MS-tauti ja lääkitys

Minulla on diagnosoitu MS-tauti 80-luvun alussa ja äidilläni diagnosoitiin jo 60-luvun alussa, joten pitkä kokemus taudista.

Molempien sairaus johti lopulta pitkälle edenneenä (yli 10 vuotta) liikuntakyvyttömyyteen kunnes eräänlainen pohja tuli saavutettua ja tauti lähtikin yllättäen paranemaan. Minun ja äitini taudinmuoto on täysin erilainen ja myös oireet ovat olleet erilaiset.

Äitini elää nyt yli kasikymppisenä edelleen omatoimisesti omassa kodissaan - ja minä eläkeikäinen pärjää myös kohtalaisen hyvin ilman apuvälineitä.

Me molemmat vannomme aivojen käytön nimiin ja kapasiteettiin siellä korvien välissä.

Olemme kauhuissamme seuranneet MS-taudin lääkitystä nyt kolmisen kymmentä vuogtta, ja olemme varmoja, että jos meidät olisi lääkitty vahvemmalla kuin kortisoonilla näinä pahoina jaksoina, emme olisi siinä kunnossa kuin nyt kumpikin olemme.

Lääkkeiden sivuvaikutukset esimerkiksi psyykkeelle ovat kuulemma olleet tosi rajuja, jopa itsemurhiin asti, tällaista ei silloin ennen vanhaan ollut ollenkaan.

Muistan, kun itse sairastuin, niin totta kai olisin syönyt vaikka arsenikkia, jos olisi ollut jotakin, jolla lääkäri olisi väittänyt, että tautini paranee, mutta silloin ei ollut mitään.

Kerta toisensa jälkeen neurologi vakuutti minulle, että mitään parantavaa hoitoa ei ole - oireisiin voidaan antaa jotakin, mutta se ei ole pään ja aivojen kannalta hyvä asia, koska se kapasiteetti on siellä korvien välissä.

Lopulta ymmärtsin ja tajusin mitä tuo vanha, kokenut neurologi opetti, ja sen jälkeen olen välttänyt Buranaa vahvempaa lääkitystä, mutta hoitanut tulehdukset huolella.

Luin nyt wikipediasta aivan uutta ja täysin käsittämätöntäkin juttua MS-sairaudesta!

Voin allekirjoittaa viittauksen 70-luvun arvioon tulehdusten merkityksestä MS-sairaudessa siten, että aivo-verieste olisi todettu madaltuneeksi - sehän tarkoittaisi myös myrkyllisten aineiden pääsyä herkemmin aivoihin kuin normaalikuntoisilla henkilöillä.

Mutta tarina aivojen kutistumisesta sairaudesta johtuen oli jo kaiken huippu! Nyt on löytynyt myös plakkeja harmaasta aivoaineesta - erikoista, ja kiinnostaisi tietää, että ennenkö vai jälkeen lääkityksen? Nimittäin myös ADHD-lääkityksen kohdalla puhutaan jo lasten lobotomiasta.

Löytyykö vielä MS-ihmisiä näihin heidän tutkimuksiinsa, jotka eivät pikälle edenneessä sairaudessaan olisi syöneet lääkkeitä? Miten kontroloidaan lääkityksen teho vähentää pahenemisjaksoja, koska sairaus on jokaiselle yksilöllinen?

Ja sitten on sivulla tällainen lause kuitenkin:

https://fi.wikipedia.org/wiki/MS-tauti

- Tutkimuksen tulos oli se, että beetainterferoni ei hidastanut MS-taudin invaliditeetin etenemistä.[79]

Mutta miten oli - pahensiko jopa? Tuli mieleeni, jos MS-tautia sairastavien elinikäkin on nyt lyhentynyt jopa 10 vuodella ja aivojenkin on todettu kutistuvan, jotka ovat täysin uutta tietoa tältä muutaman vudoen lääkitysajanjaksolta.