Olen huomannut asiaa pohdittuani ja luettuani monia väitettyjä narsismin huomaamistapauksia, että kyseisissä tapauksissa on keskiössä toisen aiheuttama tosi voimakas paha olo ja syyttäjässäkin on vikaa luonteen heikkoudessa, jos alistuu "tilanteeseen", josta seuraa myöhemmin hänelle henkistä kärsimystä tai jotain muuta sellaista kärsimystä. Usein syyttäjä kaipaa vihaamansa henkilön seuraa hänen hyvien ominaisuuksiensa tähden. Voit parantaa tilannetta ottamalla luottamuksen joskus puheeksi ja johdattelemalla hänet lupaamaan rehellisesti ettei hän puhu sinusta pahaa, tai haudo muutakaan pahaa. Paras olisi että hän sanoisi spontaanisti omasta tahdostaan, ettei tule sinulle elämässäsi hankaluuksia aiheuttamaan, jolloin voit muistella sitä myöhemmin tarvittaessa.
Lisää lääkkeitä narsistin kanssa pärjäämiseen:
Suuressa mittakaavassa ihmisten piskuiset kiistat, ja voitot ja tappiot eivät vaikuta mihinkään eivätkä kiinnosta ketään.
Ongelma on itseasiassa sinun ongelmasi, joten unohda se ja keskity muuhun.
Se on seurausta menneisyydessä tapahtuneista asioista, sekä omista valinnoistasi. Ala miettiä miten sinä valitset tulevaisuudessa, että voit välttää sellaisen kokemisen uudestaan, mistä kärsit nyt ja tässä.
Kaikki on väliaikaista, joten kyseinenkin asia on parhaillaan katoamassa ja kulumassa pois. Eli odota...
Lisää lääkkeitä narsistin kanssa pärjäämiseen:
Suuressa mittakaavassa ihmisten piskuiset kiistat, ja voitot ja tappiot eivät vaikuta mihinkään eivätkä kiinnosta ketään.
Ongelma on itseasiassa sinun ongelmasi, joten unohda se ja keskity muuhun.
Se on seurausta menneisyydessä tapahtuneista asioista, sekä omista valinnoistasi. Ala miettiä miten sinä valitset tulevaisuudessa, että voit välttää sellaisen kokemisen uudestaan, mistä kärsit nyt ja tässä.
Kaikki on väliaikaista, joten kyseinenkin asia on parhaillaan katoamassa ja kulumassa pois. Eli odota...
Vastaukset 52
Vanhimmat
Anteeksi mutta tuo oli mieliestäni aika höpöä lukuunottamatta paria viimeistä lausetta.
Eihän sellaiset "narsistit" nyt edes olisi mikään vakava ongelma, joiden kanssa voi ja on hyötyä ottaa vaikkapa luottamus puheeksi tuolla tapaa.
Kun tosi narsistit pettävät luottamuksen tai kaikki lupaukset, he vaan sanovat, että ei sille voi mitään, että he pettävät, että näin se vaan maailmassa menee. Eikä he ole edes mitenkään noloja siinä, vaan ihan itsevarmoja tehdessään niin. Eikä sillä röyhkeydellä ole mitään rajoja minkä luontoisia asioita he pettävät.
Vielä poikkesin tämän kirjottamassa.
Näin mäkin näkisin.
Kinastelut muissa sosiaalisissa piireissä on sitten ihan muuta. Kaikkien kanssa ei vain tule toimeen. Jotkut ei tule toimeen tai hyväksytyksi oikein missään. Toiset tulee paremmin ja useamman knssa juttuun kuin toiset. SIlle ei mahda mitään eikä mikään tasa-arvokomitea tätä tosiasiaa oikein voi tasata.
Etenkin tässä suomalaisessa yhteiskunnassa edellytetään tai on ainakin aikoinaan edellytetty aika kertakaikkista luottamusta toisiin ihmisiin. Jos vähänkin epäröi, niin sai vähän äkkiä "epäluottavaisen" leiman otsaansa ja rankat syytökset "epäluottavaisuudesta".
Ja jos noissa olosuhteissa on sitten luottanut täydellisiin pettureihin, ja siksi joutunut pulaan, niin se ei mielestäni ole uhrin luonteenheikkoudesta johtuvaa. Varsinkin, jos noita painostajia on ollut aina joukoittain ja ihminen on yksin siinä keskellä. Siinä tarvitaan normaalia lujempaa luonnetta selvitäkseen.
Minä oon aika lujaluontonen vaikka herkkä oonkin, ja niin ovat jotkut ihmiset röyhkeitä, että henkisesti kävivät kimppuun kun vammaannuin fyysisesti, kun ei fyysisesti ehjänä ollu onnistunu minun henkinen murtaminen.
Tuo varmaan liittyy asemaan. Minä olen ainakin aina ollut se "epäluotettavassa" asemassa törkittävänä ollut jonka pitää ilmeisesti maailman tappiin asti "korkeimmilleni" osoitella luotettavuuttani enkelin elkein. Itse olen aina pitkäänkin koettanut kätkeä ja hillitä epäluottamuksen osoittamista kenellekään koska tiedän kuinka kurja on olla suurennuslasin alla ja lähtökohtaisesti pahantahtoisesti ja epäluuloisesti tulkittu. Pieni ilkiö minussa tahtoisi maksaa potut pottuina mutta minkäs asemalleen tekee? Heivaa vaan tuommoista porukkaa ulos elämästä sitten kun tulee mitta täyteen.
Mua tässä on rääkätty siksi, että olen porukan ainoo mahdollisesti "erityisherkkiin" kuuluva. Mutta ehkä mullakin on kaksi terää, kun luulis mun nyt jotain sentään noilta sukulaisiltakin perineen, kun isovanhempikin oli lähes ainoo siellä pommien keskeltä selvinny.
Ja ennen kuolemaansa tämä isovanhempani sano mulle:
"Minä voin antaa sulle yhden neuvon, sä voi selvitä vain ite, ite ja ite, noilta vanhemmiltasi et tule ikinä mitään tukea samaan. Turha on odottaa muilta ihmisiltä apua, voit selvitä vain ite."
Niin, mitähän lie isoäitisi tuolla sitten tarkalleen mahtanut tarkoittaa.
Tosiasia ny kuitenkin on ettei kukaan täällä maailmassa ihan ite selviä vaan me tarvitsemme toisiamme. Apuakin muilta ihmisiltä tarvitsemme ja saamme muodossa jos toisessa koko elämämme ajan.
Tuos kun taas lueskelin joidenkin ihmisten tarinoita, muistui mieleen sanonta "rajoitteet ovat vain omassa päässä". Tuli kun luin Iltalehden viikonvaihde osiosta Sanna Kalmari nimisestä henkilöstä joka ei harvinaisesta sairaudestaan johtuen ollut kyennyt koskaan seisomaan, saati kävelemään, mutta siitä huolimatta on työelämässä ja matkustanut maailman ympäri.
Edelleen tuohon sanontaan liittyen on myös hyvä tiedostaa ettei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa tehdä asioita ja apu saattaa löytää mitä erilaisimmista asioista. Tämä ajatus sitten taas tuli tämän artikkelin myötä
https://anna.fi/suhteet/ihmissuhteet/jarkyttavan-lapsuuskokemuksen-traumatisoima-eija-tama-hevonen-pelasti/
Tuohon isoäitisi ohjeeseen liittyen, jäin miettimään, että ehkä hän tarkoitti jotain sellaista ettei kukaan toinen ihminen voi sillä tavalla auttaa, että ihminen parantuisi/elämä muuttuisi ilman omaa osuutta/tekemättä itse mitään/ottamatta ite sitä ensimmäistä askelta
Mieleen muistuu myös Raamatun tarina Betesdan lammikon rannalla makaavasta miehestä, jolta Jeesus kysyi "tahdotko tulla terveeksi", johon mies vastasi
"Herra, minulla ei ole ketään, joka veisi minut lammikkoon, kun vesi on kuohutettu; ja kun minä olen menemässä, astuu toinen sinne ennen minua" Johon taas Jeesus vastasi kehoittamalla "ota vuoteesi ja käy"
http://raamattu.fi/1933,38/Joh.5.html
Mielestäni tämäkin vanha tarina opettaa, että aina jotain toki tarvii tehdä myös itekin, ensin toki tarvitaan sitä tahtoa.
No tämmösiä hajatelmia ny tuli tähän kohtaa.
Usein näissä yhteyksissä herää myös sellaisia ajatuksia, miten itsestään selvyyksinä/meille kuuluvina me pidämme moniakin asioita emmekä huomaa, saati arvosta sitä hyvää jonka olemme osaksemme saaneet myös muiden ihmisten toimesta.
Mutta oli tämä isovanhempi vähän "julmakin", koska hänen mukaansa mikään kärsimys ei ollut minulle riittävästi kärsimystä, koska se ei ollut verrattavissa hänen kokemaansa sotaan.
Isovanhempi oli joutunut keittelemään nahkavöitä ateriaksi selvitäkseen.
Oli tarkoitus ennen hänen kuolemaansa nauhoittaa näitä hänen sotakokemuksiaan, mutta se jäi , koska vammaannuin samaan aikaan.
Itseasiassa minulla on ollutkin kenties tuota isovanhempani sisua yhdessa ellei toisessakin asiassa.
Mutta nyt täällä hyvinvointisuomessa koituu ongelmaksi se, ettei täällä monikaan usko, että olisin oikeasti voinut olla niin sisukas, eli minun on vaikea kertoa tosiasiallisesti tapahtunut niin, että se tulisi kuulluksi.
Mutta en aio vaipua epätoivoon, koska voinhan minä joskus ehkä kertoa vaikka esimerkiksi joillekin "kolmannen maailman"(vaikken tuosta termistä niin pidäkään) asukkaille, heitä ei ehkä hämmästytä niin paljoa, etteivät pystyisi kuulemaan tosiasiallisesti kokemaani. Niin en sitten välttämättä minäkään lopullisesti sisäisesti yksinäiseksi jää.
Ja vielä tuosta, että ihminen itse olisi alistunut.
Jos lähes kaikki muut ihmiset ympärillä ovat sitä mieltä, että henkilön kuuluisi alistua narsistille, niin tarvitsee normaalia lujempaa luonnetta olla eri mieltä kuin joukko ihmisiä. Eli jos joku alistuu, ei sekään minusta osoita erityistä alistuvuutta tai heikkoutta.
Ja sitä paitsi, eikö heikkoja ihmisiä pitäisi tukea ja vahvistaa ?
Minä olen aiiivan järkyttynyt siitä, että olen päätynyt näkemään, että auttajatahoillakin on asennetta, että autettavaa saa kiusata, jos hän osoittaa heikkoutta tai puolustuskyvyttömyyttä, liiallista herkkyyttä, empatiaa tms. sillä perusteella, että maailma on sellainen, että oma vika, jos ei puolustaudu.
Autettava saattaa olla kuitenkin olettanut, että auttavilla tahoilla olisi sellainen etiikka, että siellä tietoisesti jätettäisiin toteuttamatta viidakon lakia, ja olisi käytössä jotakin korkeampia arvoja, eikä autettava siksi ole tajunnut varustautua jollain tiikerin puremat kestävällä viidakkopuvulla.
Ei kai sitä omana vikana voi pitää jos maailma kiusaa. Jotenkin sosiaaliset piirit vaan aistivat helposti potkittavissa olevan yksilön ja ryhmädynamiikka hoitaa loput. Parhaassa tapauksessa auttavat tahot voi tarjota joitakin keinoja selviytyä paremmin tällaisista tilanteista, jos nyt on pakko enää sellaisiin edes hakeutua täältä eläkkeeltä. Minä en ainakaan hakeudu, kun tässä on tullut koko elämän piireiltyä enemmän tai vähemmän epäonnistuneesti. Luulenpa ettei meitä tosiaan ehkä uskota kovin helposti normaaleissa joukoissa. Mutta en mä tajua miten kehitysmaan asukit uskois paremmin kun niillä taitaa olla pohjolasta paratiisiunelmia siinä missä keskivertomeikäläisellä hyvinvointikangastuksia?
No joo kyllä he varmaan ihmettelis, että Suomessa voi tapahtua tämmöstä, mutta jostain syystä muhun on aina paremmin luottaneet ulkomaalaiset kuin suomalaiset.
Saattaahan ne ulkolaiset olla avomielisempiä kun eivät sillälailla ole juurtuneet ja jumittuneet asemiinsa ja saavutettujen etujen puolustuksiin. Vai onko sulla joku muu teoria tästä asiasta? Taisit mainita joskus sen autoritaarisuuden puutteen olemuksessasi, mutta mun mielestä sitä ei monellakaan niistä ole ollut jotka on kuitenkin katsoneet oikeudekseen meikäläistä potkia. Muutenkin näyttävät ihan alallaan ja alueillaan pärjänneen.
Minä ainakin koen suomalaisen "yhteiskunnan" kaikkia instansseja myöten pettäneen minut kertakaikkisesti niin että nyt odottelen ihmettä päästäkseni tästä minut hyljänneestä ja kaiken tukkineesta jätösmaasta pois. Mieluisa paikka on katsottuna ja ihmettä odotellessa voi haaveilla ja opetella merimiessolmuja :)
"Usein näissä yhteyksissä herää myös sellaisia ajatuksia, miten itsestään selvyyksinä/meille kuuluvina me pidämme moniakin asioita emmekä huomaa, saati arvosta sitä hyvää jonka olemme osaksemme saaneet myös muiden ihmisten toimesta. "
Niin. Kiitos vaan siitä viidennestätoista lahjayöpaidasta kun koko muu elämä on aivan päin helvettiä kiitos lahjoittajan. Minusta ei pidä oppia väkisin näkemään hyvää siellä missä sitä ei tosiasiallisesti ole. Voihan se jonkun ulkopuolisen silmissä näyttää hyvältä teolta ja vastaanottaja kiittämättömältä, kun se ei tajua miten kiero ja ilkkuva loukkaus tuommoiseenkin eleeseen saattaa kätkeytyä. Teen kuitenkin tästä lähtien oman elämäni arvostelmat itse kaikella uhallakin.
Mäkin saan välillä esim. muutaman banaanin. Ja lahjotus tapahtuu niin, että varmasti kuuluu koko lähiympäristöön.
Ja juurikin saman porukan välinpitämättömyyden takia olen nähny vammautuneena nälkää.
Sitä kyllä varmaan muualta tulevat ihmettelis, että Suomessa sukulaiset voi jättää vammautuneen sukulaisen melkein kuolemaan nälkään.
Nyt vasta uskallan kertoo, ku mä olen vähän lihonu :)
Tuli vaan mieleen, kun eilen kaappia siivotessa tuli vastaan karmasevan laihoja valokuvia.
Helppo oli kohdella huonosti henkilöä, joka oli vammautunu myös itseilmaisua rajoittavasti.
Nyt mä suunnittelen uudelleen häippääväni täältä netistä. Saapi nähdä. :)
Musta sä ilmaiset itseäs vallan hyvin. Voihan se vika olla ilmaisun ja viestin vastaanottajissakin, siis joku jumi- ja/tai vahva kuplapää tms. Mä ainakin kykenen ihan hyvin seuraamaan sun juttujasi.
Mutta mitäpä sitä itseään ilmaisemaan kun vastaanotto on mitä on? Paitsi kevyesti ja ehkä säästä jutustellen...
Eiku mä pystyn jo aika hyvin. :)
Mulla oli muutaman vuoden halvausoireita.
Mutta siis ei muutenkaan kaikki ymmärrä mun puhetta.
Toiset ymmärtää ihan helposti. En tiedä mistä ilmiö tarkalleen ottaen johtuu.
Siis, että jotkut kokee, että minulla on kehittynyt itseilmaisu ja toiset kokee minut jonkinlaiseksi "ilmaisuvammaiseksi".
Muuten. Oli tosi ongelmallista hakea mitään apua puolihalvaantuneena, koska se sitten teki liikkumisen, kasvojen jonkinasteiset ilmeet jne. oudon näköisiksi, silmätkin meni jonkin verran kieroon eikä kääntyny, eikä ihmiset kokemukseni mukaan pysty tajuamaan jonkinasteista halvaantumista (ne vaan sano jotain, että: "kävelethän sä")kun mä jotenkuten liikuin eteenpäin, joten mä jouduin sitten näyttämään ikäänkuin jollekin omituiselle. Niin vähän vaikea semmosena mennä selittämään mitään vähänkään erikoisempia asioita.
Mutta semmonen edistys tässä on tapahtunu, että olemus ei ole enää kummallinen. Joten siksikin helpompi ilmaista.
Mullakin on ollut joskus toispuoleinen kasvohalvaus. Ymmärrän että semmoinen voi vaikuttaa jo haluun tulla edes nähdyksi. Kaikkein tuhoisinta on ollut tuo henkinen halvaantuminen ja jatkuva suolan lapioiminen haavoihin ulkopuolelta. Eläkkeellehän siitä sitten joutikin. Aika pitkään ja urhoollisesti kyllä omasta mielestäni kestin. Tosin en minä tiedä lopulta toisten kestämisistä ja odotettua normia nykymaailmassa.
Joo, ei kauheesti huvittanu tulla nähdyksi, ja mulla oli lisäks mm. semmoset hermostovauriot, että noin vuoden tärisin kauttaaltani yms. Ja ihmiset pääosin eivät ymmärrä fyysisistä hermostovaurioista mitään, jos eivät ole itse kokeneet tai ole kyseistä aihealuetta tuntevia neurologeja.
Ps. mulla ei ollu tarkalleen toispuoleinen kasvohalvaus, mutta tiään suunnilleen miltä tuntuu, meni mullakin niinku hymy lähinnä toisella suupielellä yms. Aloin jo itekin melkeen luulla olevani sellanen, mutta ei vaan, nyt menee molemmat suupielet.
Voi voi meitä halvaantunteita narsistien uhreja.
Hyvä että olet toipunut :)
Kiitos, en ihan kokonaan kuitenkaan ainakaan vielä (kun mulle tuli aika paljon kaikenlaisia vammoja), mutta paljon kuitenkin siihen verrattuna mikä tilanne oli. Hyvää yötä !
ps.
Pää on ruvennu kutakuinkin mulle tyypillisen näkösesti kääntymään vasta aika viime päivinä.
Hyvää yötä :)
Huomasin että oli paljon vastauksia tullut aamulla aloittamaani ketjuun. Kertomanne tapaukset onkin paljon vakavampia, kuin minkälaista minä ajattelin aloitusviestiä kirjoittaessani. Hyvää yötä
Minusta antamasi vinkit pärjätä narsistin kanssa voivat sopia ystävyys- ja/tai rakkaussuhteeseen, jossa tapaillaan harvakseltaan ja sovitaan tietyistä pelisäännöistä. Kun suhde on 24/7 asia on monimutakaisempi enkä usko että ajatukset luottamuksesta ja pahan puhumisesta toimivat käytännössä, sillä narsisti tarvitsee aina jossakin vaiheessa negatiivisille projektioilleen kohteen (uhri).
JUST näin.Olin se ympärivuorokautinen jätesäkki.
Ymmärtänen aloittajan pointin.
Voi narsistien kanssa uskoakseni kommunikoida etäisesti ja pintapuolisesti, eikä he sillon välttämättä tee mitään outoa, jos se ei sovi kuvioon.
Minä näen ongelmaksi sen, että sosiaalisesti usein menee vakavat ja ei vakavat asiat sekaisin, niin tässä narsismiasiassa kuin muissakin asioissa. Etenkin ne mustasukkaisten parisuhteiden pelit sekaantuvat ikävästi vakavasti kärsivien ihmisten asioihin ilman että oikeasti liittyvät heihin mitenkään. Siis esim. jos etsii apua johonkin vakavaan asiaan, niin vastaus voi olla halveksivaan tyyliin: "Varmaan olet taas yksi sellanen mustasukkainen parisuhdepeluri vaan." Se tuntuu ihan kamalalle, jos on todella hädässä.
Tämä asia olikin hyvä ottaa esiin, sillä nähdäkseni keskusteluissa syntyykin usein paljon erimielisyyksiä, koska näistä kahdesta hyvin eri ilmiöstä puhutaan hyvin samantapaisin sanoin ja ihmiset kommentoivat sikinsokin kokemuksiaan kummankinlaisista tapauksista. Ja kun asiaansa saa sen toisen ryhmän asioita koskevan kommentin, se hyvin todennäköisesi tuntuu epäoikeudenmukaiselle ja sitä nähdäkseni onkin, jos asioita siltä pohjalta lähdetään hoitamaan.
Kyllä. Näinhän se on. Ja siksi kai vakavasti kärsiviä ei tulisi ehkä neuvoa liittymään ns. tavisten seuraan sosiaalisuutta harjoittamaan/harjoittelemaan, kun heiltä saa pitkän laahuksen kai kaiken maailman tavisten oletuksia ja luuloja niskaansa niin että on ihan pyörällä päästään, vaikka tarkoitus oli kait ihan jotain muuta elämää rakennella ja kokeilla. Voihan niitä heidän ennakkoluulojaan koettaa poksautella yksi kerrallaan, mutta kuka semmoista heikoilla jaksaa, kun ei joskus jaksa nousta edes sängystä ylös.
Niinpä, nimenomaan mitä hyötyä siitä on saada päänsä aivan pyörälle ?
Tuli vastaan tällainen video koskien narsistivanhempia (englanninkielinen):
https://www.youtube.com/watch?v=RKJTnIPOEg4
Lisää videoita:
https://www.youtube.com/watch?v=DPuVbedOqzI
https://www.youtube.com/watch?v=VghcmK9i0xQ
Näissä englanninkielisissä narsismivideoissa ei psykologisoida narsisteja rakastaneita ihmisiä jotenkin viallisiksi.
https://www.youtube.com/watch?v=pUKgIXHD278
Täällä vielä mielestäni fiksuja videoita
No vielä jatkuu kirjotus, kuten oivalluksetkin.
Olen mennyt elämässäni hienotunteisuudessani sellaisiin äärimmäisyyksiin, ettei kukaan varmaan osaa moista kuvitellakaan. Olen päätoimisesti varmistellut, ettei kenenkään maailmassa tarvitse kokea itseään missään asiassa minua huonommaksi. Mutta tämä on mennyt aivan järjettömäksi. Nyt olen tajunnut tänään, että tämähän on sitä äärimmäistä munankuorilla kävelemistä, jotta en vaan vaan vaan ikinä aiheuttaisi kenellekään sitä narsistista loukkaantumista, jota tietenkin vanhempieni kanssa olen oppinut viimeiseen asti varomaan joka sekunti. Tästä johtuu kummallinen tapani nuoresta asti yrittää esittää itseni ulospäin jotenkin huonona samalla kun toiset useimmiten tekevät päinvastoin. Ihmettelinkin, että sillon kun olin nuori ja nätti, niin mietin koko ajan kuinka ei-viehättää, samalla kun moni muu päinvastoin. Muistan senkin, että kun minusta oli sillon aikoinaan vuosikymmenet sitten (ennen halvaantumisia yms.) aika monia miehiä kiinnostunut, niin minun äitini sanoi siihen, että: "Inhottavaa". Se jotenkin särähti minulla korvaan, kun ei minulla kuitenkaan ollut niiden miesten kanssa mitään seksisuhteita tms. taikka ylipäätäänkään mitään sopimatonta. Lähinnä vaan keskustelin minun filosofiaa.
Mutta vielä pidemmälle tämä meni älyllisellä tasolla. Varmistin itselleni etten koskaan kuvittele ketään toista ihmistä itseäni tyhmemmäksi. Täten sitten pädyinkin kuuntelemaan mitä typerämpiä neuvoja, vaikka itsellä olisi ollut älyä paremmin ratkoa asia, koska pidin täysin sopimattomana koskaan ajatella toista ihmistä itseään tyhmemmäksi. Mutta tämä ajattelutapa on nyt osoittautunut katastrofaaliseksi, ja se ei sitä paitsi ole totta, koska ihmisten älykkyyksissä kuitenkin on eroja tosiasiallisesti, eli se on eräänlaista valeessa elämistä, ettei muka olisi. Eli koska minun vanhemmat on älynarsisteja, minä pelkään omaa älyäni ja siksi en ole sitä käyttänyt, vaikka sitä olisi varmaankin ollut.
Kerran yksi auttaja sanoi minulle neuvoksi lähinnä vain: "Sinulla on itselläsi älyä, joten käytä sitä!" Tuolla kertaa olin apuun erittäin tyytyväinen, vaikka muiden auttajien mielestä oli erikoista olla tyytyväinen sellaiseen apuun ja heitä vieläpä nauratti tuon yhden auttajan neuvontatapa.
Ps.
Näin mun äiti sano mulle ollessani osittain halvaantuneena: "Ajattele, jos sä saisit kunnolla ruokaa ja sulle kasvais sellaset hiukset, ku sulla oli nuorena".
Sitten kun mä olin ollut vuoden sisällä puolihalvaantuneena ja odottanut puoli vuotta, että mun äiti kuljettais mut istumaan aurinkoon useita kertoja kesän aikana kuten oli luvannut. Niin sitten kun olin hetken saanut istua auringossa niin äiti keksi tekosyyn miksi se piti lopettaa lyhyeen. Ja palattuani kotiini kysyin koska uudelleen, kun se teki niin hyvää, niin äiti vastasi: Joo kyllä mä huomasin kuinka hyvää se teki, mutta ei ole mahdollista enää, surullista."
Ja mä voin sanoa, etten olis koskaan paljastanu mun vanhempien luonteenlaatua kenellekään, jos mä en olis melkeen kuollu muutama vuosi sitte. Nyt pelottaa heidän luonne sen verran, että kerron varmuuden vuoksi.
Hämmästyttävää, mutta yhtäkkiä tuntematon taho ulkomailta ilmestyi pelastamaan mun sielua, vaikkei he edes tiedä tehneensä sitä.
Nyt mä en oo valmis kertomaan enempää, jos en jonain päivänä kirjota kirjaa.
Ihan järkyttävää. Mä olen tosi surullinen ja vähän peloissani sun vuoksesi.
Itsekin olen myös joutunut peittelemään pelon ja ahdistuneisuuden vuoksi kai ihan hyviä ominaisuuksiani ja taipumuksiani sekä sitä sun tätä itseäni. Mikäli kukaan koskaan on vaivautunut edes huomaamaan minua. Tuskinpa sen paksun projisointikerroksen alta edes on.
Mä olen nyt kyllä vähän huolissani tuommoisesta tahosta... Voisitko hiukan vihjaista mitä on meneillään? Josko laittaisit jonkin merkin jossain vaiheessa itsestäsi?
Just. Ymmärrän.
Hyvin sanottu tuo sana : paksu projisointikerros. Semmonen on mullakin ollut hyvin hyvin paksu.
Mutta mä annan yhden neuvon, vaikka harvoin neuvon mitään, mutta tarkista itse neuvon kelpoisuus omalla vastuulla ennen sen noudattamista.
Mun kohdalla se toimi. Mutta kaikki ilmiöt ei toimi samoin eri ihmisten kohdalla. Mutta sanoisin oman kokemuksen pohjalta: Älä välitä vaikka kukaan ei usko suhun tai ei näe sua tai jos he väittää sua kajahtaneeksi, jos luulet että sulla olis jotain hyviä ominaisuuksia, jotka vois kiinnostaa jotain ihmisiä. Älä odota, että ihmiset siihen heräisi. Se uskominen pitää ehkä tehdä ihan yksin ja kärsivällisesti ehkä pitkäänkin ilman että näkyy mitään tuloksia ja muutkin ehtii jo vakuuttua, ettei mitään tuloksia tulekaan. Ehtivät jo melkeen kaikki minutkin laittaa roskakoriin. Mutta voi niitä tuloksia tulla silti... viiveellä...
Mutta pitkä matkahan tässä on vielä edessä...tämä oli yksi suuri pieni asia...
Miksi ihmeessä huolissasi olet ? :)
En kirjoittele asiasta nettikeskutelupalstoille, koska nähdäkseni se ei olisi hyvän maun mukaista ja taho on erittäin asiallinen.
Tällä on joskus pohdittu sitä tietävätkö narsistit mitä tekevät ?
Ainakin tämän videon mukaan tietävät.
https://www.youtube.com/watch?v=5z1rvMyvRfk