Mistä olette löytäneet kavereita/ystäviä?

Olen kehittynyt huimasti jännittämisen ja muiden persoonallisuuden haasteiden suhteen, vaikka pelot hallitsevat vieläkin monella tapaa elämää. Nyt tuntuu kuitenkin, etten pääse enää eteenpäin, ellen onnistu löytämään elämääni ihmisiä ja yhteisöjä. Se on osoittautunut kuitenkin yllättävän vaikeaksi.

Rohkaistuin takaisin kouluun, opiskelemaan uutta työllistävämpää alaa, mutta ei luokaltani löytynyt ihmisiä joilla olisi ollut samoja kiinnostuksen kohteita. Porukalla vietin kyllä joskus aikaa heidän kanssaan ja ehdotin itsekin joskus tekemistä, mutta ei kenenkään kanssa tullut sellaista fiilistä, että olisi luontevaa nähdä kaksistaan. Koulun loppumisen jälkeen (tai oikeastaan jo viimeisenä vuotena) porukat myös hajosivat, emmekä ole juuri nähneet toisiamme.

Olen käynyt erilaisilla kursseilla, mutta ei joku yksi viikonloppu tai viikko tai 8 kertaa kerran viikossa ole minulle tarpeeeksi aikaa tutustua toiseen ihmiseen. Etsiskelyn jälkeen löysin pari harrastusta, joita voisin kuvitella jatkavani pidempäänkin. Toisessa niistä vaan suurin osa porukasta on minua selvästi vanhempaa, eikä tuntien aikana tule juurikaan puhuttua muiden kanssa. Toisen suhteen on vielä toivoa, mutta tutustuminen on luonnollisesti tosi hidasta.

Ja vähän juuri tuohon hitauteen liittyen. Olen esim. facebookissa saanut pari kertaa kutsun jonkun vähän etäisemmän tutun illanviettotilaisuuteen tai peli-iltaan yms. Olen rohkaistunut mukaan (mikä on ollut minulta paljon rohkeutta vaativaa, mennä vieraaseen porukkaan mukaan). Mutta noi porukat saattaa järjestää noita ajanviettoja tyyliin kerran 3kk:ssa. Todella pitkä aika siis, jolloin mielialani ja jännitykset saattavat vaihdella hyvinkin paljon. Jotenkin tuossa ajassa ihmiset ehtivät myös jo "unohtua"/"vieraantua" minulle. Ja taas kerran kun ei ole löytynyt ketään sellaista, jonka kanssa synkkaisi heti tai olisi paljon yhteistä, niin tuntuu epäluontevalta ehdottaa kahdenkeskeistä näkemistä tms.

Töissä tietysti tapaisi ihmisiä säännöllisesti, mutta täysiaikainen työ on minulle vielä liian kuluttavaa. Keikkahommia tehdessä vaihtuvissa porukoissa ei myöskään ole ehtinyt muodostua mitään syvempiä suhteita. Eikä työpaikoilla välttämättä edes juuri ole nuorempia ihmisiä (harkkapaikoissa missä kävin koulun aikana ei välttämättä ollut yhtäkään tai sitten vain pari omaan ikäluokkaan kuuluvaa). Minulle on myös jäänyt kokemus että työelämään meneminen sellaisella kavereita/kumppania kaipaavalla asenteella voi käydä hyvin raskaaksi.

En yritä väittää että kavereiden löytäminen olisi mahdotonta. Tiedän myös että omat haasteeni vaikuttavat asiaan paljon ja jos uskaltaisi olla avoimempi ja heittäytyä ja mennä mukaan yhä enempään toimintaan ja "huudella pitkin facebookia" olevansa yksinäinen ja kaipaavansa kavereita, niin varmasti onnistumisen mahdollisuudet paranisivat. Koen kuitenkin kehittyneeni tässä vuosien varrella paljon, mutta yhä vaan ihmissuhteiden luominen ja ihan se ihmisten, joiden kanssa synkkaa, löytäminen on vaikeaa. Mistä muut olette löytäneet kavereita? Kertokaa kannustavia tarinoita! Netistä tietenkin jotkut, mutta itselleni netin kautta tutustuminen on aina tuntunut vieraalta. En pysty innostumaan toisesta ja vuorovaikutuksesta tekstinä.