Vaikka se vähän huvittikin kun sanoit sen silloin. Olethan aika bimbo myös välillä, minkä tiedät itsekin varsin hyvin. Mutta kuuppa sulla on siis hieman sekaisin. Ei siten että olisit psykoottinen. Tai ehkä hieman vainoharhainen välillä? Se sun lievähkö mt-ongelmaisuus on kai jotain tyypillistä lama-ajan lapsen angstia. Se angsti tuottaa sisäistä painetta, mikä aiheuttaa sitä että pyörittelet päässäsi aivan ihme teorioita. Se on maailmantuskaa. Hyviä huomioita teet ja ihan oikein osuviakin. Missä sitten menee pieleen? Siinä, että sisäinen vihasi maalaa asioista liian synkän kuvan. Sait minulta myös liian vaarallisia näkökulmia, mikä synkensi sua edelleen. Muutuit siis synkemmäksi.
Ehkä odotit, että olisin tuonut sun elämään nostetta, tehnyt kaiken valoisammaksi. Osittain niin saattoi käydä, mutta tietämättäni vahvistin synkkiä aavistuksiasi. Kun kuva ei kuitenkaan ole niin synkkä kuin epäilet.
Luulen että olet itse asiassa minua hieman introvertimpi ja syvemmin tunteva. En sano tästä enempää, koska se menisi sosiaalipornon puolelle.
Niin ja sitten sekin, että vaikka nostit minua jalustalle, niin kuitenkin epäilit, etten ole ihan riittävän täydellinen. Ja sitten epäilit, että kuitenkin olen juuri sitä, mitä olet aina halunnut. Ja sen jälkeen heikkouksieni kiistämättömyys tuli taas ilmi, ja se herätti epäilyksesi.
Se, mikä minua ärsytti, oli juuri ne sinun teoriasi, josta jo mainitsin. Et kai sinä kirjoittele niitä nettiin käyttäen minua esimerkkinä? En vaan tajunnut, että mikä sun pointti on, kun kautta rantain toit niitä sekavia ja ihan varmaan älykkäitä teorioitasi esiin. Tosi fiksusti niitä pyörittelet, mutta joudun sanomaan että ne ovat osittain ihan täyttä paskaa. Sanon tämän siksi, ettet enää vajoa syvemmälle suohon.
Alan siis päästä yli siitä, miten turhauduin teorioihisi. Lisäksi provosoin sinua matkan varrella liikaa, mistä olen pahoillani. Se, miten kerroit, miten olen niin paljon parempi kuin eksäsi, oli jotenkin merkki siitä miten pahaan tilanteeseen olimme ajautuneet. Tarvitsiko siihen mennä? Tiesinhän minä sen sanomattakin. Pitääkö eksää sillä tavalla häpäistä?
En halua lietsoa enää mitään liekkiä roihuun, mutta voit olla varma että käsittely olisi lujaa kun laittaisin sinun sekopäiset teoriat ojennukseen.
Hyvää jatkoa. Olit vaan niin uhmakas, vaikka väänsin kärsivällisesti rautalangasta. Tuntuu että olet kuitenkin kallistunut jossain määrin minun kannalleni. Hyvä! Hyvin tehty!
Ehkä odotit, että olisin tuonut sun elämään nostetta, tehnyt kaiken valoisammaksi. Osittain niin saattoi käydä, mutta tietämättäni vahvistin synkkiä aavistuksiasi. Kun kuva ei kuitenkaan ole niin synkkä kuin epäilet.
Luulen että olet itse asiassa minua hieman introvertimpi ja syvemmin tunteva. En sano tästä enempää, koska se menisi sosiaalipornon puolelle.
Niin ja sitten sekin, että vaikka nostit minua jalustalle, niin kuitenkin epäilit, etten ole ihan riittävän täydellinen. Ja sitten epäilit, että kuitenkin olen juuri sitä, mitä olet aina halunnut. Ja sen jälkeen heikkouksieni kiistämättömyys tuli taas ilmi, ja se herätti epäilyksesi.
Se, mikä minua ärsytti, oli juuri ne sinun teoriasi, josta jo mainitsin. Et kai sinä kirjoittele niitä nettiin käyttäen minua esimerkkinä? En vaan tajunnut, että mikä sun pointti on, kun kautta rantain toit niitä sekavia ja ihan varmaan älykkäitä teorioitasi esiin. Tosi fiksusti niitä pyörittelet, mutta joudun sanomaan että ne ovat osittain ihan täyttä paskaa. Sanon tämän siksi, ettet enää vajoa syvemmälle suohon.
Alan siis päästä yli siitä, miten turhauduin teorioihisi. Lisäksi provosoin sinua matkan varrella liikaa, mistä olen pahoillani. Se, miten kerroit, miten olen niin paljon parempi kuin eksäsi, oli jotenkin merkki siitä miten pahaan tilanteeseen olimme ajautuneet. Tarvitsiko siihen mennä? Tiesinhän minä sen sanomattakin. Pitääkö eksää sillä tavalla häpäistä?
En halua lietsoa enää mitään liekkiä roihuun, mutta voit olla varma että käsittely olisi lujaa kun laittaisin sinun sekopäiset teoriat ojennukseen.
Hyvää jatkoa. Olit vaan niin uhmakas, vaikka väänsin kärsivällisesti rautalangasta. Tuntuu että olet kuitenkin kallistunut jossain määrin minun kannalleni. Hyvä! Hyvin tehty!
Vastaukset 27
Vanhimmat
Ihan ok. Olen samaa mieltä lähes kaikesta. Yksi virhe tuossa on.
Täytyy lisätä vielä, että tuo sarkastinen asenteesi minua kohtaan ei tuntunut eikä tunnu kivalta. Se loukkaa minua, vaikka olisi aiheestakin. Opettele suhtautumaan lempeästi kanssaihmisiisi, ettet olisi niin ylimielinen ja tietäväinen itse.
Ei ole sarkastinen asenne. Aah, tulee vanhat ajat mieleen. En vaan viitsi kehua, koska joku voisi tunnistaa. Voisin kehua esimerkiksi sitä, mitä muutamaan otteeseen kehuin, mutta en voi.
Olet aika herkästi loukkaantuva (siis hän on, enhän tiedä kuka sinä olet). En ymmärtänyt miten herkkä olet. Siksi, että tein sinusta osittain väärän luonneanalyysin. Hiiteen kaikki luonneanalyysit. Tein itsestänikin hieman väärän arvion. Ajattele. Joku typerä psykologinen analyysi monien ongelmien taustalla.
Mun olisi pitänyt siis tukea häntä. Toisaalta jos olisin tehnyt kaiken oikein, olisimme ehkä tuhoon tuomitussa suhteessa. Tai mistä sen tietää. Olihan minussa ominaisuuksia, joita hän arvostaa. On syitä, joiden vuoksi kaiken kariutuminen tylyllä tavalla oli hyvä.
Voisinpa kehua sinua, mutta kun en vaan voi.
Sitäpaitsi virheellisten analyysieni vuoksi ymmärrän häntä vasta nyt. Analyysini ovat menneet perseelleen monen muunkin kohdalla. Osittain oikeita, mutta jos painotus on väärin, niin pieleen menee rankemmalla tavalla. Tietysti idioottimaista edes tehdä mitään analyysejä. Oma luonteenikin on elämänkokemusten muokkaama niin, etten todellakaan ole tyyppiesimerkki kaltaisestani.
Eli nuori ja hölmö minä pelehti älykkään ihmisen kanssa väärällä tavalla. Aikaa on kulunut paljon.
Varmasti on niin, etten vastannut odotuksiisi.
Miksi oikeasti lässytät täällä? Kun näin fiksu, filmaattinen, analyyttinen, älykäs ja blaablaa olet, mitä helvettiä täällä "suurena ymmärtäjänä ja hyväntahtoisena vaatimattomuuden huippuna" vingut? Ota itsesi niskasta kiinni, löydä selkärankaa (onko sitä...epäilen), ja hopi-hopi hänelle näitä kertomaan.
Paskat uskallat. Koska sinunlaisesi loukkavat, haukkuvat ja pakenevat. Ja vinguvat viisaina täällä. Tuo, kelle kirjoitat saattaisi olla vähän eri mieltä kanssasi, muttei sun EGO kestäisi kohdata eriävän mielipiteen.
Mielelläsi lässytät täällä ja huijaat itseäsi. Olet säälittävä. Yäk.
Väärin meni. En ole mikään suuri ymmärtäjä. Luonnollisesti yritän monesti ymmärtää asioita, mutta itselle vieraiden asioiden ymmärtäminen on vaikeaa. Sitäpaitsi on olemassa itselleni läheisiä ihmisiä, jotka ovat tunteneet minut vuosikymmeniä, eivätkä ymmärrä hevon helvettiä niistä asioista, jotka olen heiltä kätkenyt, tai joita heidän muuten vaan on vaikea ymmärtää. Ihminen on sellainen. Moniulotteinen kokonaisuus. Ymmärrämme vain osittain sitä mitä tapahtui jossain ihmissuhteessa. En usko, että ihmisten välisiä ongelmia voi kovin usein ratkaista sillä tavalla kuin joku yhtälö ratkaistaan. Kokemuksieni pohjalta en vaan siihen usko. Joku vanha tuttuni saattaa olla joka kerta tavatessa yhtä idiootti kanssani kuin oli vuosia sitten. Sitä elämä on. Kärsivällisyys ja anteeksianto ja hyvin erilaisten kohdalla myös tietty suvaitsevaisuus on tärkeintä.
Jatkan vielä...Sinun olisi pitänyt osoittaa joskus heikkoutta Olisin pitänyt siitä Toivoin myös että olisit kertonut minulle että välität vähäsen minusta Sinun olisi pitänyt tehdä niin Ihan vähän koska kerran välitit Teit minut surulliseksi kun et kertonut Sinä kaipasit minun kokonaisvaltaista huolenpitoa naisena Sellaista erilaista Mutkatonta tietoisuutta Minä halusin että sinulla on hyvä olo ja vain minä olisin voinut tehdä sinut kokonaisvaltaisesti hyväksytyksi Täydelliseen rentoutuen Jos olisit kertonut että vähäsen välität minusta olisinko voinut jättää sinut Olisinko voinut unohtaa Et kertonut En jättänyt Olisin rakastanut tehdä sinut onnelliseksi En nyt halua juoruilla mutta sinun ihosi kertoi minulle kerran että se tykkäsi juuri minusta juuri minusta Se kertoi että unelmoi siitä miten meillä olisi todella hyvä olla kun olisimme saumattomasti sovussa tajuatko Olisit voinut olla nöyrempi Meidän tuoksumme yhdessä sekoittuneena Sen olisi kuulunut olla niin Eikä olisi ollut mitään esteitä sinun ja minun välillä Sopu Katse Se kertoi sen Valitan Uskon sitä enemmän kuin sinua Se halusi hoitaa ja helliä minua aika paljon Kertoa kaipauksesta ja ikävästä Se olisi halunnut koskettaa minua eri tavalla todella herkästi ja hellästi Vahvasti Kovasti ja rajusti
Ai niin halusit romuttaa käsitykseni kaikesta Romuta vaan Ei minulla olekaan mitään sitä vastaan Anna palaa
Jatkan vielä ajatusten virtaa vain, se on varmasti muunneltu fantasiatodellisuus... Kuitenkin minä tahdon, että tiedät yhden asian. Minä sitten välitin sinusta todella paljon ja välitän edelleen.
Se taidat olla sinä. Nyt mennään taas niin monimutkaisesti filosofiseen settiin, että... :)
Totta kai välitin ja välitän edelleen. Siksi niin paljon paasasin hänelle niistä teorioista. Se oli todellista panostamista aiheisiin.
En tiedä sitten, että kokiko hän minut jotenkin liian pelottavaksi tai hallitsevaksi. Niin kuin aloituksessa toin esiin, heikkouteni olivat läsnä meidän välisessä suhteessa.
En halua romuttaa mitään. Meidän väliset vetovoimatekijät ovat sellaisia, että niiden kuvaaminen olisi täysin sopimatonta ja asiatonta. Sanotaanko näin, että maskuliinisuus ja feminiinisyys. Tässä ehkä aihepiiri, jota hän käsittelee lähinnä tunteiden tasolla, ei niinkään niissä monimutkaisissa teorioissa.
Nyt kuitenkin lähtee lapasesta taas. Sivuraiteelle. Shaissea. :)
Jatkan vielä...Tästä kommentista käy ilmi sinun hyväsydämisyytesi ja lempeytesi... Enhän itsekään voi tietää, oletko hän, mutta olet hyvin samantapainen. Terävät huomiosi ovat vain hyvin samankaltaisia kuin hänellä olisi voinut olla. En minä kehuja kaipaa. En pidä edes niistä. Välittämistä minä kaipaan ja välitti hän. Uskon kuitenkin lopulta niin.
Jatkan vielä...Enhän itsekään voi tietää, oletko hän, mutta olet hyvin samantapainen. Terävät huomiosi ovat vain hyvin samankaltaisia kuin hänellä olisi voinut olla. En minä kehuja kaipaa. En pidä edes niistä. Välittämistä minä kaipaan ja välitti hän. Uskon kuitenkin lopulta niin.
Kaksi kertaa vielä ;) tähän on kai hyvä lopettaa. Mukavaa päivää vaan!
Vasta pitkän ajan kuluttua kun oli tullut etäisyyttä, opin näkemään millainen hän on. Olemme täysin erilaisia. Tämä on niin kliseistä, mutta olemme kuin yö ja päivä. Jos häntä ajattelee, niin olen se epätodennäköisin vaihtoehto. Luulen, tai vaistoan että järjen tasolla hän ei täysin hyväksynyt minua, mutta antoi tunteen viedä. Tapahtui juuri se, mikä niin usein varsinkin miehiä ihmetyttää.
Samoin sinulle. Vaistoat saman kuin minä. ;)
No nyt on paha mennä sanomaan jutteleeko aloittaja jälleen kerran itse itselleen vai onko tässä ketjussa kaksi yhtä kuutsilla olevaa ihmistä. Kirjoittaja b)n ylistys ja kehu aloittajaa kohtaan menee jälleen kerran inasen yli ja sitten nuo typerät hymiösulkeiset ja mykävää päivää - maneerit, ihan oikeasti = surkeaa
Tähänhän piti vielä kommentoida.
Niin niin, varmasti sinulta löytyy teoria ihan kaikkeen, en yhtään epäile. Juuri tuosta ominaisuudesta pidin, se oli läpivalaiseva sanaton kokemus. Ainut ongelma, jos nyt niin voisi sanoa, oli ehdottomuutesi. Se sai minut jotenkin vauhkoontumaan kuin olisit heittänyt bensaa liekkeihin. Mitä ehdottomampi sitä viehättävämpi... tuo oli kyllä silloin melkoisen kipeä piirre minussa.
Olen monenlaista teoriaa itsekin viritellyt täällä sinusta ;) hihii. Aika osuvaakin.
...Ja tähänkin...
Kyllä, vastakohtaisesti täydellisen yhteensopivat palat, täydentävät.
Tietenkin on mahdollista, että parisuhteemme olisi voinut olla täyttä helvettiä, mutta ne taivaskokemukset olisivat olleet hyvin odotettuja ja kruunanneet helvetillisen yhteiselon tai sitten olisimme olleet niin harvinaisen huonosti kommunikoiva pari, että jokainen toisillemme ilmaistu asia olisi johtanut syvään väärinymmärryksen kokemukseen ihmisarvosta, naisen arvosta, miehen arvosta ja ylipäätään erilaisista rooleista ym.
Vittuako lässytät täällä anonyymisti.
Osaatko tehdä mitään IRL?
Melkein oksensin
Mua kans oksettanu viimeaikoina.
Tee testi.
Haluat siis julistaa jotain koko maailmalle, mutta et kertoa hänelle. Siis valehtelet.
Yrität mustamaalata. Huono itsetunto? Haluat anonyymisti vahvistusta tekemällesi diagnoosille? Ymmärsinkö väärin ja kirjoitatkin itsestäsi?
Pelkuri, tule sanomaan nuo suoraan minulle.
Katsotaan sitten sitä ojennus asiaa...Se voi ollakin ihan paikallaan.. ;)
Oih. Rakkaani. Hyväuskoisena saatoin nyt tunnistaa itseni. Vaikka älykkö en ole koskaan ollut. Enkä varmaan murmelikaan. Ja onhan noita tunnistajia tuossa jo muitakin runsain mitoin... Mutta niin. Voi kuule. Jalustalle nostoa ollut niin ja näin, tiedät sen. Rymisten sieltä alas tullaan, molemmat, vai mitä? Sinä rakastat teorioita ja pyörittelet niitä kaiken aikaa? Niillä selität maailman menoa ja yrität selittää minutkin, eikö niin. Metsään meni vain siinä, että teorioista huolimatta en koskaan näyttänyt sitä, etten ihan tyystin usko niihin, koska kaikki elämässä ei mene teorioiden mukaan. Sinä totisesti et mene, ja sen minä salasin. Aika hyvin vai mitä? :D
Sulla on provosointikyky hallussa, ja vähän nuo sanatkin, vaikka niissä hiomista silti on. Viilaus on niin mukavaa. Ei, se ei ole pilkunsitä, vaan viilausta. Mutta tuo menee nyt asian vierestä. Näin herkkiksenä sinun skorpiointisi on niin kovin uuvuttavaa: silittelet ja silittelet ensin, kunnes tuikkaat myrkkypiikin. Omista peloistasi johtuvan. Se muuten sattuu, kumma kyllä. Miten omituista ettet tiedä sitä? Ja olet olevinasi niin kaikkitietävä. Noh, se on tämä herkkiksen ongelma, kun panssarikilvessä on aukkoja. Joka leikkiin lähtee se siinä itkeköön. Se on julma totuus. :/
Voi rakas. Rautalankaväännöksesi olivat ihania, joskin vähäsen yliväänneltyjä. Kyllähän niissä muotoa oli jota hahmottaa. Mutta se punainen lanka? Minä hukkasin sen. Tai halusin hukata. Koska sinä olet niin nopea. Ja minä olen niin hidas. Ja ne rautalankaväännelmät olivat niin moniulotteisia. Miten sellainen menee suorakulmakuutioon? Jossain on aina liikaa ja jossain taas liian vähän. Niin se menee.
Voisin ylistää sinua, mutta en tee sitä. Sinähän jo kiittelitkin, että oikeaaan lopputulokseen päädyin, kun kannallasi olen. Niin jos se on pohjimmainen ajatuksesi, silloinhan kaikki on hyvin? Eikä muuta tarvitse enää itkeä. Rakkaani, hyvää jatkoa.
Jätä nyt hyvä mies uppoava laiva ja lopeta se itsesi kehuminen ja nuo hameleikit. Uskottavuus on jo mennyt, mutta tämän esittämisen jatkaminen ei ainakaan tilannetta paranna
Olipa ilkeä kommentti.
En mä oikeesti tunne aloittajaa, mut veikkaan hänen olevan provo. Oikeasti mä en yhtään välittänyt enkä rakastanut. En, en ja en. Ikinä en.
Meneehän aloitus miehelle? Jos tähän ei vastata, niin oletan aloituksen n-m ja en kiinnitä siihen enempää huomiota.