Jeesushan sanoi :menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni.
Tämä on ollut kristittyjen ohjenuorana vuosisatoja, ja osaksi lähetyskäskyn seurauksena Suomeen saatiin kirjakieli ym. Lestadiolaset ovat omalla kohdallaan kuitenkin päättäneet keskittyä muihin asioihin kuin lähetystyöhön. Tässä en nyt puhu niinkään kaukomaihin suuntautuvasta lähetyksestä kuin ihan arkisesta uskosta kertomisesta.
Kotipaikkakunnallani on kristillinen nuorisotila, jossa uskovaiset nuoret (useimmat helluntailaisia ja luterilaisia) viettävät aikaansa. Heidän yksi päätarkoituksistaan (hengailun lisäksi) on kuitenkin levittää uskon sanomaa myös muille nuorille. He kutsuvat omia koulukavereitaan tiloille käymään ja jos jollakin tutulla ei ole muuta paikkaa olla iltaisin kuin katu (ystävänään pullo), hänet pyydetään myös pelailemaan korttia ja biljardia, soittamaan bändiin, pelaamaan sählyä yms. Tiedän monta tyyppiä, jotka ovat tulleet uskoon tätä kautta, ystävällisten nuorten, sopivan illanviettopaikan ja luotettavan aikuisen kautta.
Lestadiolaisten nuoret puolestaan pysyvät tiukasti omana piirinään. He eivät juuri ole "epäuskoisten" kanssa vapaa-ajallaan (vaikka samoissa paikoissa saattavatkin pyöriä) vaan omissa pienissä piireissään. Ei-vl:ten tuleminen tutustumaan näihin nuoriin on mahdollisimman vaikeaa, hiukset värjättynä kulkeva erottuu heti joukosta ja häntä tuijotetaan. Lestadiolaiset nuoret myös urheilevat ja harrastavat omissa porukoissaan, joihin muita ei voi tulla.
Miksi vl-nuoret eivät voisi olla yhtä avoimia ja ystävällisiä toisille nuorille, ja tarjota heillekin uskomisen lahjaa? Tähän on helppo vastata, että sen kun tulevat RY:lle. Oikeasti monet pelastusta tarvitsevat ovat niin hukassa, että heidän luokseen täytyy mennä.
Miksi lestadiolaset korostavat ja pelkäävät niin paljon, että muista voi tulla heihin huonoja tapoja, etteivät he halua kertoa uskostaan? Onko vl niin tapauskonto, että herkkä usko saattaa hävitä koska hyvänsä liiallisen "epäuskoisten" kanssa olemisen seurauksena?
Tämä on ollut kristittyjen ohjenuorana vuosisatoja, ja osaksi lähetyskäskyn seurauksena Suomeen saatiin kirjakieli ym. Lestadiolaset ovat omalla kohdallaan kuitenkin päättäneet keskittyä muihin asioihin kuin lähetystyöhön. Tässä en nyt puhu niinkään kaukomaihin suuntautuvasta lähetyksestä kuin ihan arkisesta uskosta kertomisesta.
Kotipaikkakunnallani on kristillinen nuorisotila, jossa uskovaiset nuoret (useimmat helluntailaisia ja luterilaisia) viettävät aikaansa. Heidän yksi päätarkoituksistaan (hengailun lisäksi) on kuitenkin levittää uskon sanomaa myös muille nuorille. He kutsuvat omia koulukavereitaan tiloille käymään ja jos jollakin tutulla ei ole muuta paikkaa olla iltaisin kuin katu (ystävänään pullo), hänet pyydetään myös pelailemaan korttia ja biljardia, soittamaan bändiin, pelaamaan sählyä yms. Tiedän monta tyyppiä, jotka ovat tulleet uskoon tätä kautta, ystävällisten nuorten, sopivan illanviettopaikan ja luotettavan aikuisen kautta.
Lestadiolaisten nuoret puolestaan pysyvät tiukasti omana piirinään. He eivät juuri ole "epäuskoisten" kanssa vapaa-ajallaan (vaikka samoissa paikoissa saattavatkin pyöriä) vaan omissa pienissä piireissään. Ei-vl:ten tuleminen tutustumaan näihin nuoriin on mahdollisimman vaikeaa, hiukset värjättynä kulkeva erottuu heti joukosta ja häntä tuijotetaan. Lestadiolaiset nuoret myös urheilevat ja harrastavat omissa porukoissaan, joihin muita ei voi tulla.
Miksi vl-nuoret eivät voisi olla yhtä avoimia ja ystävällisiä toisille nuorille, ja tarjota heillekin uskomisen lahjaa? Tähän on helppo vastata, että sen kun tulevat RY:lle. Oikeasti monet pelastusta tarvitsevat ovat niin hukassa, että heidän luokseen täytyy mennä.
Miksi lestadiolaset korostavat ja pelkäävät niin paljon, että muista voi tulla heihin huonoja tapoja, etteivät he halua kertoa uskostaan? Onko vl niin tapauskonto, että herkkä usko saattaa hävitä koska hyvänsä liiallisen "epäuskoisten" kanssa olemisen seurauksena?
Vastaukset 12
Vanhimmat
voin vastata. Ei kovinkaan paljon kiinnosta enään vapaa aikana kuunnella herjausta. Sitä saa muutenkin kaiket päivät kokea. Vaikka se ei aina sanallista ole niin sen kyllä tuntee muuten. Mitä värjättyihin hiuksiin tulee niin, mitä tuijottamista niissä on? Kyllä niitä näkee kaiket päivät. Jos esim. maahanmuuttajaa kohtaan oltais sellaisia kuin lestaadiolais nuoret joutuu kokemaan. Niin sais syytteen rasismista.
että elät Jeesuksen käskyn mukaisesti? Mitä, jos Paavali olisi sanonut, että en aio viedä sanomaasi eteenpäin, koska en halua kuulla yhtään pilkkaa. Mitähän Jeesus olisi Paavalille vastannut?
Oletko koskaan miettinyt, että miksi teistä ei ehkä pidetä ? Jos peiliin uskaltaa katsoa, niin syy saattaa löytyä siitä, että olette omassa porukassanne ja katsotte muita alaspäin. Voit väittää tätä valheeksi, mutta miksi olisimme kavereideni kanssa asiasta keskustelleet ja tulleet siihen johtopäätökseen, jos meistä asia ei todellisuudessa olisi niin? Usein te vain mietitte, että mikä meissä on, kun ei niin kovasti pidetä. Ottakaa härkää sarvista ja menkää itseenne! Syy löytyy kyllä tarpeeksi pitkän itsetutkiskelun jälkeen! Ihan rehellisesti ottakaa jostain tälläkin palstalla asiallisesti liikkuvista vinkeistä vaari ja muuttakaa joitain tapojanne.
uskomisen asioista niin kyllä minä vastaan.Niin kuin varmasti ymmärrät niin ei vaan ole rohkeutta alkaa sitä esim. koulussa kuuluttamaan.Olen jopa lukenut tältä palstalta että lapsille opetetaan kotona että, lestojen kans ei kannata olla kun niillä vippaa vähän päästä.Jos ala-astelaisiakin opetetaan näin, Niin mieti ketä on katsottu lapsesta asti alspäin. En ole katsonut muita alaspäin. Ehkä kyse on väärin käsityksistä puolin ja toisin. Me olemme vilpittömästi onnellisia jos tulette kanssamme.Oletko itse mennyt oma aloiteisesti lestojen luo ja "pyytänyt päästä porukoihin" Olen jopa lukenut
En todellakaan tiedä, mitä tuijoittamista värjätyissä hiuksissa on, mutta kun tällä tavalla erilainen ihminen tulee teidän piireihinne, kyllä häntä tuijotetaan ja oudoksutaan. En tiedä, johtuuko se siitä, että hän on uusi (eikä kaikkien tuttu, toinen lestadiolainen) vai siitä, että hän näyttää eriltä kuin vl:t. "Älä tule mulle ainakaan juttelemaan, korvakoruissa kulkeva syntinen"-katseen saa osakseen lestadiolaisten piireissä liikkuessaan. Missään muualla minua ei ole tuijotetttu yhtä halveksuvasti ja torjuvasti.
Useimmilla ihmisillä ei ole itse lestadiolaisia vastaan mitään, mutta ehkä heidän käytöksensä on sellaista, että se saa herjaamaan(kuten olit kokenut) tai oudoksumaan (ikään kuin puolustukseksi?). Mukavaa, avointa ja suvaitsevaa ihmistä kohdellaan mukavasti, ilkeää, mulkoilevaa ja epäilevää kohdellaan samalla mitalla takaisin (inhimillistä...).
se vaivaa. Niin kannattais mennä jutteleen ihan kahden kesken sellaisen ihmisen kans, joka katselee sua "nenän vartta pitkin". Ehkä hänen silmänsä avautuisi ja ymmärtäisi oman käytöksensä.Juttele ihan avoimesti miltä sinusta tuntuu.Oletko itse mukava, avoin ja suvaitsevainen?. Vai miksi sua kohdellaan niin kuin olet kokenut?
Minulla on lestadiolaisia kavereita, ja he ovat huipputyyppejä. Useimmat muut vl:t puolestaan kohtelevat minua ilkeästi tai ainakin torjuvasti. Minulla on paljon ystäviä (enimmäkseen muita kuin vl:a) eikä mussa muutenkaan oo mitään sellasta, jonka takia pitäisi olla ilkeä tai tuijottaa. Ehkä vl:t eivät vain pidä siitä, että olen toisten heikäläisten kanssa ja yrittävät hiillostaa minut ulos.. who knows.
Jos menisin juttelemaan niiden tyyppien kanssa, vastaus olisi, että "ei me mitään nenän vartta pitkin olla katottu". Ja sit mua katottais entistä enemmän kieroon, luulen...
Kaikkiin vl-uskovaisten tilaisuuksiin on vapaa pääsy. Kyllä niihin aina joku ei-vl:kin eksyy. Parannuksentekijöitäkin on, vaikkein paljon eikä usein.
Miksi meidän pitäisi muuttua maailman kaltaiseksi? Jotta saisimme lisää jäseniä? Se, joka etsivällä mielellä kulkee, löytää kyllä Jumalan valtakunnan.
Mutta kysymyksesi on toki aiheellinen. Kyllä Jeesuskin kulki aikansa vähäosaisten parissa. Meidänkin pitäisi enemmän.
ettei teidän luoksenne tule parannuksenetsijöitä? Voisiko asia liittyä ehkä jotenkin teihin itseenne ja asenteeseenne? Samaan aikaan joka sunnuntai helluntaiseurakuntaan ja vapaa kirkkoonkin tulee uusia jäseniä. Viikonloppuisin uskovaiset nuoret kiertävät puhuttelemassa ja kutsumassa ihmisiä kuulemaan sanaa Jeesuksesta. Usein käsky toimii! Me myös rukoilemme heidän kanssaan jo mm. kaupungilla. Ja emme mekään muutu maailman kaltaiseksi, jotta saisimme uusia jäseniä. Jeesus kehotti lähetyskäskyyn. Ei Eurooppa ja koko maailma olisi koskaan saanut kuulla Jeesuksesta, jos asenne olisi kuten teillä. Menkää rohkeasti ihmisten pariin!
Paavalikin sai mielettemiä ihmisjoukkoja uskoon omalla työllään. Ihmiset halusivat silloin uskoon, aivan kuten nykyäänkin. Ihmiset ovat nykyäänkin samanlaisia ja useat haluavat uskoon, jos heille tarjotaan vain tietoa. Kehottaisin sinua miettimään, että miksi teille tulee parannuksentekijöitä niin harvoin.
Luepa raamatusta mitä on "ovelta ovelle kauppiaat".
Jos tehdään työtä "oman ansion eteen" on varmaan helppo opetella lähestymään ihmisiä ja lähteä "katuvarsille ja kujansuihin" tarjoamaan. Mutta Jeesus opetti "karttakaa heitä, sillä..." Useilla lahkoilla tapana järjestää kursseja että osaavat mennä ja myydä. Sehän markkinointia. Lähetystyöhön ei oikein tällaiset markkinoinnin keinot sovi vaikka sillä tuloksia saadaankin aikaan.
Lähetystyöhönkin pitää suhtautua tietyllä varauksella Jeesuksenm opetuksen mukaisesti että siitä ei tule itselle oma ansio. Toisaalta aina tuntee pientä arkuutta ottaa puheeksi uskonasioita.
Mutta on sellainenkin asia että uskovainen saarnaa parannusta jo omalla käytöksellään. Uskovaisen huomaa aina ja erottaa. Usein erottuminen saa jo ihmiset katsomaan uskovaista vähän "altalipan" ja se nostaa sitä kyynnystä edelleen. Se käyttäytyminen ei ole ylpeyttä, vaan arkuutta.
Raamatunkohta..en löydä. Eli Paavalin, Jaakobin ja muiden opetuslapsien työ oli pelkää pahuutta, josta Raamatussa varoitellaan? No huh huh, ei siellä kielletä Jeesuksen sanan viemistä eteenpäin!!
Ehkä voisi kysyä myös miksi ihmiset valitsevat seuransa niin kuin valitsevat? Yleensä samankaltaisuus tai maailmankuvallinen jaettavuus lienee yksi keskeisemmistä syistä.
En minäkään erityisemmin vietä aikaa koiraharrastajien parissa, kun en keksi mitään kovin järkevää sanomista tai jos keksikin, en kovin uskottavasti voi teeskennellä olevani kovin koirasuuntautunut. Tai miksi vaikka ystäväni ovat yleensä kohtuullisen koulutettuja? olemme kiinnostneet samoista asioista ja kiihkeät keskustelu-/väittelytilanteet syntyvät kuin luonnostaan. Kenellekään ei tarvitse selitellä miksi ei-konkreetinen maailma mietityttää niin kuin mietityttää. Jonkun mielestä seuramme saattaisi hyvinkin olla umpiotylsää. Se vapaus heille, kuin meille valita seuransa.
Mikä erottaa lestadiolaiset ihmisinä muista ihmisistä? Joku heistäkin jaksaa ehkä viettää vähäistä vapaa-aikaansa seurassa, mikä ei ole itselleen luontevinta ja mieluisinta. Teen minäkin vapaa-ehtoistyötä, mutta koko vapaa-aikaani en sille uhraisi. Haluan myös seuraa, jossa en koe tekeväni minkäänlaista työtä, en hengellistä, henkistä enkä konkreettista, kunhan olen ja virkistyn.
Toiset ovat avoimemmin lähetystyösuuntautuneita, toiset eivät. Lienee aika suomalainen piirre uskoa hiljaisesti ja vähemmän revitellen. Eivätköhän eri tavoin lähetyskäskyn kokeneetkin löydä hengenheimolaisensa?
"Toiset ovat avoimemmin lähetystyösuuntautuneita, toiset eivät. Lienee aika suomalainen piirre uskoa hiljaisesti ja vähemmän revitellen. Eivätköhän eri tavoin lähetyskäskyn kokeneetkin löydä hengenheimolaisensa?"
Mutta miksi juuri lestadiolaisissa on näitä lähetystyösuuntautuneita niin paljon vähemmän kuin muissa uskovaisissa (tämä ei ole mikään tutkimustulos, mutta arjen kokemus)? Ei kai heidän henk.koht.uskonsa vain sattumalta ole niin paljon erilainen kuin muilla uskovaisilla, ettei heidän sisäinen äänensä huuda heitä jakamaan armon lahjaa myös muille? Opetetaanko lestadiolaisille, ettei lähetystyö ole tärkeää?
Toki on inhimillistä ja sallittua hakeutua ominpaan seuraan, ja niin jokainen kai tekeekin. Kristittyjä (etenkin sellaisia, jotka väittävät olevansa maailman ainoita oikeita kristittyjä) vaan luulisi kiinnostavan Raamattu, ja sen kehotukset lähimmäisenrakkauteen ja lähetystyöhön.