Joo.. Mitenköhän tämän selittäisi.. Kun olen selvinpäin, haluan vain olla yksin, ilman kavereita, ilman poikaystävää. Eli vain oman itseni kanssa. Mutta heti kun olen juonut pari olutta/siideriä/whatever, niin tahdon ihmisiä lähelleni, kavereita, poikaystävän, ja tulee kamala ikävä kaikkia ystäviä. Ja sitten iskee hirveä katkeruus, kun he eivät juuri silloin pääse luokseni. Jolloin tietenkin suututan heidät piikikkäillä lauseillani. Selvinpäin en voisi kuvitellakaan seurustelevani, mutta parin oluen jälkeen haikailen, että olisi joku kenen kainaloon käpertyä ikuisesti. Selvinpäin en haluaisi nähdä kavereitani, mutta tapaan heitä kuitenkin, onhan se ystävyydessä velvollisuus.. Tuntuu, että alkoholin myötä herään eloon, saan sosiaalisuutta ja pystyn tuntemaan aidosti. En tiedä.. pelottaa vähän, että onko tämä alkoholismia? Mitään himoa mulla ei ole viinaa kohtaan, mutta jos en pysty tuntemaan enkä välittämään ilman alkoholia, niin kohta olen alkoholisti, eikö vain? Pitäisiköhän mennä psykiatrille..
Tunteeton selvinpäin
Kielokas
61290
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Miksi ihmiset yleensä juo viinaa? Juoko ne sitä sen takia että saisivat aamulla pahan krapulan ja paskan maun suuhun?
Alkoholilla on käyttäjälleen enemmän myönteisiä puolia kuin kielteisiä, ja vaakakuppi kallistuu juomisen puolelle.
Monesti juuri ujo ja hiljainen henkilö saa rohkaisua alkoholista, ei tavallaan "pysty" elämään ilman sitä.
Ikävä juttu on se että vähitellen syntyy riippuvuus, alkoholiin tottuneet aivot tarvitsevat yhä suurempia ja suurempia annoksia halutun tilan saavuttamiseksi.
Näin syntyy alkoholismi.
Psykiatri todennäköisesti määrää sinulle lääkkeitä ahdistukseen yms. ja ne ehkä helpottavatkin oloasi. Syntyy kaksoisriippuvuus, olet koukussa myös lääkkeisiin.
Halvemmaksi ja helpommaksi tulee kun menet vaikkapa AA-ryhmän kokoukseen, siellä on liuta ihmisiä jotka ovat samanlaisia kuin sinä.
Moni on sieltä saanut avun.
Sama taalla! Siksi alkoholista en halua eroon tosissani, ainakaan toistaiseksi.
- Kai se on meidan suomalaisten luonnekirous (?) etta emme kommunikoi selvin pain... tai ainakin mun kirous.
Oletko alkoholisti? Jotkut sanoo; Jos sita edes taytyy kysya luultavasti on alkoholisti.
Itse olen alkoholisti koska kun otan tulee aamulla moraalinen morkkis. Seka fyysinen.
Haaveni on oppia ottamaan pari drinkkia ja sit ei yhtaan, eika koskaan humalassa menna nukkumaan. Nain tekee suurin osa maailman alkoholia nauttivaa kansaa ja se on hauskaa ja OK. Kunpa nakisin sen paivan etta minakin...
Hyvaa jatkoa sulle! Kokemuksesta sanoisin; Kukaan muu ei voi sua auttaa.
Alkoholi on keskushermostoa lamaannuttava aine! Et takuulla tunne enempää, päinvastoin. Siltä se silti saattaa kovin estoiselta ihmiseltä tuntua ts alkoholistipersoonalta. Ei uskalla selvinpäin olla oma itsensä. Mutta apu on olemassa. Se ei löydy kirjoista eikä mietiskelystä. Ei uskonnosta (- joillakin kyllä ehkä). Oleellista on hyväksyä oma itsensä. Se ei tapahdu päivässä tai kahdessa. Mutta se tapahtuu jos niin haluat. Erään suljetun oven avaaminen auttaa suuresti. Koska yksin ei selviä. Hyvää jatkoa t. 7 vuotta uutta elämää saanut.
Sama juttu.
Minussa on tavallaan kaksi persoonallisuutta, selvin päin ja humalassa. Humalassa olen sanavalmis bilettäjä, selvänä taas yksin viihtyvä jurpottaja. En ole varsinaisesti epäsosiaalinen selvänäkään, mutta ero humalaiseen puoleen on silti selvä.
Mutta kun alkoholia ei voi jatkuvasti juoda (meinasin jo välillä alkoholisoitua mutta nyt yritän ryhdistäytyä), pitää sitten vain sietää selvin päin oloa. Vähän semmoista tasaisen harmaata se tietysti on, mutta onhan siinä hyvätkin puolensa. Ei krapulaa, ja rahat säästyvät parempaan. Ja voihan sitä joskus ottaa. Bilettää sitten.
Mutta selvästi olet alkoholiriippuvuuteen taipuvaista tyyppiä, että kannattaa vähän tarkkailla omaa käyttöä. Ei alkoholiin kukaan sellainen jää koukkuun, joka saa siitä vain vähän iloa. Me, jotka saadaan paljon, ollaan vaaravyöhykkeessä.
Niinhän se on. Ei alkoholi ole kaikille harmiton hauskanpitoväline. Se on toisille lääke. Lääke vakavaan sielun- ja tunne-elämän häiriöön. Kun sitä sitten aikansa käyttelee voi käydä niin, ettei enää osaa olla ilman.
Voi käydä ? Kyllä viinalla lääkitseminen johtaa väistämättä alkoholismiin, jos ei lopeta sen käyttöä ..vai mitä ? Uskon,että kokeneet juomarit vahvistavat varmasti tämän.