettei omaisuuseriä voisi vaihtaa osituksessa. Samoin verotuksesta on tullut paljon väärää tietoa. Näitä vääriä väitteitä esitti mm. sellainen kirjoittaja, joka on monesti antanut ihan oikeaakin tietoa. Ja on osannut viitata oikeisiin lainkohtiinkin.

Tämän palstan ongelma on se, että täällä moni pyrkii vain pätemään ja mollaamaan muita kirjoittajia. Todellista halukkuutta auttaa kysyjiä löytyy harvoin. Toki tällaisiakin kirjoittajia on ollut.

Tämäkin keskustelu on hyvä esimerkki siitä, että varsinainen asia ja parhaat ratkaisut on unohdettu kun on ollut intoa vain vängätä.

Kuolinpesien jakaminen joutuisasti on lähes aina nimenomaan kaikkien osapuolten edun mukaista, usein erityisesti lesken. Joka muuta väittää, puhuu vastoin parempaa tietoaan.

Ap:n olisi ehkä kannattanut muotoilla kysymyksesä niin, että olisi tiedustellut, osaako kukaan esittää yhtään argumenttia sen puolesta, mitä haittaa kuolinpesän jakamisesta olisi. Pääsääntöisesti siitä ei nimittäin ole mitään haittaa. Sen sijaan kuolinpesän jakamattomana pitämisestä on monenkinlaista haittaa, joita tässä keskustelussa on jo tuotukin esille.

Varsinaista etua kuolinpesän jakamattomana pitämisestä ei ole. Jollei nyt eduksi sitten lasketa sitä, että joku kokee asioiden hoitamatta jättämisen hyväksi asiaksi.

Olen itse lakimies ja hoidan työkseni nimenomaan perintöoikeudellisia asioita. Vastaukseni ja ohjeeni asiakkaille on aina, että kuolinpesät kannattaa jakaa. Usein näin on saatu ihan mukavia verosäästöjäkin ja kaikki osapuolet, erityisesti lesket, joiden kanssa asioita olen ehkä eniten hoitanut, ovat olleet tyytyväisiä.

Keskustelupalstat ovat ihan mukavia juridiikasta innostuneiden kohtaamispaikkoja. Ja maallikot voivat täältä saada hyviäkin vastauksia mieltään askarruttaviin kysymyksiin. Oman elämän isoissa ja tärkeissä asioissa on kuitenkin syytä antaa asiat asiantuntijan hoidetavaksi. Siinä usein säästääkin pitkän pennin. Eli vaikka lakimiespalkkioon mene muutama satanen tai tonni, voivat verosäästöt olla kymmeniä tai satoja tuhansia.

Lue lisää

Nk. asiantuntija ei ole aina paras asian tuntija.
Ikävä kyllä jos tuudittautuu siihen, että kun antaa asiansa lakimiehen hoidettaviksi, ei tarvitse itse niistä huolehtia, voi joutua karvaasti kokemaan, ettei niin ole.

Olen monasti ollut mm. perintöasioihin liittyen juristien kanssa tekemisissä. He ovat olleet erilaisissa rooleissa, koko pesän pesänselvittäjästä ja -jakajasta omaan henkilökohtaiseen asianajajaan. Eivät olleet mitään vastavalmistuneita kandeja eivätkä mitään rupujuristeja, mutta suurin osa heistä teki tai oli vähällä tehdä mokia ainakin jossain tärkeässä asiassa. On ärsyttävää, kun joutuu koko ajan tarkkailemaan juristin tekemisiä eikä voi huoleti antaa hänen hoitaa hommiansa.

Tarkoitan vaan, että vaikka juristin palkkaisikin, on hyvä olla itsekin asioista perillä, ettei viedä kuin pässiä narussa. Sellaisen tietämisen hankkimiseen tällaiset palstat ovat varsin omiaan. Vaikka ei saisi aina 100 % varmaa vastausta kysymyksiinsä, voi riittää jo se, että täältä saa näkemyksiä tilanteeseen ja siihen liittyviin mahdollisiin ongelmakohtiin.

Etpä nyt pysty sinäkään nimimerkki"vaarillaonsaari" esittämään yhtään argumenttia sen puolesta, miksi kuolinpesä kannattaisi jättää jakamatta.

Peruste sille, että kuolinpesä KANNATTAISI jättää jakamatta ei ole se, että on olemassa jakamattomia kuolinpesiä, joiden jäsenet ovat sovussa. On tosiaan ihmisiä, joita ei häiritse se, että asiat ovat hoitamatta. Mutta ei se ole peruste toimia niin.

Jos kuolinpesässä tosiaan sattuu olemaan vain kiinteistö (tai kaikki muu on jo jaettu), niin minkähän järjen kuvittelet olevan siinä, että se kiinteistö jätetään jakamatta? Ja miten kauan sinusta on järkevää pitää se jakamatta? Niinkö kauan, että omistajina ovat lopulta pikkuserkut tai vieläkin kaukaisemmat sukulaiset ja osakkaina useampi kerros kuolinpesiä? Tuollaista kiinteistöä onkin sitte todella "kätevä" myydä, kun papereita myyntiin tarvitaan jo kymmeniä ellei satoja sivuja (kaikkien perukirjat liitteineen). Tai kun tuollainen kiinteistö lopulta jaetaan, ja pitää vaikka hakea maistraatin lupa jonkun osakkaan puolesta, niin papereiden määrä nousee viimeistään silloin satoihin tai pahimmillaan tuhansiin (selvitykset kunkin kuolinpesän tapahtumista, osittaiset jaot jne.).

Ilmaiset muuten aika oudosti tuon "halutaanko ko. tapauksessa pitää kuolinpesä jakamattomana vai "puretaanko" se esim. kiinteistöyhtymiin". Tuo "purkaminen kiinteistoyhtymiin" kuulostaa varmasti monen asioita tuntemattoman korvissa kovin vaikealta ja hankalalta, ikään kuin oltaisiin perustamassa jotakin yrityksiä. Siitä ei kuitenkaan ole kyse, vaan kyse on siitä, pidetäänkö kuolinpesä jakamattomana vai jaetaanko se esim. neljän osakkaan kesken niin, että kukin saa kiinteistöstä 1/4. Jakokirjaan kirjataan tällöin vain teksti "Kiinteistö X jaetaan niin, että A, B, C ja D saavat kukin siitä 1/4 (arvomäärältään 20.000 euroa). Ja sitten haetaan heille lainhuudot. Kiinteistöyhtymä on verotekninen termi, joka liittyy lähinnä kiinteistöverotukseen, eikä sitä nyt kannata sotkea tähän asiaan. Verottaja hoitaa sen automaattisesti ja lähettää kiinteistöverolaput sen mukaisesti.

Olen kyllä huomannut, että tällä palstalla keskustellaan ja vängätään kaikenlaisesta. Ja jaetaan väärää tietoa. Täälläkään ei kukaan ole esittänyt minkäänlaista hyvää perustetta jakamattomana pitämisen puolesta. Äläkä nyt hyvä ihminen vain ajattele, että joku netin keskustelupalsta olisi hyvä tietolähde lakiasioihin!! Väärää tietoa tulee vakikirjoittelijoilta vaikka millä mitalla, eikä aina ole oikeaa osaajaa korjaamassa.

Olen ihmetellyt jakamattomia kuolinpesiä joilla on miljoonien eurojen vuotuiset pääomatulot, esim tuolta listalta sija 24 ja 25, kummallakin pääomatulot 7-8 miljoonaa euroa, kun nuo vainajat ovat syntyneen 1800-luvulla niin kummankin kuolemasta on jo tovi kulunut.

http://www.iltalehti.fi/verot-2015/tiedot/top-paaomatulot.shtml

Perinnönjakaja kirjoitti:

Etpä nyt pysty sinäkään nimimerkki"vaarillaonsaari" esittämään yhtään argumenttia sen puolesta, miksi kuolinpesä kannattaisi jättää jakamatta.

Peruste sille, että kuolinpesä KANNATTAISI jättää jakamatta ei ole se, että on olemassa jakamattomia kuolinpesiä, joiden jäsenet ovat sovussa. On tosiaan ihmisiä, joita ei häiritse se, että asiat ovat hoitamatta. Mutta ei se ole peruste toimia niin.

Jos kuolinpesässä tosiaan sattuu olemaan vain kiinteistö (tai kaikki muu on jo jaettu), niin minkähän järjen kuvittelet olevan siinä, että se kiinteistö jätetään jakamatta? Ja miten kauan sinusta on järkevää pitää se jakamatta? Niinkö kauan, että omistajina ovat lopulta pikkuserkut tai vieläkin kaukaisemmat sukulaiset ja osakkaina useampi kerros kuolinpesiä? Tuollaista kiinteistöä onkin sitte todella "kätevä" myydä, kun papereita myyntiin tarvitaan jo kymmeniä ellei satoja sivuja (kaikkien perukirjat liitteineen). Tai kun tuollainen kiinteistö lopulta jaetaan, ja pitää vaikka hakea maistraatin lupa jonkun osakkaan puolesta, niin papereiden määrä nousee viimeistään silloin satoihin tai pahimmillaan tuhansiin (selvitykset kunkin kuolinpesän tapahtumista, osittaiset jaot jne.).

Ilmaiset muuten aika oudosti tuon "halutaanko ko. tapauksessa pitää kuolinpesä jakamattomana vai "puretaanko" se esim. kiinteistöyhtymiin". Tuo "purkaminen kiinteistoyhtymiin" kuulostaa varmasti monen asioita tuntemattoman korvissa kovin vaikealta ja hankalalta, ikään kuin oltaisiin perustamassa jotakin yrityksiä. Siitä ei kuitenkaan ole kyse, vaan kyse on siitä, pidetäänkö kuolinpesä jakamattomana vai jaetaanko se esim. neljän osakkaan kesken niin, että kukin saa kiinteistöstä 1/4. Jakokirjaan kirjataan tällöin vain teksti "Kiinteistö X jaetaan niin, että A, B, C ja D saavat kukin siitä 1/4 (arvomäärältään 20.000 euroa). Ja sitten haetaan heille lainhuudot. Kiinteistöyhtymä on verotekninen termi, joka liittyy lähinnä kiinteistöverotukseen, eikä sitä nyt kannata sotkea tähän asiaan. Verottaja hoitaa sen automaattisesti ja lähettää kiinteistöverolaput sen mukaisesti.

Olen kyllä huomannut, että tällä palstalla keskustellaan ja vängätään kaikenlaisesta. Ja jaetaan väärää tietoa. Täälläkään ei kukaan ole esittänyt minkäänlaista hyvää perustetta jakamattomana pitämisen puolesta. Äläkä nyt hyvä ihminen vain ajattele, että joku netin keskustelupalsta olisi hyvä tietolähde lakiasioihin!! Väärää tietoa tulee vakikirjoittelijoilta vaikka millä mitalla, eikä aina ole oikeaa osaajaa korjaamassa.

Lue lisää

No joo, yleispätevästi perusteltua argumenttia jakamattomuuden eduista en tiedä. Tilanne on aina tapauskohtainen henkilöistä johtuva "varotoimi".
Puolison kuollessa leski on usein iäkäs ja sairaskin, jopa ikävänsä yms takia ehkä toistaitoinenkin. Jakamattomassa pesässä varat ja leskelle kuuluva tasinkokin pysyvät paremmin ulkopuolisten ulottumattomissa ainakin kiinteän omaisuuden panttaamisilta "hyvien ystävien" lainoitusten vakuuksiksi. Lesken omalla tilillä ja kuolinpesän tilin käyttöoikeudesta riippuen rahavarojen suoja on toki huterampi.
Tämän olen havainnut käytännössä, mutta lesken oikeuksien kannalta eettinen myrskyn siemenhän tässä tuli heitettyä.