Onko täällä äitejä, joiden lapset itkevät ja valvottavat paljon?
Meidän pikkuinen mies ei nuku muuta kuin vaunuissa (jos ne liikuu), autossa ja lopuksi kun oikein väsähtää niin minun vieressä. Nukkumaan menee siinä klo 2-3 aikaan yöllä. Sitä ennen valvonut vähintään 10 tuntia, nukkunut siinä välissä noin kaksi 15min torkkua.
Elämä tuntuu mustalta ja erittäin rankalta. Päiväunia en voi ottaa, koska poika ei tosiaankaan nuku muuta, kun jos on tarpeeksi liikettä vaunuissa/autossa. =( Masentaa!!
Olisi mukavaa saada jakaa ajatuksia/kokemuksia saman kokeneen/kokevaa äidin kanssa. En jaksa enää tätä elämää... Olen aivan loppu.
Lapsemme ei ole koliikki eikä vikaa ole löytynyt, sairaalassa ollaan käyty. On kuulemma periytyvää tuollainen valvominen (jos esim. jompikumpi vanhemmista ei paljon tarvi unta)... Pahimmassa tapauksessa loppuu vasta 6 ikävuoden jälkeen, kun muksu menee kouluun. Tuntuu kuin olisin vankilassa omassa kodissani eikä mikään kiinnosta. Auttaakaa kohtalotoverit jos teitä on!!! Tiedän etten ole ainoa, koska tälläisiä lapsia on kuulemma lisää, mutta ei montaa. Tuntuu etten nauti enää siitä jos lapseni nauraa satikka, että enää rakastaisin häntä vaikka tottakai välitän. Olen niin loppu, että miettinyt jo adoptioon antamista vaikka en sitä koskaan todellisuudessa tekisikään.
Kaikki on kokeiltu. Mikään ei auta. Pelottaa, että kohta kaatuu parisuhde!!!
Meidän pikkuinen mies ei nuku muuta kuin vaunuissa (jos ne liikuu), autossa ja lopuksi kun oikein väsähtää niin minun vieressä. Nukkumaan menee siinä klo 2-3 aikaan yöllä. Sitä ennen valvonut vähintään 10 tuntia, nukkunut siinä välissä noin kaksi 15min torkkua.
Elämä tuntuu mustalta ja erittäin rankalta. Päiväunia en voi ottaa, koska poika ei tosiaankaan nuku muuta, kun jos on tarpeeksi liikettä vaunuissa/autossa. =( Masentaa!!
Olisi mukavaa saada jakaa ajatuksia/kokemuksia saman kokeneen/kokevaa äidin kanssa. En jaksa enää tätä elämää... Olen aivan loppu.
Lapsemme ei ole koliikki eikä vikaa ole löytynyt, sairaalassa ollaan käyty. On kuulemma periytyvää tuollainen valvominen (jos esim. jompikumpi vanhemmista ei paljon tarvi unta)... Pahimmassa tapauksessa loppuu vasta 6 ikävuoden jälkeen, kun muksu menee kouluun. Tuntuu kuin olisin vankilassa omassa kodissani eikä mikään kiinnosta. Auttaakaa kohtalotoverit jos teitä on!!! Tiedän etten ole ainoa, koska tälläisiä lapsia on kuulemma lisää, mutta ei montaa. Tuntuu etten nauti enää siitä jos lapseni nauraa satikka, että enää rakastaisin häntä vaikka tottakai välitän. Olen niin loppu, että miettinyt jo adoptioon antamista vaikka en sitä koskaan todellisuudessa tekisikään.
Kaikki on kokeiltu. Mikään ei auta. Pelottaa, että kohta kaatuu parisuhde!!!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hei!!
Mulla on 4lasta joista 2 on huonosti nukkuvaa.Toinen täyttää kohta 5v,ja toinen on7kk:ta.
Kummatkin ovat vauvana oleet samanlaisia.Nukkuneet huonosti ja pikku pätkissä.Itkeneet paljon ja vaatineet jatkuvaa sylittelyä.
Raskatahan se on,mutta koko ajan helpottaa!
Meillä ei tämän takia edes tule enempää lapsia... Olen ihan rikki ja mies armeijassa, pääsee vasta heinäkuun puolessa välissä pois. =( Kamalaa ajatella, että tämä voi tosiaan kestää vielä monta vuotta!!!
Jos tämän olisin tiennyt niin en tiedä olisiko lapsia koskaan tullutkaan. Ikävää, mutta totta.
Kuulostaa jo siltä, että sinun kannattaa hakea apua jaksamiseen neuvolan kautta. Masennus EI ole leikin asia. Auttaako miehesi? Onko teillä mahdollisuutta tuurata öitä? Yksikin hyvä yö auttaa paljon. Entä päivisin, oletko kysynyt apua sosiaali- ja terveyskeskuksesta josko joku voisi tulla tunniksi kuljettamaan lastasi ulkona, että saisit itse nukkua hetken? Tsemppiä..
Hei!
Niin minäkin silloin päätin et nyt riitti!
Meillä mies oli kotona,mutta hänellä oli omat harrastukset silloin tärkeämpiä.Kunnes eräs ilta päätin et nyt haluan nukkua.No siitä tuli sellanen selkkaus,mutta se avas meillä ukon silmät.Silloin se tajus et olen todella väsynyt ja tarvitsen muutakin kuin lapset ja koti.Menin kurssille ja hain töitä.Sain paikan.
Kyllä voin sanoa et ton kanssa ei ole leikkimistä.Hae neuvolasta apua.Meillä on niin inhottava neuvola täti ettei häneen halua luottaa.Mutta jaksettava on.
Koeta jaksaa ja hae apua.
Mies auttaa, kun on kotona (joka toinen v-loppu), mutta armeija ei myönnä isille erikoislomia. Sanovat vaan, että äidin pakko jaksaa...
Meillä on ehdoton ei enää lapsia, siis koskaan!!!!!
Lähden opiskelemaan/töihin heti, kun mahdollista.
Moi!
Mun nyt jo 5 - vuotias poika oli vauvana heti jo synnyttyslaitokselta lähtien kanssa itkevä ja vähän nukkuva. 6 kk iässä mä olin itse niin poikki että itkin melkeen yhtä paljon kuin vauvakin, sitten painelin neuvolaan ja sanoin et jotain on tapahduttava, no ei sieltä paljoa apua herunut, tukea kylläkin. Siten soitin yksityiselle ja unikouluun laitettiin, en tiedä mikä nykyään on trendi sen suhteen, silloin oli vastustaju ja puoltajia vaikka kuin paljon. Rankkaa se oli mut viikon jälkeen poika nukku yöt kokonaan heräämättä ja päivisinkin 2x1,5 h päikkärit. Nyt hän on viis vuotias ja nukkuu yönsä...päiväunet jokseenkin jäänyt pois. 2 vuotiaani kanssa nukkumisen kanssa ei ollut ongelmia. JAKSAMISTA SULLE!!!!
Sairaalaan rytmitettäväksi (unikouluun) minäkin pojan heitän heti, kun vaan mahdollista. Sairaalassa sanoivat vaan, että kun 2kk vanhaa vauvaa ei voi vielä rytmittää ja jos yrittääkin niin ei oo tosiaankaan varmaa, että rytmi pysyy...
Kiitos kaikille vastaajille. Kiinnostaisi vielä tietää kuinka teillä on parisuhde kestänyt kaiken tämän. Meillä ei yhteistä aikaa juurikaan ole, koska lapsi ei todellakaan nuku yhtään ja jos nukkuu niin sen 15min. Missä ajassa ei mitään kyllä saa aikaiseksi muuta kun riidan...
Mies tällähetkellä armeijassa, mutta pelottaa miten käy parisuhteen, kun ukko tulee kotiin. Sanoo jaksavansa, kun oon sanonut, että tää voi kestää vielä monta vuotta. Pelottaa vaan tulevaisuus! Toinen lapsi veis multa jo voimat. Tiedän, et seuraava voi nukkuu vaan, lapset on erilaisia, mutta hullu olen jos sen riskin otan!!!
Mies jo ihan hermona, kun tulee lomille kotiin ja tottunut menemään klo 22 nukkumaan ja klo 6 heräämään. Meillä rytmi kotona klo 3 yöllä puoliltapäiviin saakka unta. =(
Elämä suoraan sanottuna haisee tällä hetkellä. Mietin joka päivä kuinka pääsisin tästä kaikesta eroon. Mitään ulospääsyä vaan ei ole. Poika on ja pysyy, ja huuto jatkuu...
Kaikki sanoo, että eikös se poika kuitenkin ole ihana jne... Mutta, mä en nauti siitä yhtään!!! Se mitä päivällä nauran on tekonaurua ja tekopirteyttä. Oikeesti mun sisällä on pelkää tuskaa!!! Ja, kaiken kukkuraksi mollataan ja etitään syytä pojan itkuun musta itsestäni. Potkitaan jo valmiiksi potkittua ja käännetään oikein kunnolla veistä haavassa. Kuinka äiti on huono eikä ollu valmis äidiksi. Okei, olen nuori, kohta 20, mutta lapsi oli erittäin toivottu ja tarkkaan harkittu. Olin valmis äidiksi, mutta tätä en osannut odottaa.
No, jos parisuhde ei tätä kestä niin ei sitten mitään...
minun nuorimmaiseni oli juuri tuollainen valvoja. ja sitä hän on vieläkin 12-vuotiaana. pärjää vähällä unella ja valvoo puolet yöstä. minkäs teet.
meillä lapsi pääsi vuoden vanha unikouluun keskussairaalaan ja se kyllä auttoi, toi rytmiä ja unet jotka kestivät yli 1,5tuntia, jopa 23-6.
koeta ihmeessä löytää joku aikuinen katsomaan tai ulkoiluttamaan lasta päivisin, jotta voisit nukkua edes muutaman tunnin vuorokaudessa huoleti. tarvitset ne nokoset oman itsesi ja lapsen turvallisuuden takia. jos mummosta ei ole apua niin oliso mannarheiminlastensuojeluliiton äidikkeistä apua?