Onko noloa? No kai se on, mutta toisaalta on eri hyvä olla naimaton. On vapaa. Asiat ovat monesti samaan aikaan nolosti ja erittäin hyvin. Miksi edes ajattelen että pitäisi olla naimisissa? Mistä vaiheessa se ajatus luikahti mieleen, että jotenkin "pitää" mennä naimisiin? Mistä vaiheessa aloin ottamaan asioita edes puoliksi vakavasti? Ennen olin paljon huolettomampi. Mistä edes tiedän haluanko naimisiin? Jos en edes halua, enkä tajua etten halua, koska se on niin ilmeinen asia.
Ketä olisin edes jaksanut? Taidan jaksaa ihmisiä huonosti. Niin ne antaa ymmärtää.
Jotain kymmenen vuoden takaisia. Sekin yksi oli tosi hyvän näköinen. Mutta tylsä. Lapsi aivan. Kiltti ja aseeton. Liian suuri ero. No se yksi oli sitten katkera. Niin nuori ja samoin ihan järjettömän hyvän näköinen. Mutta katkera ja osittain kovettunut. Niin nuorena. Pelottava, koska oli niin viileän asiallinen ja piilevästi vihainen. Mitä minä niistäkään oikeasti tiedän. Välillä kun on niin pihalla senkin suhteen mitä joku läheisempi ajattelee ja kokee.
Uudempia juttuja ei sitten voi tänne laittaakaan.
Ketä olisin edes jaksanut? Taidan jaksaa ihmisiä huonosti. Niin ne antaa ymmärtää.
Jotain kymmenen vuoden takaisia. Sekin yksi oli tosi hyvän näköinen. Mutta tylsä. Lapsi aivan. Kiltti ja aseeton. Liian suuri ero. No se yksi oli sitten katkera. Niin nuori ja samoin ihan järjettömän hyvän näköinen. Mutta katkera ja osittain kovettunut. Niin nuorena. Pelottava, koska oli niin viileän asiallinen ja piilevästi vihainen. Mitä minä niistäkään oikeasti tiedän. Välillä kun on niin pihalla senkin suhteen mitä joku läheisempi ajattelee ja kokee.
Uudempia juttuja ei sitten voi tänne laittaakaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
En pidä avioliittoa itseisarvona.
Tunnen ihmisiä (naisia) joilla on avioliittoon menosta tullut jokin pakkomielle.
Tavoite joka on pakkosaada aikaan ja miehelläkään ei ole niin väliä tai sovitaanko yhteenkään. Kaiken tärkein asia on se avioliittoon pääsy.
Ehkä sen takia minusta on tullutkin se toinen ääripää. Olen aina ollut hiukan uhmakas, jääräpäinen, kapinallinen ja helposti sellainen jolla on pakkomielle ottaa se päinvastainen kanta kuin vaikka valtaosalla lähipiiristä.
Eli jos elän elinpiirissä jossa valtaosalla naisista on pakkomielle avioliitosta ja lasten teoista, niin otan ihan vittuillakseni koko "kirjoittamattomalle säännölle" ja ehkä hiukan "kohinaa" häähulluissa ja vauvakuumeisissa ja muiden elämäntyylin tuomitsijoissa herättääkseni.
Minulla on muutenkin avioliitosta hiukan herjaava kanta. Olen nähnyt monen vanhemman sukupolven väestön menevän naimisiin ja eronneen siitä viimeistään noin 10-14 vuoden liiton jälkeen ja taas menneen naimisiin ja taas eronneen.
Naurahdan näille ja mietin itsekseni " Ja tuonkin rumpan olisi voinut toteuttaa halvemmalla! Häät maksaa! Miksi siis ei vaan voi elää avoliitossa, kun se on melki sama asia jo"
Täällä on joku häävimma menossa.