Ja neuroleptejä pidetään vielä lääketieteellisenä hoitona. Missä vaiheessa huumausaineet ovat muuttuneet hoitaviksi ja lääkkeiksi?
Neuroleptitkö muka lääketiedettä?
4590
59993
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 59
Vanhimmat
Ne hoitaa yhteiskuntaa,ei potilasta."Hullu" ei ole vaaraksi yhteiskunnan muille jäsenille koska on käytännössä toimintakyvytön.
Neuroleptit ovat useimmille pahimmanlaatuista kidutusta. Milyä kuulostaa hengen haukkominen, kun ei saa ilmaa? Entä miltä kuulostaa liikuntakyvyttömyys paikallaan maaten ja lihoen niin, että sydän pettää? Onko se inhimillistä? Helpompi on uhrille juosta junan alle kuin kitua helvetissä.
Junan alle juoksemiseen pakottaminenkin on armollisempaa kuin neuroleptien pakkosyöttö. Kokeilisi vain jokainen kannattaja itse. Eiköhän omatunto ala soimata, jos sellaisen omistaa.
Ja miltä kuulostaa haiseva läävä kotina, kun ei pysty liikkumaan ja tekemään mitään?
Ja kurittaisitko lastasi huonon käytöksen vuoksi niin, että laittaisit hänet huumausaineeseen, jossa hän haukkoo henkeään hädissään, kun ei saa ilmaa? Ja laittaisitko hänet makaamaan sohvalle tai sängyn nurkalle aineissa liikuntakyvyttömänä ja lihoen järkyttäviin mittasuhteisiin, joista on seurauksena sydämen pettäminen tai diabetes? Onko se sopivaa kuritusta mielestäsu lapsellesi, joka käyttäytyy huonosti toisten ehkä kiusaamisen seurauksena?
Ja rankaiseminenko kovalla kädellä on sopivaa ihmisiä kohtaan, jotka ovat ehkä kokeneet traumaattisia asioita elämässään, ja ehkä tulleet kiusatuiksi työpaikallaan tai koulussa? Kuriako ja hulluksi nimittelyä siinä uhrille vaaditaan, kun hän reagoi käytöksellään epäinhimilliseen kohteluun?
Edes eläimiä ei kohdella niin huonosti ja järkyttävällä tavalla, kuin syöttämällä pakolla ihmisille neuroleptejä.
ni ja vielä jos turpiinki vedellään
Psykiatrit ja psykiatriset sairaanhoitajat ovat usein sadistisia ja he uskovat että potilas ansaitsee sen kärsimyksen mitä hän saa osakseen. Heiltä ei ikinä kannata hakea mitään apua. Ovat itse päävikaisia. Siis oikeasti, pahemmin kuin potilaansa.
Pitää varmaan paikkansa. Oli naurettavaa, kun psykiatrinen sairaanhoitaja kysyi minulta, että onko minulla syyllinen olo, kun kerroin joutumani eräänlaisen kiusaamisen kohteeksi, joka romahdutti minut täysin. Jaa että mistä minun pitäisi tuntea syyllisyyttä? Eiköhän se oike kysymys kuuluisi olla, että oletko raivoissasi? No totta hemmetissä olen! En koskaan unohda tapahtunutta.
Jos kerran kuria vaaditaan, niin miksi ihmeessä ei mennä antamaan neuroleptejä väkisin kurkusta alas esimerkiksi työpaikka ym. kiusaajille? Hehän siinä kuria tarvitsevat, koska aiheuttavat toisille psyykkisiä ongelmia.
Siinä olisi kunnollista yhteiskunnan hoitoa.
Nämä tyypit on ihan sekaisin... Ei voi muuta sanoa. Sairaita ihmisiä.
No mikä sitten olisi vaihtoehtona? Itse syön Risperdalia yms pakko-oireinen häiriön takia. Ilman lääkitystä suunnittelen tappavani vaimoni ja useimmiten pelkään niin paljon että tapan vaimoni että ahdistun ja vaivun psykoottiselle tasolle. Ei ole terapiat eikä muutkaan auttaneet, ainoastaan lääkitys pitää tämän kurissa. En haluaisi syödä lääkkeitä mutta ilmankaan en pärjää. Olen myös lihonnut tässä lääkityksen aloituksesta 35kg. Kieltämättä neuroleptideillä on sivuvaikutuksia.
Minulla on toinen tilanne. Kävin hakemassa apua akuuttiin tilanteeseen 2009, jolloin menin psykoosiin pitkään jatkuneen stressaavan tilanteen takia. Kun luulin, että vieroitus viedään loppuun, niin lääkäri sanoikin yllättäen, että se on loppuelämän jonkun 30 vuotta vanhan lonkalta vedetyn diagnoosin takia, joka heillä siellä oli. Yritin itse vieroittaa, mutta pieleenhän se meni. Ja olen useita kertoja sen tehnyt. Sanotaan vaan, että se on estolääkitys. Naurettavaa. Ei sitä muitakaan lääkkeitä suödä tulevaisuuden varalle, että jos jotain pahaa tapahtuu tulevaisuudessa. Voin parhaiten ilman neuroleptejä. Minulla ei mitään tuollaisia ole, joista kerroit. Ainoa ongelma on neuroleptit, joiden liian nopean vieroituksen seurauksena voi olla vieroituspsykoosi, jolla ei ole mitään tekemistä stressaavan tilanteen aiheuttamalla psykoosilla. Ne ovat kaksi eri asiaa. Ja itsehän se on saatava päättää, syökö niitä vai ei.
"surullista88" sairaita ihmisiä.
Kupittaan kuulumisia tarkoittanet.
Trollit haluavat lääkitystä.
Et näköjään osaa erottaa tosielämän tapahtumia trollauksesta.
Kiusattux. "Itsehän saatava päättää, syökö niitä vai ei."
Samaa mieltä olen!
Lisäksi mitä kirjoitit hoitajan kanssa keskustelusta, on minun helppo uskoa tuo todeksi koska itsellä samankaltainen, kokemus.
Nimimerkille Kiusattux.
Höps psyk puolen hoitsuilla omaatuntoa. Palkka juoksee
Minullakin palkka juoksee, mutta tulosvastuuta on. Muuten varmasti kenkää saa.
Parempi pysyä poissa lääkäreiltä,jos vain suinkin pystyy,ja olla ottamatta(Apina häkkiin lääkkeitä)täältä ruotsista vaan.
Huvittavinta antipsykooteissa on se, että vuosikymmeniä skitsofreniaa pidettiin hallitsevan hypotseesin mukaan degeneratiivisena aivosairautena sen vuoksi, että neuroleptilääkityksen eräs vaikutus pitkään käytettynä on mm. aivokammioiden laajentuminen. Joidenkin eläintutkimusten perusteella suurin osa aivojen muutoksista selittyy tällä lääkityksellä, mutta psykiatrit eivät vain viitsineet kiinnittää mitään huomiota lääkkeiden vaikutuksiin, vaikka siitä oli näyttöä jo 70-luvulta saakka! Mitä ihmeen tiedettä on sellainen, joka sivuuttaa keskeisen muuttujan vuosikymmenien ajan ja tekee suorastaan rasistisia johtopäätöksiä ihmisistä, joita he hoitavat näillä hermomyrkyillä? Toinen syö vuosikausia erittäin voimakkaita kemiallisia yhdisteitä ja kuvitellaan, että tämä ei mitenkään vaikuta aivoihin? Sitten joku lääketieteen marionetti tohkeissaan uskaltaa testata tätä "vedenpitävää" hypoteesia apinoilla ja huomaa, että suurin osa aivojen surkastumisesta (joka korreloi kuulemma heikentyneen kognitiivisen toimintakyvyn kanssa) johtuu lääkkeistä! Lääketieteen pitäisi parantaa potilaitaan, ei aiheuttaa "degeneratiivisia aivosairauksia".... Mutta tämä ei ole mitään uutta psykiatrian historiassa, jossa keskeinen "hoitokeino" on ollut aivojen vaurioittaminen ja potilaiden traumatisoiminen mitä erilaisimmilla shokeilla.
Järkyttävää. Psykiatria on suurimmaksi osaksi rikos ihmisyyttä vastaan.
Osa psykiatreista ei välitä potilaista ollenkaan. Se on ihan sama mitä sivuvaikutuksia heille lääkkeistä tulee vaikka olisivat kuolemaanjohtavia. Niistä ei edes kerrota potilaille. Me ollaan niille jotain ali-ihmisiä joita ei tarvi kohdella samalla tavalla kuin muita... Tähän lopputulemaan olen tullut. Ei muutkaan näytä välittävän. Kestää varmaankin vielä kauan että psykiatrisisia ongelmia sairastavat huomioidaan samalla tavalla kuin kuin nyt esim. homoseksuaalit ja muut seksuaalivähemmistöt.
Mutta, kun psykiatria ei ole lääketiedettä. Missaat koko pointin.
Lääkehoitaja sanoi minulle sairaalassa neurolepteistä, että tämä on tieteellistä. Huvitti, kun tiesin tarkkaan, että sillä ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa. Olen vuosia seurannut keskustelua psykiatriasta, ja tiedän siitä paljon.
Okei. Se on hyvä, jos tiedät. Sain väärän kuvan, kun käytit sanoja potilas, lääkkeet jne.
Minulle ei kerrottu edes lääkeaineen nimeä, vaikka sitä joka kerta kysyin.
Totesin, että tämä tabletti on eri kuin eilen. Onko lääke eri? Onko annos eri? Ei vastattu.
Onkohan tuokaan ihan laillista, että potilaalle ei kerrota hänelle annettavan lääkeaineen/lääkkeen nimeä? Annosta?
Kotiuduttua tutkin asiaa. Ilmeisemmin tabletin vaihtuminen johtui annoksen nostamisesta ja eri valmistajien lääkeistä.
Se, että "seuraa KESKUSTELUA psykiatriasta" vuosikausia joltakin roskapalstalta, ei tarkoita, että omaisi TIETEELLISTÄ tietoa yhtään mistään. Tiedätkö, mitä tiede on? Oletko lukenut tai osaatko nimetä ensimmäistäkään kansainvälistä, korkealaatuista psykofarmakologian tiedejulkaisua, joita on kymmeniä? Osaatko nimetä, saati oletko lukenut ensimmäistäkään tutkijoiden ja kliinikkojen vuosien työn tuloksena syntyneitä psykofarmakologian tai vaikka vain psykiatrian teosta? Usko pois: kansakoulupohjalta sinun ei kannata esittää asiantuntijaa tai kuvitella olevasi sellainen, vaikka olisit seurannut "keskustelua" 100 vuotta. Lue itsesi ensin ylioppilaaksi, sitten käy lääkis (6 vuotta), sitten erikoistut psykiatriaan (6 vuotta), tule sitten kertomaan näkemyksiäsi, mutta älä sabotoi toisten hoitoa maallikkona.
Seuraan kyllä muualtakin. Kimmokkeen seuraamiselle antoi vuosia sitten kuitenkin keskustelupalsta. Siitä olen laajentanut ja hankkinut tietoa. Ja olenhan omien asioideni paras asiantuntija. Kukaan muu ei voi tietää, miltä minusta tuntuu, kuin ainoastaan minä. Ja ei ole olemassa mitään mittaria tai verikoetta, millä psyykkisiä ongelmia voisi mitata. Ja psyykkiset ongelmat eivät ole sairauksia, eikä niitä voi lääkkeillä parantaa. Tiedän täsmälleen oman tilanteenikin. Kuulen sen lääkärien ja hoitajien täydellisestä tietä mättömyydestä omankin tilanteeni kohdalla. Ja kaikenlisäksi pelkät puheet riitävät heille " sairauden" tuntomerkiksi. Yleislääkäri sentään laittaa konkreettisiin tutkimuksiin. Psykiatria on verrattavissa uskontoon.
Ja mistä tiedät koulutustasoni? En ole korkeimmalle tasolle kouluttautunut, mutta en ole alimmallakaan. Ja en palvo tiedettä. Ja kukaan niistä ammattilaisista ei ole koskaan olleet sellaisessa tilanteessa kuin asiakkaansa, eivätkä todellisuudessa tiedä mitään heidän tuntemuksistaan. Jopa eräässä heidän kurssivihossaan myönnettiin, että psykoosin syytä ei tiedetä. Olen itse nähnyt sen vihkosen.Onko se silloin tieteellistä? Ja todellakin seison sanojeni takana, että vain minä tiedän, miltä minusta tuntuu. Sitä ei tiedä psykiatri eikä hoitaja eikä kukaan muu kuin minä. Ja olen huomannut usein sekä psykiatrien että hoitajien puheista, että he eivät todellisuudessa ymmärrä minunkaan tilannettani. Psykiatria on suurelta osin pelkkää huuhaata. Siihen ei korkeaa koulutusta tarvita. Maallikkokin ymmärtää monesti ammattilaisia paremmin psykologiaa omien kokemustensa kautta.
Ja kysyessäni eräältä hoitajalta, että mistä hän päättelee, että olen sairas. Hän sanoi suoraan, että puheidenperusteella. Sekö on tieteellistä näyttöä, jota sinä palvot? En sabotoi muiden hoitoa, mutta omalla kohdallani vaadin, että minua kuunnellaan, kun sanon, että haluan, että minut autetaan neurolepteistä irti, kun voin huonosti niissä. En halua, että minut pakotetaan syömään niitä loppuelämäni. En myöskään halua lyhentää elämääni ennen aikojaan, ja ssada sairauksia kuten diabetesta niiden takia.
Täällä on tää yksi tai kaks jotka hokee että ettekste nyt tiedä, tiede on niin kehittynyttä että kellään muulla ei ole oikeus arvostella tiedettä tai ne on tyhmii!! Lääkkeet toimii ja on tutkittu riippumattomasti lääkeyhtiöistä. Yliopistolaki sanoo että tiede on riippumatonta ja objektiivista.
Te ette ole psykiatreja!! Ette puhu psykiatrian julkaisuista!! Psykiatrit tietää!!
Kysyisin sinulta, miksi on niin paljon ihmisiä ketkä kokee tulleensa vahingoitetuksi psyykenlääkkeillä eivätkä ole voineet niillä paremmin, vaikka kuinka Käypähoitosuositus sanoisi että sen ja sen lääkkeen tai lääkekokeilujen sen jälkeen pitäisi auttaa psykiatrin potilaalle antamaan diagnoosiin? Joskus lääkäri on määrännyt lääkkeitä off label, jolloin todisteita lääkkeen toimivuudesta potilaan tilaan ei ole kunnolla. Onko se esim. sairaudentunnottomuutta jos kokee lääkkeiden vaikutukset kamalina tai jopa kiduttavina tai kokee niiden vaikutukset vielä pahempina mihin tilaan niitä söi? Tähän suuntaan usein puhutaan käyttäen sairaudentunnottomuutta muka syynä miksei joku syö lääkkeitä eikä oteta huomioon lääkkeiden tekemää pahaa oloa.Traagisinta on että osaa on pakotettu siihen jopa useita kertoja sanoen jopa että käytät niitä loppuikäsi.
Ei myöskään tarvi olla mikään ekspertti miettiäkseen että onkohan nykyisessä psyykenpillereiden suuressa käytössä, jonka määrä väestötasolla on kasvanut räjähdysmäisesti niin lapsilla kuin aikuisilla mitään arveluttavaa tai jopa haitallista? Kaikki tämä on tehty psykiatrian alla. Tietoa lääkkeiden pitkäaikaisvaikutuksista ei usein ole, eikä kunnon tietoa vaikutuksista lapsen aivojen kehitykseen. On menty sokkona vaan.
Tässä muutama lääkäri kokeili antipsykootteja ja minkälaisia kokemuksia heille näistä tuli:
http://m.nzherald.co.nz/chris-barton/news/article.cfm?a_id=36&objectid=10565099
Myös ihan terveet ihmiset masennuslääketutkimuksissa on saaneet itsetuhoisia ajatuksia.
Psykiatriassa on maailmalla psykiatreja, jotka kritisoivat psykiatrian suosituksia ja näkemyksiä antipsykooteista ja puhuvat niiden pitkäaikaiskäytön ongelmista. Yksi esimerkki on Joanna Moncrieff.
https://joannamoncrieff.com/2013/12/09/long-term-antipsychotics-making-sense-of-the-evidence/
Psyykenlääkkeiden haitoista tietoa keräävä taho Britanniassa:
http://cepuk.org/
Monelle psykiatrille kun selittää kokemistaan haitoista, ei ymmärrystä tule tai ne selitetään sillä että potilaalla on sairaus josta ne johtuu, ei lääkkeestä. Usein saattaa olla että annosta jopa lisätään. Psykiatrit eivät näe että heidän lääkkeillään on voinut olla potilaan oloa heikentävä vaikutus. Osa ei luovuta näkemyksistään ja lääkitsevät potilaansa vielä huonompaan kuntoon.
Siis ei minulla ole mitään ongelmaa jos joku haluaa käydä psykiatrilla jos kokee siitä hyötyä. Paitsi jos ihmisille ei anneta tietoa haitoista riittävästi ja vääristellään syytä, miksi ihminen tarvii lääkettä. Ongelma on se että psykiatreilla on pakottamisoikeuksia näihin lääkkeisiin. Jos he eivät pystyisi näitä kenellekään pakottamaan, ei olisi niin paljon kritisoitavaa.
Tekisi varmaan hyvää, jos lääkärit itse vetäisivät pienen kuurin, vaikka puoli vuotta, määräämiään lääkkeitä. Jos psyyke- ja psykoosilääkkeet kerta ovat harmittomia, niin eihän tuosta sitten mitään vahinkoa voi olla. Olisi sitten lääkäreillä enempi kanttia kannustaa potilaitaankin jatkamaan lääkitystä ihan omasta kokemuksesta.
Ei psykiatriaa ymmärtääkseen tarvitse lukea päivääkään yliopisto-opintoja. Psykiatria on uskomustiedettä siinä missä homeopatiakin. Homeopatiaa ymmärtääkseen ei niin ikään tarvitse lukea päivääkään.
Ainoa mitä tarvitsee on ottaa luetettavista lähteistä selvää alan dogmasta ja historiasta. Vahvistavat havainnot on helppo nähdä käytännöstä. Loput on pelkkää loogista päättelyä. 2 2=4 vaikka psykiatrit väittävät, että mukamas 5.
Kyllä lääkäri tietää, hän on katsonut tietokoneelta ja kyllä sesopii sinulle. Ei siinä sinun tuntemuksia tarvita
Älä trollaa.
"Vain minä tiedän miltä minusta tuntuu". Näinhän se on.
On terve reaktio, pitää puoliaan. Psykiatriassa, sairasta.
En myöskään halua sabotoida kenenkään hoitoa, vaan kerron omaa kokemustani.
Mediassa alan ihmiset antavat kauniita lausuntoja, kuinka hoito on hyvää eikä se saa koskaan perustua vain lääkitykseen.
Melkein naurattaisi.
"Lue itsesi ensin ylioppilaaksi, sitten käy lääkis (6 vuotta), sitten erikoistut psykiatriaan (6 vuotta), tule sitten kertomaan näkemyksiäsi, mutta älä sabotoi toisten hoitoa maallikkona."
Se on kyllä jännä koska minulle ovat väittäneet että
Psykoosi tuhoaa aivot, on aivosairaus ja lääke estää sen.
Aivoissani on serotoniinin puutetta ja kemiallinen epätasapaino. Mm. Näin olen kuullut. Näin luulin kokoajan että aivoissani on joku vika jota hoidan lääkkeillä.
Eräs hoitaja, ei lääkäri vertasi lääkkeitä insuliiniin diabetekseen.
Nykyaikaisista psyykenlääkkeistä ei voi jäädä pysyviä haittoja. Näin on lääkäri väittänyt.
On kiistetty haittavaikutuksia jotka lukee ihan paketissa kun ne on harvinaisia.
EI ole puolella sanallakaan kerrottu kunnolla potentiaalisista haitoista.
Jokaikinen väite on joko ollut valehtelua tai heidän tyhmyyttään. Veikkaan jälkimmäistä. Pitävät potilaitaankin tyhminä
Lisäksi on määrätty lääkkeitä suosituksista poikkeavilla tavoilla.
Se vaikka joku kuinka olisi hömppätieteiden maisteri tai tohtori, ei se nosta arvostusta mielessäni tätä ammattikuntaa kohtaan. He ovat ihmisiä joilla on rajallinen ymmärryksen taso, ja vankka usko omaan aivopesuunsa mitä ovat vuosia jankanneet päähänsä. Voivat tehdä myös virheitä eivätkä usein osaa tajuta lääkkeiden vaikutuksia kun eivät ole vetäneet yhtään pilleriä.
Yliopistotutkinto ei ole mikään tae suurelle asiantuntemukselle.
Lisäksi yleislääkäritkin määräilee osan nuppilääkkeistä huonolla asiantuntemuksella..
Melko mahdoton on paikka kieltäytyä lääkityksestä, kun on itse hädässään lähtenyt apua hakemaan. Lääkärin määräämät lääkkeet, kyllä ne ottaa täytyy. Järki sanoo, että ei tässä maailmassa voida määrätä ihmisille lääkkeitä perusteetta ei ainakaan lääkkeitä, mitkä tekevät peruuttamatonta ja lopullista pahaa.
Vaikka itsestä tuntuu, että lääkkeet eivät auta, tekevät pahempaa, pakko uskoa asiantuntemukseen. Lääkkeet on otettava. Näin kävi minulle - ummikolle - käyvistä hoitosuosituksista ihmisille, jotka väsyvät, uupuvat, luovuttavat, menettävät otteen elämästä - mitä nyt kenelläkin. Jos olisin tiennyt ymmärtänyt, jos lähipiirissäni olisi ollut joku, jolle hoitokäytännöt ja käytettävät lääkkeet olisivat olleet tuttuja ja osannut kertoa minulle, mistä on kyse; olisin jättänyt ne lääkkeet syömättä kokonaan. Minulla ei ollut mitään käsitystä lääkkeistä, mitä minulle alettiin syöttää. En voinut aavistaakaan, että perusterve aikuinen työkuntoinen ihminen voidaan myrkyttää niin ilman vaihtoehtoja ja isompaa pohdintaa ja selitystä.
Ainakin alkuun olisi pitänyt kokeilla jotain muuta. Ei heti mieltä ja järkeä tuhoavaa lääkitystä. Levolla aloittaen.
Syö vaa rauhas lääkkees.
Mä en.
Et tainnut lukea kommenttia loppuun...
"Perusterve aikuinen työkuntoinen ihminen".
"Levolla aloittaen" mieltä ja järkeä tuhoavaa lääkitystä".
Tässähän tätä psykiatria esimerkkiä kerrakseen.
Pitäiskö niillä olla huumaava vaikutus? Kelpaa, mutta miksi ei tunnu missään? Nostanko annostusta?
Medication spellbinding. Ihminen ei välttämättä edes psyykenlääkehuuruissa tajua mitä lääke tekee itselleen.
Ei neurolepteistä tule mitään kuin huumeissa välittömästi tavoiteltavia euforioita. Vaikutus on enemmänkin anti-euforia kun ne estää dopamiinin toimintaa normaalisti. Ei niille ole kummemmin kysyntää katukaupassa tämän takia. Niiden vaikutus on kyllä välitön, voi olla sedatoiva ja mitä enemmän/kauemmin aivoja kyllästää niillä, sen enemmän vahinkoa ja sen vähemmän terävä pää, kuten huumeissa ja sen pahempi aivovaurion aste. Neuroleptit turruttaa myös ihmisen tunne-elämää. Niitä voisi kutsua lamaannuttajiksi antipsykoottien sijaan. Niiden alkuperäinen vaikutus on ollut tehdä potilaat välinpitämättömäksi ja sedatoiduksi, koska ne oli leikkauksen esilääkkeiksi suunniteltu alunperin ja alettiin käyttää skitsofreenikoilla tämän vaikutuksen takia. Potilaista tuli välinpitämättömiä psykoosiajatuksia kohtaan, mutta myös muihin asioihin elämässä ja tunnetasolla. Jossain vaiheessa psykiatria alkoi vääristellä niitä skitsofreenikkojen lääkkeenä ja antipsykootteina, kun ne alunperin oli ihan muuta ja uusissa vaikutusmekanismi ei ole niin muuttunut. Puhuttiin niinkuin ne ratkaisisi jonkun biologisen ongelman skitsofreenikkojen aivoissa ja muka lääkkeen dopamiinivaikutuksista luultiin että skitsofreenikoilla on jotain dopamiinin kanssa häikkää (ja esim liikaa sitä - no psykiatria onkin hölmöläisten tiede ollut aina), vaikka todellisuudessa ne on tajuntaa alentavia aineita, jotka huumaa ja sedatoi. Niiden vaikutusmekanismi ei ole niin muuttunut että kutsuisin niitä miksikään muuksi kuin sedatiiveiksi ja lamaannuttajiksi, tajuntaa alentaviksi aineiksi. Mikä on väärin psykiatriassa on se, että näistä lääkkeistä, niiden turvallisuudesta ja todellisista vaikutusmekanismista valehdellaan.
Vieroitusoireet voi olla pahoja kuten huumeissa ikään. Esim. unettomuutta ja sekavuutta. Ne altistaa potilaan yhä uusille psykooseille vaikuttaessaan dopamiinireseptoreihin, ja sotkiessaan dopamiinin toimintaa.
Jos joku haluaa tietäen niiden haitat käyttää niitä, se on ok, mutta jos niitä pakotetaan ihmisille heidän kärsiessä niistä, ja nähdään ihmistä lamaannuttavat vaikutukset hoitona, se on täyttä vääryyttä näitä ihmisiä kohtaan ja ihmisoikeusrikos.
Miksi sitten syöt niitä jossei tunnu missään?
Juuri näin. Hyvin tiivistetty neuroleptien historiaakin.
Neuroleptien ansiosta pystyn nukkumaan öisin. En ole huomannut haittavaikutuksia. Pitäisi tullakin melko pahat haitat, että niistä pääsemiseksi valitsisin jatkuvan unettomuuden.
Lääketehtaiden nerokkuutta koukuttaa ihminen laillisesti.
Kuinka isoa annosta käytät? Neuroleptithän kuten Ketipinor on lähinnä antihistamiineja vaikutukseltaan pienemmällä annoksella. Isommilla annoksilla korostuu dopamiinin salpaus ym vaikutukset.
Ketipinor 100 mg. Lasketaan kai melko pieneksi annokseksi.
Itse olen käyttänyt unilääkkeenä myös. Ongelma niissä on se, että ne aiheuttavat riippuvuutta melko nopeasti eli unihäiriö pahenee, jos lopetat lääkkeen käytön. Toisin sanoen et pysty enää lopettamaan, koska haluat nukkua. Huomasin riippuvuutta aiheuttavan vaikutuksen melko nopeasti varmaan osin siksi, että nukahtamisongelmani olivat varsin lieviä ENNEN niiden käyttöä. Jo muutamassa viikossa tajusin, että minun pitää lopettaa, jos en halua tuhota normaalia unirytmiäni ihan täysin.
En epäile sitä, että riippuvuutta voi syntyä ja lääkkeen lopettaminen aiheuttaa vieroitusoireita. Mutta minulle on toiminut niin monen vuoden ajan hyvin, että en edes harkitse elämää ilman lääketieteellistä nukahtamisapua. Ehdin nimittäin viettää kokonaisen vuosikymmenen unettomana ennen sen saamista. Se oli todella syvältä.
Pillerit vaikuttavat salaisin mekanismein. Miten ne sairauden parantavat? Vaikutusmekanismit ovat tuntemattomia, siksi potilaillekaan ei voida niistä sen enempää informoida.
Niiden hyväksyminen ja käyttäminen ainoana sairaudenhoitomenetelmänä suosii mielestäni vallitsevaa järjestystä, jossa uhri joutuu maksumieheksi. Kärjistäen se on pahimmillaan sisäistetty fyysinen pahoinpitelijä, joka niellään, sen sijaan että puututtaisiin todellisen elämän ongelmatapauksiin. Saattaa seurata fysiikan romahtaminen ja paljon surua uhrille.
Ajetaanko tässä oikeutta vai onko kyseessä pikemminkin pahan vallan ikävä ilmentymä.
Välinpitämättömyys ottaa koville ja ellei muutosta ja vaihtoehtoja hoitoihin saada aikaan, suunta on mielestäni huono.
https://www.adressit.com/psykiatrisen_pakkohoidon_lakkauttaminen
vastusta sinäkin valtaa.
Minä olisin mennyt psykoosiin ilman neurolepti Truxalia. Olin valvonut kaikki aamuyöt kahdesta asti puolitoista vuotta ja olin ihan loppu. Tenoxit eivät auttaneet. Truxalilla sain heti kokoyön unet. Minulta on otettu Tenoxit pois 19vuoden käytön jälkeen. Saan nukuttua kun syön juuri nukkumaan mennessä tummaa makaronia. Olen yrittänyt vähentää neuroleptejä mutta ahdistus iskee ja sitä en enää kestä!!!
Syökää vaan lääkkeenne, sillä lailla niistä pääaee. Minkä taakseen jättää sen edestään löytää.