Itse sanoin erään tunteen juuri Rakkaalleni. Tuntui pahalta kertoa, mutta toisaalta helpottikin. Aihe oli arka. Meni ihon alle takuulla, mutta en voisi hyväksyä sitä tunnetta jatkossa. Ketäänhän ei voi muuttaa, että on odotettava mitä asialle tapahtuu, tai sit on kälpsittävä toiseen suuntaan. Aika raakaa peliä, mutta sitähän olen itse toitottanut täälläkin.
Ihmisen pitää olla samanlaisia elämänkatsomuksia ja pitää katsoa vaan omaa elämäntapaa ja muuttaa sitä tarvittaessa. Kuitenkin pitää pitää omista tärkeistä asioistaan huolta. Sitä toteutan nyt hampaat irvessä vaikka hirvittää ihan pirusti.
Mitäs mieltä?
Onko vaikeaa sanoa totuus?
40
761
Vastaukset 40
- oninhimillisyyttä
Tarkoitatko sanoa totuus kasvotusten. Ei ole siihen tarvetta, mutta jos toinen sitä välttämättä haluaisi niin tietenkin sanoisin, että olemme aivan liian erilaisia monessa asiassa, mutta ihan kaikkea ei mielestäni tarvitse sanoa. Turhaa on loukata ketään.
No ikävä kyllä ei nyt ollut mahdollisuutta sanoa kasvotusten, mutta osaan senkin kyllä. Ja sanoin tai kirjoitin ihan nätisti. Mutta asia oli sellainen, että en voisi antaa sen vaan olla. Se vaivaisi minua ja jossainvaiheessa viilentäisi välit kuitenkin...
- 32121221123
Selventäisi jos kertoisit mikä se totuus on?
No jääkööt se maitsematta. Ehkä en kaikkea täällä käy yksityiselämästä läpi. Ehkä oli huono aloitus...
- Fewflögrjnjgnjgdfgf
Olet joko ihastunut johonkuhun muuhun
tai
Et koe suhdetta kaikilta osilta mielekkääksi ja mietit että vapaus voisi olla mielekäs vaihtoehto.
Nää on ne hankalimmat kerrottavat asiat ilman varsinaista rikkovaa perseilyä. Fewflögrjnjgnjgdfgf kirjoitti:
Olet joko ihastunut johonkuhun muuhun
tai
Et koe suhdetta kaikilta osilta mielekkääksi ja mietit että vapaus voisi olla mielekäs vaihtoehto.
Nää on ne hankalimmat kerrottavat asiat ilman varsinaista rikkovaa perseilyä.No ei sinnepäinkään. Mutta olipahan asia mikä tahansa, niin en voi muuta kuin sanoa, että tämä ahdistaa ja toivoa, että asiaan puututaan. Paska rasti, mutta pakollista... :-(
- Pillujen--asiantuntija
Sanoit sille totuuden että se on rumilus että jätä sen ja etsit jonkun jännämiehen.
- mietteloita
Keskustelu ja suoraan puhuminen on hyvä juttu. Mutta pitää aina olla valmis siihen, että ei se toinen aiokkaan mihinkään muuttua. Tai pitää sun mielipiteitä suorastaan väärinä. Joten ainakin omalla kohdallani se on ollut usein vaikeaa. Kun se toinen on kuitenkin niiden omien palavien tunteiden kohde, jonka menettämistä pelkää, samalla kun koittaa pitää kiinni itselle tärkeistä asioista.
Onko kyseessä nyt Mustasukkaisuus? Jos siitä on kyse, niin mieti onko siihen tosiaan aihetta. Jos on, niin sitten toisen on kunnioitettava sua sen verran, että peli poikki. Tai sitten sinä teet sen kävelemällä ulos suhteesta.
Mutta jos ei (aika usein ei ole) Niin deal with it. Tai päästä se akka vapaaksi, ja hoida epäilykset kuntoon oman pään sisällä ennen seuraavaa.
Mutta kun ei tuosta sun aloituksesta selvää saa mistä on kyse, niin oikeassa olet siinä, että kaikki lähtee itsestä. Myös muutokset. Jos OIKEASTI olet valmis muuttumaan sellaiseksi, että asia ei enää häiritse sinua, ja toinen puolikin olisi silloin onnellisempi, niin toimi niin. Kaikki jousto ei ole ns. munattomuutta, vaan niitä kompromissejä, ja parisuhteeseen kasvamista mielestäni. Mutta jos et ole, niin toistakaan et voi muuttaa.Niin. En pysty tässä paljoa periks antamaan. Tietysti jo epäkohdan tunnustaminen tai sen ymmärtäminen toiselta alkuun riittää. Sittenhän sitä voi sitä omaa rakastaan tukea ja kannustaa, mutta jos toinen ottaa sen niin, että kokee hionoutta tai pelkää joutuvansa alistumaan rakkauden takia, niin sittehän se ei onnistu... Sit se on vaan käännettävä sukset erisuuntiin.
Minä olin aikoinaan ihminen, joka tälläisissäkin asioissa olisi antanut periksi. Menettämisen pelossa vaan purrut hammasta, mutta se kääntyy sitten ajan päästä katkeruudeksi. Sitä välit viilenee ja sitä vaan sammuu pois. Sitä en halua, tää nainen on liian hyvä sellaiseen. Nyt vaan peukalot ja pottuvarpaat pystyssä toivon, että hän avaa silmänsä ja uskoo, etten halua pahaa hälle vaan päinvastoin...
- Kiltti-ja-kunnollinen
Naisetkin kertoo aina totuuksia meille rumille että emme koskaan saa pillua.
Parempi vaikea totuus, kuin kaunisteltu vale. :)
Toivotaan parasta..No valehtelemaan en meinannut ruvetakkaan. Mutta maton allekkaan tätä ei pysty lakaisemaan. Ja sanottu jo mitä sanottu. Nyt voi vaan toivoa, että asia ymmärretään vastapuolella oikein. :|
tähänsekaappi kirjoitti:
No valehtelemaan en meinannut ruvetakkaan. Mutta maton allekkaan tätä ei pysty lakaisemaan. Ja sanottu jo mitä sanottu. Nyt voi vaan toivoa, että asia ymmärretään vastapuolella oikein. :|
Aina varmaan (?) voi koittaa perustella ja avata asiaa lisää, jos jotain epäselvää jää. Mutta tosiaan, kuulijallakin on vastuunsa. Miten asioihin suhtautuu ja asennoituu.
Ei ne asiat oikein koskaan pääsee muuksi muuttumaan tai mikään korjaantumaan, jos rehellisyyttä koitetaan vältellä. Joten nyt parempi ennemmin kuin myöhään, jossain määrin. Kuten itsekin olet miettinyt tuo kyseinen asia voisi myöhemmin alkaa hiertää, joten järkevää puhua asiasta oitis, kun semmoisen tiedostaa nousevan joskus mahdolliseksi ongelmaksi.
Kumpi on sitten isompi ongelma se, että toinen ei ymmärrä sanomaasi oikein vai se että tiedostat, että ongelmia on tiedossa, jos asia ei nyt hoidu...se jää nähtäväksi.zönggö kirjoitti:
Aina varmaan (?) voi koittaa perustella ja avata asiaa lisää, jos jotain epäselvää jää. Mutta tosiaan, kuulijallakin on vastuunsa. Miten asioihin suhtautuu ja asennoituu.
Ei ne asiat oikein koskaan pääsee muuksi muuttumaan tai mikään korjaantumaan, jos rehellisyyttä koitetaan vältellä. Joten nyt parempi ennemmin kuin myöhään, jossain määrin. Kuten itsekin olet miettinyt tuo kyseinen asia voisi myöhemmin alkaa hiertää, joten järkevää puhua asiasta oitis, kun semmoisen tiedostaa nousevan joskus mahdolliseksi ongelmaksi.
Kumpi on sitten isompi ongelma se, että toinen ei ymmärrä sanomaasi oikein vai se että tiedostat, että ongelmia on tiedossa, jos asia ei nyt hoidu...se jää nähtäväksi.Joo. Hoitui. Ja tuo on todellakin sellainen ongelma, jota en omaan kotiini halua. Täältä on saatu yksi sellainen kammettua muualle, niin toista ei tule missään muodossa.
Vaikka kyseessä onkin lapsi/lapset, niin en voi miettiäkkään yhteistä elämää pidemmälle, jos sellainen hyväksytään. Ymmärtäminen on sitten erijuttu, mutta sellainen käytös on siellä normaalia tunteenpurkausta, eli hyväksyttyä. Sitä se ei ole täällä...tähänsekaappi kirjoitti:
Joo. Hoitui. Ja tuo on todellakin sellainen ongelma, jota en omaan kotiini halua. Täältä on saatu yksi sellainen kammettua muualle, niin toista ei tule missään muodossa.
Vaikka kyseessä onkin lapsi/lapset, niin en voi miettiäkkään yhteistä elämää pidemmälle, jos sellainen hyväksytään. Ymmärtäminen on sitten erijuttu, mutta sellainen käytös on siellä normaalia tunteenpurkausta, eli hyväksyttyä. Sitä se ei ole täällä...Keljua, että niin hyvältä kuulostanut juttu sai tämmöisen käänteen. Mutta ei sitä koskaan lähetissään reissuun tiedä mihin sitä matkallaan törmää. Muuten ne reissut jäisi tekemättä.
Vertauskuvallisesti. :)
Harmin paikka. Käsitinkö oikein, että ko. perheessä lapsi komentelee vanhempaa ja vanhempi antaa sen tapahtua toistuvasti? Ymmärrän, että tahtoa täynnä oleva lapsi ja nuori kokeilee rajojaan ja koittaa ottaa vanhemmalta toisinaan luuloja pois (varsinkin voimakastahtoiset ja omapäiset), mutta sen ei tietenkään pitäisi antaa onnistua kapuamaan vanhemman niskan päälle.zönggö kirjoitti:
Keljua, että niin hyvältä kuulostanut juttu sai tämmöisen käänteen. Mutta ei sitä koskaan lähetissään reissuun tiedä mihin sitä matkallaan törmää. Muuten ne reissut jäisi tekemättä.
Vertauskuvallisesti. :)
Harmin paikka. Käsitinkö oikein, että ko. perheessä lapsi komentelee vanhempaa ja vanhempi antaa sen tapahtua toistuvasti? Ymmärrän, että tahtoa täynnä oleva lapsi ja nuori kokeilee rajojaan ja koittaa ottaa vanhemmalta toisinaan luuloja pois (varsinkin voimakastahtoiset ja omapäiset), mutta sen ei tietenkään pitäisi antaa onnistua kapuamaan vanhemman niskan päälle.Joo. Kyllä minun mielestä. Syitähän voi just olla tuo teiniys ja ties mitkä, mutta puhetapa kahdellajin lapsella oli käskevä. Voisitko, saisinko...tuntemattomia sanoja. Ja tunsin jotenkin naisen olevan poissaolevampi kotonaan. Kokoajan enemmän ja enemmän. Voihan olla, että köysi kiristyi siellä, mutta mitään en voisikaan tehdä, jos toinen ei ymmärrä tätä. Ja aikavarmasti kukaan äiti ei tälläiseen lähtisikään, että alkaisi ulkopuolisen vuoksi muuttamaan lasten käytöstä....järjetön ajatuskin..
Lähetin hänen tavaransa tuossa ja laitoin hänen kirjoittaman runon mukaan. Lisäsin kääntöpuolelle... RAKASTAN, ymmärrän, mutta en hyväksy ja nimeni.tähänsekaappi kirjoitti:
Joo. Kyllä minun mielestä. Syitähän voi just olla tuo teiniys ja ties mitkä, mutta puhetapa kahdellajin lapsella oli käskevä. Voisitko, saisinko...tuntemattomia sanoja. Ja tunsin jotenkin naisen olevan poissaolevampi kotonaan. Kokoajan enemmän ja enemmän. Voihan olla, että köysi kiristyi siellä, mutta mitään en voisikaan tehdä, jos toinen ei ymmärrä tätä. Ja aikavarmasti kukaan äiti ei tälläiseen lähtisikään, että alkaisi ulkopuolisen vuoksi muuttamaan lasten käytöstä....järjetön ajatuskin..
Lähetin hänen tavaransa tuossa ja laitoin hänen kirjoittaman runon mukaan. Lisäsin kääntöpuolelle... RAKASTAN, ymmärrän, mutta en hyväksy ja nimeni.Se on tahtoo olla niin, että se miten perheessä vanhemmat puhuvat toisilleen ja lapsilleen, se opitaan sieltä esimerkin kautta. Jos vanhemmilla on ollut tällainen käskyttävä puhetyyli ja toinen on kohdellut toista alistavasti, ne muksut oppii mallin kautta. Jos niiden äiti on murtunut tavalla tai toisella isän käskyttäessä, se voi olla näille lapsille tapa pyrkiä samaan.
Sähän tottelet, koska mä sanon tyyliin. Ehdollistetaan ehkä välittäminenkin samalla.
Minusta aika tärkeetä on sekin, että miten vanhemmat toisiaan kohtelee lastensa edessä ja ylipäänsä suhteessa. Lapset kyllä näkee ja haistaa kaikki epäkohdat. Oppii niillä pelaamaankin niin halutessaan.
Iskä kunnioittaa äitiä ja puhuu asiallisesti, rakentavasti ja äiti isää samoin, niin siinä on esimerkki miten toiselle puhutaan toista arvostavasti. Erimielisyydetkin kasvattaa ja on hyvä näjdä, mutta se miten kaikki silmille ja korville purkautuu on se juttu jonka lapset imee itseensä. Räyhäävä vanhempi saa aikaan räyhääviä lapsia jne.zönggö kirjoitti:
Se on tahtoo olla niin, että se miten perheessä vanhemmat puhuvat toisilleen ja lapsilleen, se opitaan sieltä esimerkin kautta. Jos vanhemmilla on ollut tällainen käskyttävä puhetyyli ja toinen on kohdellut toista alistavasti, ne muksut oppii mallin kautta. Jos niiden äiti on murtunut tavalla tai toisella isän käskyttäessä, se voi olla näille lapsille tapa pyrkiä samaan.
Sähän tottelet, koska mä sanon tyyliin. Ehdollistetaan ehkä välittäminenkin samalla.
Minusta aika tärkeetä on sekin, että miten vanhemmat toisiaan kohtelee lastensa edessä ja ylipäänsä suhteessa. Lapset kyllä näkee ja haistaa kaikki epäkohdat. Oppii niillä pelaamaankin niin halutessaan.
Iskä kunnioittaa äitiä ja puhuu asiallisesti, rakentavasti ja äiti isää samoin, niin siinä on esimerkki miten toiselle puhutaan toista arvostavasti. Erimielisyydetkin kasvattaa ja on hyvä näjdä, mutta se miten kaikki silmille ja korville purkautuu on se juttu jonka lapset imee itseensä. Räyhäävä vanhempi saa aikaan räyhääviä lapsia jne.Tai sitten alistuneita. Mutta anyway, ehkä se äiskä siellä on alistunut kohtaloonsa ja ne muksut on voimakkaita luonteita. Tietyllä tapaa voimakkaampia kun äiti tai äidin pitäisi olla siinä tilanteessa. Äiti ehkä väsynyt ja luovuttanut, ehkä kokenut ettei yksin pärjää niitä lapsiaan vastaan. Sitten sun kommentti on voinut olla suolaa haavoille (?), sillä kyllä vanhemmat yleensä tietää itsekin miten ei pitäisi tehdä tai miten olisi hyvä tehdä, mutta valitsee lyhyemmän reitin, jos se on joskus näennäisesti helpompi. Varsinkin väsyneenä, kun ei jaksa rimpuilla vastaan.
Mutta hyvä, että asia ja epäkohta on nostettu pöydälle. Sillä vaikka ensin suuttuu ja loukkaantuukin, saattaa asioita sulateltuaan ja potutuksen laannuttuaan huomata itsekin, että oikeassahan tuo on ja olenkin tosi väsynyt itsekin tähän touhuun. Ehkä apua ja rakentava tuki silloin kelpaa? :)zönggö kirjoitti:
Tai sitten alistuneita. Mutta anyway, ehkä se äiskä siellä on alistunut kohtaloonsa ja ne muksut on voimakkaita luonteita. Tietyllä tapaa voimakkaampia kun äiti tai äidin pitäisi olla siinä tilanteessa. Äiti ehkä väsynyt ja luovuttanut, ehkä kokenut ettei yksin pärjää niitä lapsiaan vastaan. Sitten sun kommentti on voinut olla suolaa haavoille (?), sillä kyllä vanhemmat yleensä tietää itsekin miten ei pitäisi tehdä tai miten olisi hyvä tehdä, mutta valitsee lyhyemmän reitin, jos se on joskus näennäisesti helpompi. Varsinkin väsyneenä, kun ei jaksa rimpuilla vastaan.
Mutta hyvä, että asia ja epäkohta on nostettu pöydälle. Sillä vaikka ensin suuttuu ja loukkaantuukin, saattaa asioita sulateltuaan ja potutuksen laannuttuaan huomata itsekin, että oikeassahan tuo on ja olenkin tosi väsynyt itsekin tähän touhuun. Ehkä apua ja rakentava tuki silloin kelpaa? :)Niin. No syytöksenähän tuo sen otti. Ja voin käsittää väärinkin heidän tapansa keskustella?? Mutta jokatapauksessa se ei ollut sitä, mihin olen itse tottunut. Muutenkin ei järin puheliasta sakkia olleet. Tosin en kahta lasta kesäkuunalusta tähänpäivään tavannutkaan ikinä, että hankalapa oli tutustua.
Se joskus mainitsi, että yksi lapsi rankuttaa jotain niin pitkään, että menee hermot. Ja osaa vedellä oikeista naruista. Joo. Näähän voi kääntää yksittäistapauksiks ja puolustella miten haluaa. Kukapa sanoisikaan, että omat lapset pomottaa?
No saavat nyt keskenään tehdä olonsa mukavaksi, ei tarviakaan mua miellyttää...
- Tasopoliisi
Haluatko että se tunkee sulle dildon perseeseen?
- flowersreally
Ketään ei voi muuttaa, mutta pyysit häntä muuttumaan?
Avaat asiaa tuossa niin vähän että hirveän vaikea meidän yulkopuolisten ottaa juurikaan kantaa kun ei yhtään tiedetä millaisesta tunteeesta on kysymys? No minäpä arvaan ottaen huomioon aiemman avautumisesi exästä eli veikkaan että pelkäät tulevasi jollain tapaa hyväksi käytetyksi tässä uudessakin suhteessasi? Semmoisen tunteen ainakin helposti voisi kuvitella puskevan pintaan kun on exän kanssa vaikeaa vääntöä lapsista sun muuta ja sitten vielä se väimatka niin voisi kuvitella että sinusta nyt tuntuu että sinua revitään joka suuntaan elämäsi naisten toimesta etkä millään ehti vastata kaikkien toiveisiin sillä tavalla kuin haluaisit ja taas sinullakin on omia toiveitasi tuon uuden suhteen suhteen ja toivot nyxältä joustavuutta & uhraututmista sinun ja suhteen eteen.
Enpä tiedä miten hyvin osui mutta noin niinkuin äkkiä ajattelisin että jos/kun stressiä niin ei ehkä kovinn kiivaisiin kannanottoihin kannata lähteä ettei mene riitelyksi. Hyvä on toki nyksän tietää mistä kenkä puristaa mutta jos alkaa menemään väittelyksi on varmaan parempi sun sitten pitää vaikka vähän taukoa tuoreesta suhteesta, hoitaa exän kanssa asioita kuntoon ja jatkaa tätä uutta sitten kun olet oikeasti siihen valmis. Se vaan kun jos alkaa joka puolella tilanteet kiristymään ja tulemaan sanomisia niin siinä sitten isekin varmaan helposti tulee sanotuksi kaikenlaista mitä ei oikeastaan tarkoittaisikaan ja katuu myöhemmin niitä sanomisiaan, siksi luova tauko voisi olla paikallaan tai ainakin semmoinen tila että voi leppoisasti jutella asiasta ilman että on tunteet niin pinnassa kuin saattaa tällä hetkellä olla.No kyse oli hänen lapsen käyttäytymisestä häntä kohtaan. Ei mitään kunnioittamista ja arvostamista. Olkoot vaan puheita, mutta kävipä hänenkin luonteelleen ja huusi lapselle. Minulle tuli siitä paska fiilis ja sanoin, että en vois tuollaista sietää, eikä pitäis. Hänestä se normaalia, mikä tavallaan järkyttää minua. Tekee karhunpalveluksen lapselleen. Mutta minä en tuollaista enää katsele edes sivusta, eikä se ole mulle todellakaan ok. Niinpä sit lähdetään erisuuntiin. Mietin niin, että jos minun pitäisi sanoa omille lapsille, että tuo on ok, niin en varmalla pystyis.
Helpottaa tavallaan päästä tuollaisesta pois, koin jo sitä exän kanssa tarpeeksi. :-oJep jep, tuo on varmaan ihan yleistä semmoisten naisten keskuudessa jotka on lapsensa yksin pääosin kasvattaneet että ne jossain vaiheessa antaa kurin löystyä ja viimeistään sitten kun lapsi on teini se ei omaa mitään kunnioitusta vanhempaansa kohtaan ja kai se vanhempikin siihen sitten tottuu, aikaa myöten alistuu lapselleen palvelijaksi ja haukuttavaksi. Yksi eronnut kaverinikin joskus tilitti kun sen exä kommunikoi sen lapsen kanssa huutamalla että ei hyvä juttu vaikka sillä itsellään ei mitään ongelmia kun muksu pienestä pitäen tottunut siihen että isän kanssa on rajat siinä miten käyttäydytään. Harmi jos/kun sulla meni nyt noin kun olit aika innoissasi siitä naisesta jossain vaiheessa mutta toisaaltahan tuo kyllä nyt selventää sun tilannetta kun ei niin tarvitse sitten hänestä huolehtia.
- p1llu
Voi voi olipa väärin tulkittu vanhemman suhde lapseen. Lapsi voi sanoa tosi pahasti vanhemmalleen eikä se mitään..niin se vaan menee.
Mutta ihmiset eivät ole rehellisiä. Tilanteessa taisi vain ärsyttää se itse lapsi ja halusi näin sanomalla purkaa ärtymystä lapsesta vaikka verhosi sen ärtymykseksi lapsen käyttäytymisestä vanhempaansa kohtaan. Mutta vanhempi ei ikinä liitttoudu vähän aikaa tunnetun kumppanin kanssa omaa lastansa vastaan! p1llu kirjoitti:
Voi voi olipa väärin tulkittu vanhemman suhde lapseen. Lapsi voi sanoa tosi pahasti vanhemmalleen eikä se mitään..niin se vaan menee.
Mutta ihmiset eivät ole rehellisiä. Tilanteessa taisi vain ärsyttää se itse lapsi ja halusi näin sanomalla purkaa ärtymystä lapsesta vaikka verhosi sen ärtymykseksi lapsen käyttäytymisestä vanhempaansa kohtaan. Mutta vanhempi ei ikinä liitttoudu vähän aikaa tunnetun kumppanin kanssa omaa lastansa vastaan!Joo. Ei varmaankaan. Mutta minä kuulin ihan suoraan exän siinä lapsessa. Sellaista käskytystä, että ei tuu hyvä heilumaan. Mutta en hommaa eläämäni tuollasia ihmisiä missään muotoa. Ja nainen on sen verran itsepäinen, että tuskin pää kääntyy enää. Ehkä harmittaa lapsenkin puolesta, mutta enpä minä sille vois mitään, vaikka sinnittelisinkin suhteessa...oikeestaan en pystyis.
Helpottava päätös, kun pitkään on miettinyt, mikä siellä toisessapäässä ollessa aina mäkerti.zönggö kirjoitti:
Aaaa, täällä ongelmalle tulikin nimi tässä kohtaa. Okei. Tilanne on vissiin ratkennut?
Joo. Nainen oli eronnut miehestä joka vaan jyräs kaiken läpi. Se oli haltioitunut minusta. Ja minun käsityksistä ja ajatuksista. Lapseni olivat hälle ihmeellisiä, kun omat juroja. Pikkuhiljalleen hän vaan hiipui ja taantui entiseen. Huomasin eron minun luona ollessa ja kotonaan, mutta silloin en tiennyt miksi ja mitä se oli. Nyt tiedän.
Hänestä oli ok, oman lapsen käytös. Lapsi käsketti tekemään koulutehtävän minun nähden. Hän on aikaisemminkin käskettänyt, mutta se oli aluksi vaan hauskaa. Jossainvaiheessa minua ahdisti käytös ja koitin sanoa, mutta lastenkasvatus varsinkin äidille on pyhä tabu, johon ei puututa. Sen kyllä koin juuri.
Näen kyllä, että mitä siinä perheessä tapahtuu, mutta en ole velvollinen lähtemään sitä korjaamaan. Varsinkaan kun nainen ei sitä ota vastaan. En ala tuulimyllyjä vastaan tapoelemaan. Keskityn ennemmin omiin murheisiin.- vaikeitajuttuja
tähänsekaappi kirjoitti:
Joo. Nainen oli eronnut miehestä joka vaan jyräs kaiken läpi. Se oli haltioitunut minusta. Ja minun käsityksistä ja ajatuksista. Lapseni olivat hälle ihmeellisiä, kun omat juroja. Pikkuhiljalleen hän vaan hiipui ja taantui entiseen. Huomasin eron minun luona ollessa ja kotonaan, mutta silloin en tiennyt miksi ja mitä se oli. Nyt tiedän.
Hänestä oli ok, oman lapsen käytös. Lapsi käsketti tekemään koulutehtävän minun nähden. Hän on aikaisemminkin käskettänyt, mutta se oli aluksi vaan hauskaa. Jossainvaiheessa minua ahdisti käytös ja koitin sanoa, mutta lastenkasvatus varsinkin äidille on pyhä tabu, johon ei puututa. Sen kyllä koin juuri.
Näen kyllä, että mitä siinä perheessä tapahtuu, mutta en ole velvollinen lähtemään sitä korjaamaan. Varsinkaan kun nainen ei sitä ota vastaan. En ala tuulimyllyjä vastaan tapoelemaan. Keskityn ennemmin omiin murheisiin.Hankalaa löytää parisuhde sen ikäisenä, kun on nuo uusperhekuviot. Lastenkasvatus on sellainen pyhä asia, josta harva tykkää huomautettavan, vaikka aihettakin olisi. Kuitenkin eri mielipiteet kaatavat suhteen, koska lapset siinä koko ajan ovat.
Kuulostan juuri sellaiselta vanhalta tantalta kuin olenkin, kun sanon, että en voi sietää sitä, että lapsille opetetaan, että he ovat aina ja kaikkialla maailman napa. Se ei ole heille itselleen hyväksi. Paljon näkee sitä, että lapset ovat kuin villi-ihmisiä, kerrankin näin huoltsikalla, kun teinipoika pyyhki räkää pöytätablettiin, vanhemmat katsoivat vierestä niin kuin se olisi ihan normaalia... Työhaastettelussa näkee näitä nuoria, jotka ovat viattomia ja tietämättömiä luonnonlapsia, jotka eivät hoksaa edes peruskäytöstapojen tärkeyttä.
Jos tuossa oli kyse siitä, ettei äitiä kunnioiteta, niin sittenhän siinä tulee isoja ongelmia murrosiässä. Ikävä juttu, jos äiti ei ymmärrä itse tuota kuviota. Varmaan ihan oikea ratkaisu, ellei sitten nainen myöhemmin tule katumapäälle, kun saa miettimisaikaa. vaikeitajuttuja kirjoitti:
Hankalaa löytää parisuhde sen ikäisenä, kun on nuo uusperhekuviot. Lastenkasvatus on sellainen pyhä asia, josta harva tykkää huomautettavan, vaikka aihettakin olisi. Kuitenkin eri mielipiteet kaatavat suhteen, koska lapset siinä koko ajan ovat.
Kuulostan juuri sellaiselta vanhalta tantalta kuin olenkin, kun sanon, että en voi sietää sitä, että lapsille opetetaan, että he ovat aina ja kaikkialla maailman napa. Se ei ole heille itselleen hyväksi. Paljon näkee sitä, että lapset ovat kuin villi-ihmisiä, kerrankin näin huoltsikalla, kun teinipoika pyyhki räkää pöytätablettiin, vanhemmat katsoivat vierestä niin kuin se olisi ihan normaalia... Työhaastettelussa näkee näitä nuoria, jotka ovat viattomia ja tietämättömiä luonnonlapsia, jotka eivät hoksaa edes peruskäytöstapojen tärkeyttä.
Jos tuossa oli kyse siitä, ettei äitiä kunnioiteta, niin sittenhän siinä tulee isoja ongelmia murrosiässä. Ikävä juttu, jos äiti ei ymmärrä itse tuota kuviota. Varmaan ihan oikea ratkaisu, ellei sitten nainen myöhemmin tule katumapäälle, kun saa miettimisaikaa.No mietin sitäkin, että en varmaan lähtisikään mihinkään murrosikäisten lasten muutosprosessiin mukaan. Onnistuskaankohan se? Ja jos nainen oppisi olemaan huomioimatta, niin miten pitkään tuollaisesta käytöksestä joutuisi silti kärsimään sivussa?
Tosiaan olen saanut exän kohdalla huomata, että miten inhottavaa sellainenon ja miten pitkään sitä jatkuu. Riittää ihan exäkin, kun joutuu olemaan lasten kanssa sen kanssa tekemisissä. Ei tarvia lisää ongelmia elämään.
No mut nythän oon oikeesti sinkku itekin. :-Dvaikeitajuttuja kirjoitti:
Hankalaa löytää parisuhde sen ikäisenä, kun on nuo uusperhekuviot. Lastenkasvatus on sellainen pyhä asia, josta harva tykkää huomautettavan, vaikka aihettakin olisi. Kuitenkin eri mielipiteet kaatavat suhteen, koska lapset siinä koko ajan ovat.
Kuulostan juuri sellaiselta vanhalta tantalta kuin olenkin, kun sanon, että en voi sietää sitä, että lapsille opetetaan, että he ovat aina ja kaikkialla maailman napa. Se ei ole heille itselleen hyväksi. Paljon näkee sitä, että lapset ovat kuin villi-ihmisiä, kerrankin näin huoltsikalla, kun teinipoika pyyhki räkää pöytätablettiin, vanhemmat katsoivat vierestä niin kuin se olisi ihan normaalia... Työhaastettelussa näkee näitä nuoria, jotka ovat viattomia ja tietämättömiä luonnonlapsia, jotka eivät hoksaa edes peruskäytöstapojen tärkeyttä.
Jos tuossa oli kyse siitä, ettei äitiä kunnioiteta, niin sittenhän siinä tulee isoja ongelmia murrosiässä. Ikävä juttu, jos äiti ei ymmärrä itse tuota kuviota. Varmaan ihan oikea ratkaisu, ellei sitten nainen myöhemmin tule katumapäälle, kun saa miettimisaikaa.Sama täällä, en kanssa tykkää että lapset komentelee vanhempiaan (muitakaan ihmisiä tyrannimaisesti) tai saa kaiken periksi mitä mieleen juolahtaa vaatia ja varsinkaan kränkkäämällä tai manipuloimall, kukkoilemalla. Asioista voidaan olla eri mieltä ja ilmaista tunteitakin ponnekkaasti (kaikilla on huonot hetkensä ja mielialansa), neuvotella ja sopia, mutta mä olen kuitenkin se Kapteeni, joka vielä päättää miten asia loppujen lopuksi menee. Koska mulla on myös kasvatusvastuu ja syy toimia siten. Kunnioitus pitää olla puolin ja toisin, lapsella vanhempaa kohtaan mutta myös vanhemmalla lasta kohtaan. Ja sehän ei aina olekaan ihan läpihuuto juttuja, kun näkemykset törmäävät vastakkain.
En todellakaan sietäisi, jos lapseni alkaisivat minua simputtamaan ja käskyttämään. Noup. Tietynlainen kuri pitää olla ja se on vaan rakkautta, että ei anna lapsen toimia järjettömästi ja kohdella muita kuin roskaa. Itsestä se lähtee, minusta meillä vanhemmilla on se vastuu ohjata lapset ajattelemaan omaa käytöstään ja kohtelemaan ihmisiä hyvin. Niin metsä vastaa, kun sinne huutaa...jos lapsena saa elää elo pellossa on paljon vaikeampaa isona oppia kantapäänkautta, että maailma opettaa ja takas tulee moninverroin. Ja se takas tulee niiltä, jotka ei sinusta välitä, eikä piittaa kuin me oma perhe...on huomattavasti parempi, että sen vaativan mutta rakkaudella tehdyn kasvatuksen antaa vanhempi, kuin kalsa maailma. Pettymykset kuuluvat elämään. Joka on joskus kohdattava kaikesta huolimatta.
Ei tuolla maailmallakaan voi rääpiä päätään ja hyppiä ihmisten silmille, ilman että joskus tulee seinä vastaan ja ottaa selkäänsä ainakin kuvainnollisesti. Se on muutenkin tarpeeksi rankka rasti kulkea, olishan se hyvä että omais edes ihmisiä kohtaan tietyn kunnioituksen ja käytöstavat. Myös vanhempiaan kohtaan.
Uusperhekuviot lienee onnistuvat, jos kaikki osapuolet hyväksyvät toisensa ja pääsevät yhteisymmärrykseen siitä miten meillä toimitaan. Olipa ne sun tai mun tai meidän lapset.- vaikeitajuttuja
zönggö kirjoitti:
Sama täällä, en kanssa tykkää että lapset komentelee vanhempiaan (muitakaan ihmisiä tyrannimaisesti) tai saa kaiken periksi mitä mieleen juolahtaa vaatia ja varsinkaan kränkkäämällä tai manipuloimall, kukkoilemalla. Asioista voidaan olla eri mieltä ja ilmaista tunteitakin ponnekkaasti (kaikilla on huonot hetkensä ja mielialansa), neuvotella ja sopia, mutta mä olen kuitenkin se Kapteeni, joka vielä päättää miten asia loppujen lopuksi menee. Koska mulla on myös kasvatusvastuu ja syy toimia siten. Kunnioitus pitää olla puolin ja toisin, lapsella vanhempaa kohtaan mutta myös vanhemmalla lasta kohtaan. Ja sehän ei aina olekaan ihan läpihuuto juttuja, kun näkemykset törmäävät vastakkain.
En todellakaan sietäisi, jos lapseni alkaisivat minua simputtamaan ja käskyttämään. Noup. Tietynlainen kuri pitää olla ja se on vaan rakkautta, että ei anna lapsen toimia järjettömästi ja kohdella muita kuin roskaa. Itsestä se lähtee, minusta meillä vanhemmilla on se vastuu ohjata lapset ajattelemaan omaa käytöstään ja kohtelemaan ihmisiä hyvin. Niin metsä vastaa, kun sinne huutaa...jos lapsena saa elää elo pellossa on paljon vaikeampaa isona oppia kantapäänkautta, että maailma opettaa ja takas tulee moninverroin. Ja se takas tulee niiltä, jotka ei sinusta välitä, eikä piittaa kuin me oma perhe...on huomattavasti parempi, että sen vaativan mutta rakkaudella tehdyn kasvatuksen antaa vanhempi, kuin kalsa maailma. Pettymykset kuuluvat elämään. Joka on joskus kohdattava kaikesta huolimatta.
Ei tuolla maailmallakaan voi rääpiä päätään ja hyppiä ihmisten silmille, ilman että joskus tulee seinä vastaan ja ottaa selkäänsä ainakin kuvainnollisesti. Se on muutenkin tarpeeksi rankka rasti kulkea, olishan se hyvä että omais edes ihmisiä kohtaan tietyn kunnioituksen ja käytöstavat. Myös vanhempiaan kohtaan.
Uusperhekuviot lienee onnistuvat, jos kaikki osapuolet hyväksyvät toisensa ja pääsevät yhteisymmärrykseen siitä miten meillä toimitaan. Olipa ne sun tai mun tai meidän lapset.Aivan, se on karhunpalvelus lapselle, ettei opeteta hyviä tapoja, mitkä ovat syntyneet toisten huomioimisen (siis epäitsekkyyden) pohjalta.
Itsekäs on itsensä vanki, sillä muut hyljeksivät sitä, joka ei osaa tai ole tottunut huomioimaan muita myönteisellä tavalla. Tuohon useimmiten riittävät todella pienet asiat, kiitos, hymy, ole hyvä, odota vuoroasi, tarjoa muillekin, älä esittele eritteitäsi niin kuin ne olisivat kruununjalokiviä (puhtaus, siisteys), vaan anna muille mahdollisuus tutustua turvalliseen julkisivuusi, johon ei tarvitse ottaa henkilökohtaisesti kantaa.
Jo pikkutyttö tai -poika voi ihastuttaa osaamalla peittää ikävät asiat niiltä, jotka eivät niissä kuitenkaan voi auttaa. Itsehillintä on tutkitusti yksi tärkeimpiä syitä menestykseen elämässä, ja sen kouliminen alkaa jo pöytätavoissa. Erilaisista temperamenteista johtuen toisilla on siinä enemmän työtä. Joku ponnistelee päästäkseen mukaan keskusteluun, toinen hillitsee itseään olematta suuna ja päänä. Mutta mitään tuollaista ei opi, jos vanhemmat eivät opeta. Tunteiden säätelykyky on myös osittain riippuvainen noista taidoista, se tulee ikään kuin kaupan päälle.
Uusperhekuvioissa töitä joutuu tekemään enemmän kuin ilman lapsia, näin mä luulisin. Ja lasten asema on vaikea, kun häntä pitäisi osata kuulla, niin ettei kenellekään tule ulkopuolista oloa. Niitä tarinoita kuulee paljon, että lapsi kokee olevansa ulkopuolinen uudessa perheessä. Toki ulkopuolisuutta voi kokea perheessä kuin perheessä, jos vanhemmilla ei ole kykyä säädellä lasten vuorovaikutustilanteita ja asetelmia johdonmukaisesti ja oikeudenmukaisesti. Pettymystensietokykyä täytyy harjoittaa lapsesta asti, se on vanhempien vastuulla. zönggö kirjoitti:
Sama täällä, en kanssa tykkää että lapset komentelee vanhempiaan (muitakaan ihmisiä tyrannimaisesti) tai saa kaiken periksi mitä mieleen juolahtaa vaatia ja varsinkaan kränkkäämällä tai manipuloimall, kukkoilemalla. Asioista voidaan olla eri mieltä ja ilmaista tunteitakin ponnekkaasti (kaikilla on huonot hetkensä ja mielialansa), neuvotella ja sopia, mutta mä olen kuitenkin se Kapteeni, joka vielä päättää miten asia loppujen lopuksi menee. Koska mulla on myös kasvatusvastuu ja syy toimia siten. Kunnioitus pitää olla puolin ja toisin, lapsella vanhempaa kohtaan mutta myös vanhemmalla lasta kohtaan. Ja sehän ei aina olekaan ihan läpihuuto juttuja, kun näkemykset törmäävät vastakkain.
En todellakaan sietäisi, jos lapseni alkaisivat minua simputtamaan ja käskyttämään. Noup. Tietynlainen kuri pitää olla ja se on vaan rakkautta, että ei anna lapsen toimia järjettömästi ja kohdella muita kuin roskaa. Itsestä se lähtee, minusta meillä vanhemmilla on se vastuu ohjata lapset ajattelemaan omaa käytöstään ja kohtelemaan ihmisiä hyvin. Niin metsä vastaa, kun sinne huutaa...jos lapsena saa elää elo pellossa on paljon vaikeampaa isona oppia kantapäänkautta, että maailma opettaa ja takas tulee moninverroin. Ja se takas tulee niiltä, jotka ei sinusta välitä, eikä piittaa kuin me oma perhe...on huomattavasti parempi, että sen vaativan mutta rakkaudella tehdyn kasvatuksen antaa vanhempi, kuin kalsa maailma. Pettymykset kuuluvat elämään. Joka on joskus kohdattava kaikesta huolimatta.
Ei tuolla maailmallakaan voi rääpiä päätään ja hyppiä ihmisten silmille, ilman että joskus tulee seinä vastaan ja ottaa selkäänsä ainakin kuvainnollisesti. Se on muutenkin tarpeeksi rankka rasti kulkea, olishan se hyvä että omais edes ihmisiä kohtaan tietyn kunnioituksen ja käytöstavat. Myös vanhempiaan kohtaan.
Uusperhekuviot lienee onnistuvat, jos kaikki osapuolet hyväksyvät toisensa ja pääsevät yhteisymmärrykseen siitä miten meillä toimitaan. Olipa ne sun tai mun tai meidän lapset.Niin. En tiedä onko heidän tapansa sit kommunikoida, mutta toisaalta en mä päässytkään tapaamaan kuin yhden lapsen kolmesta. En oppinut tuntemaankaan kahta heistä. Saattoi olla sekin osasyy tuntemuksiini. Kuitenkin kesäkuun alusta asti oltiin yhdessä. Ei kai sitä väkisinkään voi tutustuttaa, mutta aika ulkopuolinen olin muutenkin siellä.
Mutta yhtä kaikki, paska fiilis tuli ja se sai nyt loppua, vaikka tuleehan se erostakin...
Ei ole kun en piilottele mitään. Ukollenikin sanonut halujen massiivisuuden.
Olen kertonut myös sen likasuuden ei ole mukava kun metsästää alitajuntaisesti mies jonka kimppuun mennä.
Onneksi olen arka😂
- Luotatkotoiseen
Ymmärtähän tuon tunteen kun ei toista tunne ja sen tunteita. Varsinkin jos kohdannut valehtelija narsistin. Silloin on vaikeaa muodostaa suhdetta ja luottamusta toiseen jos asiassa vähänkin ristiriitaa. Ei ollut miehelle vaikeuksia valehdella kun kakkosen otti. Salasuhteessa ollut pitkään ennen kuin jääntiä. Helvetti alkoi ja valehtelut kasvoi. Minulle esitti katuvaa ja kertoi todella karmean tarinan tuosta kakkosesta. Kuinka ollut kiristyksen kohteena jo pitkään. En helvetti voinut kuin uskoa ne valeet. Esittäen vielä todisteen jutuilleen eli ne viestit mitä tuo kakkosnainen oli lähetellyt. No uskoin ja sen piti loppua. Kuinka ollakkaan suhde jatkui paremmin salattuna brebeid käyttöön ym. Käyttäen lomia tuohon naiseen. Kertonut tuolle toiselle todella taidokkaasti kuinka oman kämpän oli hommannut. ( Työpaikan) vuokrakämppä oli. No jatkoivat todella pitkään suhdetta ja tuo toinenkin uskoi kaiken. Reissuhommaa kun tekee työkseen. En tiedä missä vaiheessa tuolla toisella alkoi epäilys. Onneksi otti ja soitti kysyi suoraan oletko eronnut? En koska minä taas luulin sen ohi olevan. Kun kerroimme kaiken mitä olimme uskoneet olimme sokissa. Voitte arvata miten miehen kävi. Joten nyt on todella vaikeaa luoda uutta suhdetta kun en osaa luottaa. Koska aikanaan kun luotin liikaa ja se rikottiin en kykene varmaan koskaan löytämään niin ymmärtäväistä ja pitkä kestosta suhteen muodostumista että siihen joku edes ryhtyisi. Totuudella on hyvä kertoa toki tunteensa mutta se luottamus on suurempi juttu.
- Fox-Mulder
Totuus on tuolla jossain
Sinkkupalstalle on tullut jotain seurustelevia idiootteja. Spammatkaa jossain muualla ja pettäkää puolisoitanne keskenänne.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Haapaveden upea kurvikuningatar
No nyt on kyllä mahtava uutinen että Haapaveden rohkea ja toimelias nainen ja yrittäjä on päässyt finaaliin kurvikuninga1361947Suomi meni ihan itse sössimään peruskoulunsa
Nyt syytellään maahanmuuttoa, vaikka ihan itse lopetettiin vaatimaan oppilailta koulunkäynnin tarkoitus eli opiskelu ja178893Uskaltaisitko ihana nuorempi nainen lähettää
WhatsApp -viestiä, jos sulla on mun numero. Olisin ihan haltioitunut... Tykkään ja kaipaan ❤️❤️91887- 60820
Meinasi nainen mennä pasmat sekaisin
Rupesin vapisemaan, kun huomasin sinut. Mutta sain sentään juuri ja juuri koottua itseni, etten ihan häpäissyt itseäni.37818Tuli paha mieli miten kaikki meni meillä
Harmittaa myönnän sen, kun molemmilla oli selvästi toiveita ennen kuin sukset meni ristiin. Olen jäässä. 😔47742- 73701
Lidilikö Suomussalmelle
Tännekki Lidili. Loppus tuo kiskominen näillä jäljellä olevilla. K-Market ihan sikakallis ja hyvin ylimieliset omistajat47697Upeaa Google!
Kohta on töitä tarjolla kaikille! Suomen taloushistorian suurin investointi ja Kajaani mainittu! Sähkö kyllä riittää, tö278690Ei makeat pimut sytytä
sen jälkeen kun on nähnyt sinut. Olet vain ihastus vailla vertaa. Kun sinut tuntee muut eivät tunnu miltään. Tajuatko ol34632