Petyin todella paljon, vaikka ei ole odotuksia niin tiettyjä odotuksia on kuitenkin.. Mm.. Yhteys ja avoimuus.
Mutta ei siitä sen enempää, hän ei todellakaan vastaa unelmiani koska unelmieni kumppani antaa minulle tunteen että välittää ja on kiinnostunut haluaa olla kanssani, ja rakastaisi.
Hullannuin hänen riippumattomuuteensa ja jollain lailla itsekkääseen viileyteen.
Unelmissa näin hänen läheisyytensä, niihin mielikuviin rakastuin..
todellisuudessa tuntematonkin ihminen on läheisempi..
Mutta ei siitä sen enempää, hän ei todellakaan vastaa unelmiani koska unelmieni kumppani antaa minulle tunteen että välittää ja on kiinnostunut haluaa olla kanssani, ja rakastaisi.
Hullannuin hänen riippumattomuuteensa ja jollain lailla itsekkääseen viileyteen.
Unelmissa näin hänen läheisyytensä, niihin mielikuviin rakastuin..
todellisuudessa tuntematonkin ihminen on läheisempi..
Vastaukset 72
Vanhimmat
Samat fiilikset eräästä naisesta. Sain käsityksen läheisyyden kaipuusta häneltä sekä kuinka hellä ja hieno ihminen olisi. Petyin rankasti.
Hän ei ole osannut osoittaa koko aikana että välittäisi tai osoittaisi kiinnostusta millään muotoa, ei yhtään mitään.
Yritin aikani ja sitten oli vain nostettava kädet pystyyn. Jos naisella ei ole rohkeutta yhtään näyttää miltä saattaisi tuntua ja että osaisi ymmärtää miltä miehestä tuntuu ja mitä mies haluaisi niin ei suhteesta voisi koskaan tulla mitään. Se olisi vain yhteen maaliin pelaamista ja kaikki olisi yhteen suuntaan tapahtuvaa huomiointia.
Todennäköisesti kun silmä välttäisi hän hyppäisi jonkun sänkyyn hakemaan munaa ja läheisyyttä kun "kotona sitä ei tarpeeksi saa" = kun ei osaa itse sitä antaa.
Itselleni tuli ennen kuin suhde alkoikaan niin turha olo miehenä että on yksi ja sama kuka olen ja missä olen. Ehkä aiheutin jotain kickseja hänellä, mutta siinä kaikki. Se nainen ei ymmärrä välittämisestä, läheisyydestä eikä rakastamisesta yhtään mitään.
Tarvitset draamaa? Jatkuvaa varmistusta, että toinen välittää? Se on aika raskasta toiselle. Kun yleensä huomionhakuiset kumppanit viljelevät riidan tyhjästä ja syyttävät toista rttei toinen osaa rakastaa. Aika erikoista, että joku voi määritellä miten täytyy rakastaa... Itselläni oli sellainen suhde, jossa toinen oli just sellainen huomionhakuinen. En koskaan ollut riittävä sellaisenaan, en hänen mielestä osanut rakastaa. Lopuksi oloni oli niin tuskainen ja varautunut hänen seurassa, etten enää osannut edes hellyyttä osoittaa, sillä sekin olisin varmasti väärin tehnyt. Yritin välttää riitoja niin paljon kuin voin. Piti muuttua melko erilaiseksi ihmiseksiki...Loppujen lopuksi tyyppi jätti mut kylmästi tilanteeseen, jolla hänellä oli osuutta ja jossa tukea olisin tarvinnut. Haukkui ja nöyryytti lisäksi... rakkautta? Vaan hän käsitteli kauttani lapsuutensa traumoja vissiin.
Tutustuin toiseen tyyppiin, joka ei vaadi sitä jatkuvaa rakkauden osoittamista, hänen kanssaan on hyvä olla, helppoa. Pidän huolta hänestä ja hän minusta, osoitetaan hellyyttä ja huomiota, meillä ei ole riitoja ja arki sujuu ja ihastumiseni on muuttunut nopeasti rakkaudeksi häntä kohtaan. Hänen mielestä osaan rakastaa ja hänelle kelpaa mun rakkaus sellaisenaan. Hän ei yritä asettaa muottiin, ei kontrolloi, luottaa eikä jätä huonoon tilanteeseen.
Eli tuo henkilö, josta väität ettei se osaa rakastaa, ehkä reagoi sinuun niin kuin reagoi. Ei sen takia ettei osais välittää, vaan sinun persoonasi vuoksi. Toivottavasti ymmärrät, ettei toinen voi arvioida ja määritellä miten toisen tulusi häntä rakastaa. Tsemppiä
Ja nainen olen :)
Hei. Hän ei ole arvoisesi..
Ansaitset todella parempaa :)
Kiitos, niin sinäkin varmasti.
Osa ihmisistä vain leikkii ovatpa miehiä tai naisia. Ei heissä ole mitään konkretiaa.
Rakkaus on verbi.
Mulla on ihan samanlainen olo kuin sinulla..
Minun tapauksessa lähestyminen oli katseita alussa, vähän puhumista koska ujostutti, sitten tekstareita jotka olivat aika rohkeitakin.. No,niihin sain aika välttelevän vastaanoton, ne olivat pieni raotus sille että uskallanko.. Hän on niin ristiriitainen ihminen, etten tiedä mitä uskallan tehdä, enkä lopuksi uskaltanut tehdä mitään koska tiesin etten olisi loppujenlopuksi tarpeeksi vapaudenkaipuiselle ihmiselle joka haluaa olla yksin. Tarpeemme oli erilaiset.. Minä halusin ihmisen johon voin aina luottaa, joka on tässä..
Hän halusi "kaverin" jonka voi dumpata kin siltä tuntuu..
Tutulta kuulostaa, paitsi että minkäänlaista kunnon vastaanottoa en edes saanut.
Sinä kuitenkin olet tehnyt tuossa tilanteessa sentään jotakin. Tuon kaltaisista tyypeistä mitä kuvailet on minulla kokemusta nuorempana.
Meidän kaltaisia valitettavasti on vähemmistössä tässä maailmassa. Jos vertailee milloin ajattelin hänen olevan kiinnostunut ja toisaalta sen että kun hän näytti että tykkää-välittää niin noita edellisiä kertoja oli paljon, mutta jälkimmäisiä ei ollut oikeastaan kunnolla ainuttakaan esimerkiksi että olisi yrittänyt aloittaa aidosti keskustelua, osoittanut kiinnostusta mitä ajattelen jostakin jne.
Puolittainen aloitekkin tavallaan tyrmättiin vaikka nainen oli muka kiinnostunut. Tuossa vaiheessa alkoi hälytyskellot soida.
Joskus asioita voi laittaa alkukankeuden piikkiin, mutta jos henkilö ei kykene mihinkään ja tulee mieleen että kaikki on henkilön oman pään sisällä tapahtuvaa leikkiä toisella ihmisillä niin....ei siinä oikein mahda mitään kun se iluusio hajoaa tuhansiksi siruiksi.
Ihminen voi leijua vaikka kymmenen senttiä ilmassa, mutta jos ei osaa osoittaa sitä sille ihmiselle joka sen leijumisen aiheuttaa niin se kaikki on turhuutta eikä johda koskaan mihinkään eikä pitäisikään johtaa.
Jokainen meistä jos etsii rakastavaa ja välittävää suhdetta tarvitsee tunteen että he ovat tärkeitä ja kun ollaan vastavuoroisia niin omat sekä toisen tunteet tästä yhteydestä ja välittämisestä vahvistuvat.
Itse taisin pettyä itseeni kun rakentelin pilvilinnoja päässäni vaikka kyseessä oli taas yksi huikenteleva nainen. Sääli, näin hänessä potentiaalia, mut toisaalta pahemmilta vahingoilta vältyttiin, se kannattaa aina muistaa.
Turha ikävöidä jotakin joka olisi satuttanut vain lopulta enemmän jos olisi jatkunut.
Millainen on puolittainen aloite? Yleensä puolittaiset hommat eivät toimi. Lisäksi suuret vaatimukset ja kuvitelmat millainen toisen pitäisi olla voi toisesta olla ahdistavia. Itse toimin ylipäätään on paikka sitten työpaikka, ihmissuhtteet, harrastetoiminta ym. parhaiten kun ei odoteta liikoja silti kapuamalla ylöspäin ts. olen itselleni vaativampi.
Puolittainen aloite tässä tapauksessa tarkoitti sellaista joka kyseisessä tilanteessa oli mahdollinen, asia ei voinut kuitenkaan jäädä epäselväksi.
Missäs olen häneltä mitään muuta vaatinut kuin sen että huomioisi sitä toista osapuolta?
En odottanut muuten mitään, mutta jos on ihastunut niin totta kai sitä vähän on jotain odotuksia.
Ruoskin itseäni asian tiimoilta jo kuinka pitkään, mutta sehän se juuri onkin että nainen tuskin lainkaan tajusi miltä minusta tuntui.
Osa odottaa vain että pöytä on herkkuja täynnä ja on heille valmiiksi katettu sekä joku pitää tuolia valmiina istumiseen, toiselle kelvatkoon muruset joita ropisee ehkä ruokailun aikana tai sen jälkeen alas pöytäliinalta.
Ei se mihinkään oikeaan suhteeseen johda.
Aivan..
Äh, mitä yhdestä tyypistä joka pisti pään sekaisin.
Onhan noita, miehiä maailmassa..
Kyllä joku vielä antaa mun olla oma itseni ja saa parhaat puoleni esiin.
Eikä mun tarvitse pelätä että hän dumppaisi..
Vaan tuntee samoin heti alusta alkaen.. Kannustaa kertomaan tunteista ei pakota pidättelemään niitä sisällään.. Joka johti tänne.
ei tuu toista mut mun vaihtoehto on jatkaa ja vaihtua kylmäksi kaikkia miehiä kohtaan ja sit voin ehkä paremmin that's it
Mulle rakkaus on se mikä vie eteenpäin ja parantaa..
Mutta tunteet ei kuole koskaan, tosiasiat on hyväksyttävä ja tajuttava ettemme olis sopineet toisillemme..
Sellaista se on..
Vaikka tuntee
Sinulle??
Ihmisillä on erilaisia tarpeita, pitää löytää itselle sopiva ihminen. Ymmärrän hyvin tämän kommentin: "Hullannuin hänen riippumattomuuteensa ja jollain lailla itsekkääseen viileyteen."
Itse siedän aika huonosti tarvitsevuutta, koen sen kahlitsevaksi ja ahdistavaksi. Osaan kyllä olla huolehtivakin, mutta koen sen roolin raskaaksi, ainakin pitemmän päälle. En halua enää yhtään suhdetta jossa päädyn leikkimään holhoojaa aikuiselle ihmiselle. Ja ylipäätään en pidä aikatauluista tai säännöistä enkä arvosta rutiineita. Haluan olla vapaa menemään ja tekemään. Minua viehättävät ihmiset jotka osaavat itse viihdyttää itseään, eivätkä kysele toisten mielipiteitä tai haluja, vaan tekevät niin kuin itse tykkäävät. Jotka tulevat menevät ja tulevat omia polkujaan, oman mielensä mukaan, muista riippumatta.
...Mutta mutta, parisuhteilu sellaisen vapaan sielun kanssa on kyllä aika hankalaa. He ovat hyvää seuraa silloin kun intressit kohtaavat, mutta muuten suhteessa (?) voi olla vähän kalseaa ja yksinäistä. Välillä ihmettelen että joku ventovieraskin varmaan saattaisi välittää enemmän, tai kiinnittää enemmän huomiota. Silti, se tietty huolettomuus on niin miellyttävää ja vapauttavaa, ja minä pidän yksinolosta(kin). Läheisyys taas on vähän pelottavaa, etenkin suurina määrinä ja yhtäkkiä, siihen täytyy saada tottua hitaasti ajan kanssa. Ja jos sitä ei ole, niin en tiedä, ehkä en osaa sitä niin kovasti kaivata..?
Kyllä kuulostat itsekkäältä ja varsin kylmältä ihmiseltä.
Pidän yksin olosta, mutta tajuan että toisesta ihmisestä tulee välittä osoittamalla se eri tavoin kuten läheisyydellä.
Jos et osaa sitä kaivata niin tuskin osaat sitä odottaa.
Ehkä sulle se työntö sisään, veto ulos sekä ravistus riittää.
Onnea sellaisen etsintään.
Samaa mieltä notmygame. Itsekäskö ei taida itsekään tietää mitä haluaa ja toisaalta hänen näkemyksensä on hyvin jyrkkä, vanhojen kokemuksiensako kautta ehkä. Hän tuntuu kaipaavan sitoutumista, mutta toisaalta pelkää sitoutua vahvasti, sillä silloinhan suhteen päättyminen olisi kivuliaampaa ja ihminen tykkää monesti olla turvallisessa poterossaan. Lisäksi hän näkee sitoutumisen ainoastaan juttuna, jossa toinen on täysin roikkuva hänessä,välimuotojakin on. Mutta ne mitä itsekäs hakee on mahdottomuus. Haluaa parisuhteen hyviä hetkiä ja toisaalta sitoutumattomuuden ym.pois ei synny syvällistä suhdetta noilla eväillä.
Olet oikeassa.
Tiedän koska olin itse nuorena tuollainen.
Liitelin jossain yläilmoissa joka on ok jos on yksin, mutta kun tahtoo toisen rinnalleen joutuu laskeutumaan alas maan pinnalle.
Mutta kyllä rakkaudesta vähän leijua saa. Eikös?
Totta kai saa. Sehän on hienoa jos niin tekee. Ongelma siitä tulee vain jos se jää vain leijumiselle eikä osaa tarttua sitä toista kädestä kiinni sekä osoittaa hänelle että hänenkin olisi turvallista leijua joten leijutaan yhdessä.
Jos et osaa osoittaa sitä tunnetta toiselle tai osoittaa kiinnostusta kun se toinen on siinä lähellä tai osoittaa että välität niin mitä virkaa sillä leijumisella on sille toiselle tai miten se vie sitä suhdetta koskaan mihinkään todelliseen?
Sellainen on vain tivolista ostettu hattara, äkkimakiaa ja hauskaa päivän ajan, mutta se toinen henkilö seisoo siellä tivolin ulkopuolella.
Jeah baby, talk dirty to me... Meissä on myös se vissi ero, että mä näen kyllä millainen mä olen, mitä tarpeita ja rajoituksia mulla on, ja etsin siihen malliin sopivaa kumppania, enkä esim. yritä vongata ketään sellaista joka tarvii kädestä kiinni pitelyä 24h. Ja oon mä jotain melko sopivaa löytänytkin, vaikka täydellistähän elämä ei oo mutta koskapa olis. Mä olen kykenevä elämään ihan tyytyväisenä tällä setillä.
Sinä taas tunnut lähinnä länkyttävän siitä miten muut eivät osaa kohdella sinua oikein, miten valitettavan vajavaisia muut ovat sinuun ja sinun hienoon tunne- ja sielunelämääsi verrattuna, ja miten sinun tarpeisiisi ei vastata, vaikka itse oot niiiiiin hieno pakkaus ja osaat antaa vaikka mitä ja kuinka paljon. Onnea teillekin, hyvä herra, valitsemallanne tiellä.
Hyvä jos toimii sulle homma.
Kyllä olen hieno pakkaus siinä suhteessa että osaan välittää toisesta ja näyttää sen.
Sitten on kylmät kalkkunat. He etsikööt todellakin omansa.
Olen ihan samaa mieltä kanssasi. Minua myös ahdistaa ihmiset, jotka ripustautuvat ja odottavat sitä huomiota. Se heidän tarve kun on jatkuva. He ovat kuin mustia aukkoja, mikään rakkaus ei riitä ja aina löytyy draamalle syy ja lopulta taas syytetään tousta ettei toinen osaa rakastaa ja välittää ja kaiken pahan alku ja juuri. Huh oikein paha olo tuli muistoista... onneksi on toisenlaisiakin ihmisiä olemassa. Terveen itsetunnon omaavia ;)
Terveellä itsetunnolla varustettu ihminen osaa kaivata myös läheisyyttä sekä myös antaa läheisyyttä toiselle.
Kylmät kalkkunat aina kuvittelevat että heillä on terve itsetuntoi vaikka se on vain egon pieruilua.
Terveen itsetunnon omaava ihminen ei vaadi ketään rakastamaan itseään. Eikä syytä omasta vajavaisuudestaan muita.
Voi voi kuinka on immeisiä niin viärin koheltu, eikä varmaan itellä oo kellään asiaan osaa eikä arpaa )) Nauratti juttunne.
Letukoita ja munastelijoita naurattaa tunnerikkaampien ihmisten elämä.
Aika säälittävää.
Perusteella ei ole ihme miten sinulle kävi, jos olit koko ajan yhtä ikävän oloinen.
Tarkoitatko että reagoi siihen että joku nauraa toisten "draamalle".
Älä viitsi yrittää provota mua, teet vain itsestäsi säälittävämmän pellen.
Ei tää tunnerikkaudesta kerro. Se jatkuva huomion kaipuu... muista asioista se kielii. Niistä, joita et tiedosta. Terveessä suhteessa toinen hyväksyy toista sellaisena, kuin toinen on. Rakkaus, on antamista, ei vaatimista... jos rakastat vain heitä, jotka osoittavat näyttävästi sinulle omaa rakkautta... kysy itseltäsi miksi. Miksi olet huomion tarpeessa. Usko pois, kaikki ei sellaisia ole. Eikä se tuntellisuudestasi kerro, vaan ongelmistasi. Tsemppiä!
Kannattaa aina muistaa se että asioilla on aina kaksi puolta ja niin ollen joka tarinalla on myös kaksi kertojaa. Olisi hauska kuulla myös ne toisen henkilön tarinat, miltä ne kuulostaisivat. Harvoin on niin että syy on vain toisessa.
Voisin kuvitellla hänen ajattelevan näin.
Noh, olen siinä asemassa etten voi ryhtyä mihinkään suhteeseen enkä voi alkaa seurustelemaan koska tulevaisuus on epävarmaa.
Pidän/pidin hänestä tosi paljon, en vain voi kun en voi.
Eikä hän tykkäisi minusta enää jos kerron yhden asian ja jätän kuitenkin kertomatta koska hän ei merkitse niin paljon että tarvitsisi olla rehellinen..
On kiva kiemurrella tunteessa kun tietää toisen olevan ihan rakastunut mut mulla ei ole aikomustakaan rakastua tähän ihmiseen, siksipä tästä nyt tsuppaduidaa häippäsen sanomatta ja ei nähdä enää koskaan.. Ellei kohtalo puutu asiaan.
Kuka tekee näin?
Ainakin mun itsekriittisyyteni riittää asioiden tarkasteluun toisestakin näkökulmasta, mutta kun mitään järkeä sen toisen osapuolen toiminnassa ei ole niin....kyllä se aika yksipuolinen tarina on.
Olen hieman eri mieltä. Valitettavan usein toisella osapuolella ei ole välttämättä mitään hajua miten kohdella ihmisiä koska he saavat joka tapauksessa sen mitä haluavat eli esimerkiksi huomiota jos ei siltä ihmiseltä joka on siinä edessä niin joltakin toiselta.
Näillä ihmisillä on sitten tapana keksiä näitä "tarinoiden toisia puolia" itselleen tekosyiksi miksi kävi kuin kävi ja että "kukaan ei ole syytön".
no totta hitossa ellei huomiota saa siltä edessä olevalta niin kyllä sitä sitten hakee muualta,,,, säkö et antanut omalle ihmiselles huomioo ja sit kävi noin ja kuitenkin kaiken laitat toisen syyks !!
Niin, he haluavat huomiota antamatta sitä toiselle tai näyttämättä että välittävät.
Niin kauan kuin ruokit heitä huomiollasi niin he ovat onnensa kukkuloilla, mutta sinä et saa heiltä mitään, et yhtään mitään. Et varsinkaan mitään vahvistusta sille että se voisi johtaa mihinkään varteenotettavaan suhteeseen.
He ovat huomiohakuisia ja niin kauan kuin he ovat tietynlaisia/tietynnäköisiä niin on aina joku joka heitä huomioi jossain. Eivät he välittämisestä ja aidosta kiinnostuksesta tiedä mitään.
Kyse on huomiosta ja seksistä tai läheisyydestä jota sinä annat heille, ei koskaan toisin päin.
Vaikutat aika narsistiselle "lähteen" hakijalle :D
Tuntuu todella,et jos ei apua tahi rahaa oteta lukuun,niin turha olento hänelle olen.M>N.
opin tuntee sut et taidatkin olla ilkee mina mitään apua tartte normaalin suhtautumisen oisin pyytäny
Jokaisen ihmisen elämään kuuluu pettymyksiäkin, jossain kohtaa elämää niitä tulee milloin minkäkin asian tiimoilta, ei se sen kummempaa ole.
Ja tuo mikä jo mainittiinkin, asioilla on aina kaksi puolta, kukaan ei ole puhdas pulmunen, kukaan ei riitele yksin, kaikkeen tarvitaan kaksi osapuolta vaikka sen moni näyttää mielellään unohtavan.
Et ole sitten oppinut elämästä ja ihmisistä yhtään mitään.
Asia on juuri noin, kaikki vain eivät osaa ja halua nähdä ja uskoa että itsessä olisi koskaan mitään vikaa .
Miten voisin oppia etukäteen ihmisistä jotain? Kaikki ovat erinlaisia, jokainen täytyy opetella erikseen..
Huumorintaju, itseironia, avoimuus ja katsekontakti sekä kohteliaisuus on hyvä alku tutustumiselle..
Ei ole. Tuo on juuri noiden paskaa toisille tekevien ja rakkaudettomien ihmisten tekosyy jota puolustavat naiivit ihmiset.
Väite että aina on syytä kahdessa osapuolessa on maailman typerin väite.
Olen tämän asian tiimoilta puhdas pulmunen. Tuossa, sanoin sen.
Vika oli siinä toisessa. Heitin ekan kiven enkä seiso lasitalossa.
Voit lässyttää minkä lässytät mutta todellisuus on sitten erikseen. "Omia tarinoita" voi keksiä ja väännellä miten haluaa jälkikäteen mieleisekseen tietysti koska muuten joutuu myöntämään että se toinen toimi oikein ja itse mokasi/oli syypää kaikkeen.
Ehkä et osaa myöntää että olet ollut yksin syypää johonkin joskus tai antanut toisille anteeksi kaiken?
Okei, mistä päin olet ja minkä ikäinen? :)
Riemastui )) Ja totuus paljastui siinää sivussa samalla )) Meehän poju rauhottuun ))
Melkein kiinnostaa.
Toiset etsii toisista vikoja, minä etsin toisista hyviä puolia sillä vain niillä on merkitystä..
Huonot puolet harvoin ovat kenenkään pääpiirteitä ja jokaisella niitä on.
Muuten samaa mieltä, mutta jos ne huonot puolet ovat siinä kriittisellä sektorilla niin niillä on enemmän merkitystä kuin millään hyvillä puolilla.
Vastavuoroisuus, kyky osoittaa välittämistä, kiinnostuksen osoitukset, huomiointi jne. ovat elinehto ihmissuhteelle. Ilman niitä vain leikitään.
Totuus paljastuu aina ennemmin tai myöhemmin kuten ketjussa nytkin.
Vaahdotaan ja mesotaan kun pinna palaa kun joku onkin toista mieltä kuin itse ja sehän ei todellaan käy laatuun. Oi voi.
Osalla taas ei ole mitään asiaa ketjuun paitsi tulla provoamaan sinne etsien jotain reaktiota.
Se on semmonen asia että ollaan YLEISELLÄ nettipalstalla ja silloin jokaisella saa olla asiaa vaikka joka ketjuun, etkö ole asiaa aiemmin sisäistänyt? Olit siinä sinä hauskoine juttuinesi tai et. menehän kasvamaan ja kehittymään ja anna meidän muiden jatkaa rauhallisissa merkeissä.
Oliko sulla jotain oikeaa asiaakin? Jotain henk. koht. pieruilua vain. Noi puhelinnumero ketjut on sua varten ellet niitä itse aloittanut.
Aina millainen ihminen on.
Valitettavasti nytkin.
ei enää osata tehdään tämä, alitetaan rima ja näytetään huomaamatta mikä on oikeasti. eikä paljoa olla.
Aika tylsää lukea teidän jankutusta. Tietysti jos ei kykene kirjoittamaan kunnon viestejä niin ne on tuollaisia tyhmien sutaisuja odotellen että joku reagoisi.
Annan ihmisille useita mahdollisuuksia.. Se ei ole kerrasta poikki.. Koskaan..
Aina on mahdollisuus sopia ja puhua. Pääasia että asiat selvitetään, minä haluaisin mutta se ei ole minusta kiinni.
Jos puoleenvuoteen en ole kuullut miehestä mitään, niin hän ei halua selvittää.
Nuo ovat hyviä periaatteita.
Mielestäni myös toiselle pitää antaa mahdollisuuksia jotta väärinymmärryksiltä vältytään esimerkiksi. Pitää puhua toisen kanssa suoraan ja selvittää asia.
No, minä odottelin aikani ja annoin mahdollisuuksia. Naisella taas kesti pari päivää ja hän oli jo jonkun toisen kanssa treffejä sovittuna nähtävästi kun en enää antanut hänelle huomiota juuri silloin kun hän halusi.
Tervettä meininkiä sanonpahan vain.
On muuten ihan loogista ettei nainen osoita kiinnostusta tai välittämistä, jos ei kerran ole kiinnostunut tai ei välitä. Ei sitä suhdetta voi vain toisen osapuolen ihastuksen varaan rakentaa. Ehkä sä et vaan kolahtanut siihen lyylin (juu juu ihme kyllä kun oot noin hieno helmi mutta sellaistakin sattuu!), eikä se tarkoita etteikö joku muu mies voisi hänelle sopia. Voisi olla sinulle terveellistä ajatella että toiset ihmiset ovat erilaisia, eivätkä esim. nuijia tai virheellisiä tms. Ja merestä löytyy aina lisää kaloja.
Mulle tuli ihan sama mieleen lukiessani hänen viestejään. Ja osa ihmisistä kyllä ajattelee, että suhteen voi rakentaa vain toisen osapuolen ihastuksen varaan - eli poikkeuksetta juuri heidän oman ihastuksensa varaan. :-P
Tuon perusteella et osaa edes arvata mitä tapahtui, mutta tosiasiassa ajattelin juuri sitä aluksi ettei hän voinut olla kiinnostunut. Tämä ei pitänyt kuitenkaan tietojeni mukaan paikkaansa.
Sinulle voisi olla ehkä terveellistä ajatella että osa ihmisistä on täysiä nuija ja virheellisiä jollaiseen olen saattanut törmätä.
Sitä kutsutaan empatiaksi eli ymmärrät esimerkiksi toisen kirjoittajan eli vaikkapa minun näkökantani asioihin eikä niin että se väännetään aina että "no sussa kyl miehenä piti olla jotain vikaa ja näkeehän sen kun suo ärsytetään täällä että sussa on vikaa!" tapaista loskanheittoa.
Ehkä asiat meni kuten juuri kuvailin? Olisiko se niin vaikea uskoa?
Merestä löytyy todellakin lisää kaloja, se vain kun osa on limaisia petokaloja ja osa elää pohjassa mudassa. Olisi kiva joskus tavata kirkkaan ja puhtaan veden kala joka ui rinnalla kivasti eikä poukkoile sinne tänne miten huvittaa.
Suurin syy tähän on etten osaa vain pelata tätä peliä joka nykyään vaikuttaa olevan muotia näissä parisuhdekiemuroissa.
Niinkö? Sulle tuli sama mieleen. Olette aika harvinaisen tyhmiä sitten.
Katsos kun sain kuulla ensin hänen olevan ihastunut minuun. Eikö olekkin hassua?
Hyyyvin hassua. Etenkin kun se ihastus sitten näytti katoavan olemattomiin, miten ihmeessä niin _voi_ käydä? Ja niin vähällä tuntemisella vielä? Ei voi ymmärtää?!?
...Mutta hyvä nyt kuitenkin että olet saanut luotettavasti selville että se vika on niissä muissa - ei siis esim. sinussa, olosuhteissa, ajoituksessa, yhteensopivuudessa - vaan siinä että osa ihmisistä nyt on vaan väärin-tuntevia-väärin-haluavia-väärin-viestiviä-paskoja, ja ilmeisesti vielä aika iso osa! Joo-o, siitä lähtökohdasta on hyvä pienemmänkin miehen ponnistaa eteenpäin elämässään.
Vika ei ole kenessäkään, olosuhteet, ajoitus, viestintä ja asioiden selvitys ei vain olleet samoilla viivoilla.. Joko toiselle tai kummallekkaan. Siitä on turha ketään syyttää, vain niellä oma pettymyksensä ja koettaa pärjätä sen kanssa.
Samalta lähtöviivalta, samaan aikaan, yhdessä.. Ei varaslähtöä.
Minussa oli paljonkin vikaa, olisin vaan voinut luottaa että hän tykkää, siitä olisi ollut helppoa ponnistaa.. Mutta en luottanut, koska hän sanoi ettei ole oikea aika, enkä ole ikinä sellaiseen törmännyt.. Asioita pyritään edistämään siinä tilanteessa siihen suuntaan että oikea aika tulee, jos kiinnostusta tosissaan olisi.
Kyllä, hyvin tyhmä vaikutat olevan.
Mutta käännä toki kirjoitukseni päälaelleen koska on uskottavampaa että henkilössä joka kertoo tarinan on valehtelija ja hänessä on jotain vikaa kuin siinä osapuolessa joka ei ole täällä sitä kertomassa.
Empatia taitaa olla kadoksissa ja sitä osoittaa tuo "pieni mies" kommentti loppuun.
Usko sinä sitten että aina vika on jossain muualla että ei ole ketään syyllisiä koskaan ja kaikki ovat aina syyttömiä paitsi se mies jota kohtelet kaltoin.
Siitä on tyhmän letukan helppo ponnistaa myös ylöspäin.
Anteeksi nyt vaan. Mutta näyttää menevän tunteisiin, ja mikäköhän sinä olet sanomaan mikä on oikein ja mikä väärin..
Tuon omia ajatuksiani esille ja sinä omiasi.. Kummallakin on siihen oikeus, sinulla vaan tuntuu olevan syyttelylinja päällä.
Tuntemtattomana, tuntemattomalle.
Kirjoitan samalla nikillä kokoajan.. En vaihtele tässä ketjussa.
Mutta jääkää te etsimään syyllistä, aloittaja poistuu jos järkevien haastelu on ylivoimaista.
Sä olet kyllä kova poika määrittelemään miten ja kenen ja mitä pitää tehdä. Muistutat yhtä mun expanoa, joka oli just tollainen. Hui.... kylmät väreet ja paha olo...
Sinä et käsitä empatiasta mitään. Empaattisena ihmisenä olisit yrittänyt ymmärtää muita keskustelijoita eikä haukkua kaikkia tyhmiksi, jotka eri mieltä kanssasi. Se minkä koet empatiaksi on oikeasti sympatia, eli sympatiseerat heitä, jotka samaa mieltä kanssasi. Et ymmärrä empatiasta mitään ja se paistaa kommenteistasi.
Ja mä ku luulin ettei exäni kaltaisia tyyppejä, ainakaan miehiä, kovin paljon voi olla. Mut onhan teitä näköjään...
Ahaa, eli sä voit sanoa toiselle tuollaista jonkun exän perusteella että "muitakin on" mutta mulle se ei ole sallittua?
Vittu, olette tosiaan tyhmiä letukoita koko sakki.
Nyt vain leikkimään lisää pimppa märkänä seuraavan odottavan kullin luokse.
Mitäpä jos kaikki odottaisitte, että kasvaisitte hieman, että pääsette noista pelkistä pilluhaluamisistanne oikeaan tunne-elämään. Miksi kinastella kuka teki väärin ja mitä, varmaan syyllistä löytyy aina kummastakin. Ehkä ratkaisevaa on kiusatako tai ilkeillä tahallaan ja mitkä on tällaiset käsitykset. Joku myös kertoi löytäneensä haluamansa tavan elää ja siihen sopivan ihmisen. Sehän on aina hyvä juttu, sillä kyllä suhteessa ollessaan oppii jo tuntemaan toista ja tietää onko tuo sopiva ja sellainen mitä kuvittelee, sillä muutoinhan kaikki on pelkkää kuvitelmaa ja luulemista. Itselle olisi tosi tärkeää, että en toiselle olisi vain se parempaa odotellessa siihen asti soveltuva kumppani. Jos jostain tuollainen fiilis tulisi niin ehkä olisin väärä.
Vaikutat siltä, että menetät hermoja. Miksi? Tämä on keskustelupalsta ja toin mielipiteeni esille, en väitä, että se on ainoa oikea, en määrittele miten kenenkään pitäisi elää. Tai tuntea. Tai osoittaa rakkautta.
Sinun mielipiteet vaikuttavat vain niin samankaltaisilta, kuin exälläni, ja hämmästyin kun luin samoja sanoja, kuin mitä hän sanoi minulle, täällä. Luin ajatuksen juoksusi. Muistin miten pahoin voinkaan siinä suhteessa, kun mikään huomion osoitus, minkä osasin tehdä, ei ollut riittävä. Rakastin kuitenkin miestä.
Muksi haukut ilkeillä sanoilla?. Onko tavpitteenasi loukata? Miksi? Empattisuutesi vuoksiKO?
Mulla on kyllä aika negatiivinen käsitys parisuhteista, mutta siitä huolimatta homman voi ilmeisesti saada toimimaan. Tämä kuulostaa turhan tutulta: "...kun mikään huomion osoitus, minkä osasin tehdä, ei ollut riittävä."
Minun kokemukseni mukaan joillekin ihmisille rakkaus ei ole mikään tunne, vaan joukko odotettuja tekoja ja sanoja: "jos oikeasti rakastaisit minua niin tekisit/sanoisit/tuntisit/ajattelisit tavalla X". Ja rakkaus on se minkä taakse piilotetaan oma epävarmuus ja omistamisentarve, ja millä selitellään vallankäyttöä ja manipulointia, "teen näin koska rakastan (ja jos sinä osaisit rakastaa kuten minä niin ymmärtäisit kyllä)".
En minä halua kuulla kenenkään _tarvitsevan_ minua voidakseen olla onnellinen, enkä minä halua olla vastuussa kenenkään onnesta, tai muistakaan tunnetiloista. Minä haluaisin olla haluttu, siinä on ero.
Juuri näin itsekin ajattelen. ja onneksi nykyinen miesystävänikin.