En saa mielenrauhaa ennenkun näen hänet (pitkästä aikaa) ja pääsen kysymään häneltä eräästä nimikommentista sopivan hetken tullen... saan samalla selville oliko koko tapahtuma unta vai ei. Muistamani reaktio hänen sanomaansa asiaan saa mut ainakin luulemaan(enemmänkin toivomaan ja rukoilemaan) että se oli unta.... ehkä tyhmin reaktio ikinä.
Viisain reaktio olisi ollut...vastakohta minun reaktiosta; puhuminen? paikallaan pysyminen? Mutta ei: menin hämmentymään ja sekoamaan.. no kyllähän mä taisin möläyttää jotain itsestäänselvää samalla kun jumitin ja tuli "fight-or-flight" fiilis.
Piinaan itseäni niin paljon tällä asialla mutta en viitsi oikein vaivata erityisesti puhelimitse ihmistä jonka kanssa en ole kummemmin keskustellut viestitse...kysyn sitten joku päivä vuosien päästä kun törmään häneen sattumalta...sitä päivää odotellessa... en kuitenkaan ole valmis kysymään... pelkään vastausta.
Siinä kaikki.
Olen kai Sanna, ken tietää.
Viisain reaktio olisi ollut...vastakohta minun reaktiosta; puhuminen? paikallaan pysyminen? Mutta ei: menin hämmentymään ja sekoamaan.. no kyllähän mä taisin möläyttää jotain itsestäänselvää samalla kun jumitin ja tuli "fight-or-flight" fiilis.
Piinaan itseäni niin paljon tällä asialla mutta en viitsi oikein vaivata erityisesti puhelimitse ihmistä jonka kanssa en ole kummemmin keskustellut viestitse...kysyn sitten joku päivä vuosien päästä kun törmään häneen sattumalta...sitä päivää odotellessa... en kuitenkaan ole valmis kysymään... pelkään vastausta.
Siinä kaikki.
Olen kai Sanna, ken tietää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Oli tarkoitus kirjoittaa tämä muualle. Ei voi mitään.