Pelaamisesta omakohtainen kokemus!

Paska lähti liikenteeseen kauppojen hedelmäpeleistä pienenä poikana, muistatteko sen kultaisen ajan kun pelikoneiden pelaamiselle ei ollut ikärajaa? Silloin pelaaminen oli hauskaa eikä aiheuttanut ongelmia ainakaan itselleni.

Tuli vuosien tauko, kunnes netticasinot yleistyivät, nettipokeri tuli kuvaan. Varmaan tyypillinen tarina meille kaikille riippuvaisille pieni kokeilu ja iso voitto, mikä sai jäämään koukkuun. Asiat menivätkin aika mukavasti muutaman vuoden pelaillen, voittoa tuntui tulevan koko ajan. Rahaa riitti ja sitä kulutettiin hankintoihin ja pelaamiseen, panokset kasvoivat koko ajan ja sitä myötä myös voitot.

Tuli ongelmia rakkaudessa (älä koskaan rakastu) mikä heijastui pelaamiseen todellisuudentajun kadottamisena. Hölmöjä vetoja, panoksia, idioottimaista touhua, alkoikin armoton tappioputki, menivät omat rahat ja lainatut. Laskut jäivät maksamatta, vuokrat jäivät maksamatta.

Lopputulos mistään ei saanut lainaa, luottotiedot menivät, edes sossu ei auttanut, tuli häätö. Parikymppisenä neljä vuotta vierähti asunnottomana töissä käyden 20 000e pelivelkoja maksellen, kunnes sai vihdoin asunnon ja velatkin maksettua.

Mitä sitten tapahtui? Muutama vuosi meni vannoen, ettei koskaan enää pelaa. Kunnes tuli retkahdus, oikeastaan sama kaava, mutta nyt on sentään asunto, eikä niin isoja pelivelkoja päällä (kokonaisvelkani 15 000e).

Tiedän etten tule koskaan pääsemään pelaamisesta kokonaan eroon, olen koittanut minimoida sen. Narkkari joka käyttää vain sen annoksen minkä tarvitsee selviytyäkseen, ei yhtään enempää.

Pelaajat, jotka sanovat etteivät tule koskaan pelaamaan velaksi, mitä sanoisin olin joskus se sama kaveri, joka sanoi saman lauseen. En oikein usko siihen, valitan.

Älä siis edes aloita pelaamista, uhkapelaaminen on saatanasta!