Yleensä kuulee kommenttia että armeijaan ei saisi mennä siksi että todistaisi tällä itselleen että pystyy siihen. Kysynkin, että miksi ei? Isoveljeni kävi armeijan ja nyt minäkin haluaisin mennä armeijaan todistaakseni hänelle ja itselleni, että pystyn siihen. Olen paljon elämässäni tehnyt juuri tämän perustelun pohjalta enkä oikeastaan mitään ole katunut. Kun ryhdyn johonkin niin käyn sen kunnialla loppuun.
Miksi en voisi?
Maikki
181175
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
kukapa sua pysäyttämäänkään sitten pystyy jos kerta niin olet päättänyt?
Oikea syyhän sinne menemiseen on tahto puolustaa isänmaataan.
Tottakai haluan puolustaa maatani! En tietenkään menisi armeijaan ellen uskoisi asiaan. En ainoastaan halua todistaa pystyväni olemaan armeijassa vaan haluan myös nähdä pystyisinkö puolustamaan maatani.
Kannattaa muistaa, että armeijassa yli 45 vuorokautta ollut nainen on samalla tavoin asevelvollinen kuin miehetkin 60 vuotiaaksi asti. Varsin suuresta osasta naisia tulee myös joskus äitejä. Haluatko todellakin olla velvollinen lähtemään sotaan, kun sinulla ehkä joskus on pieniä lapsia? Suomen lain mukaan sosiaaliset syyt eivät ole asevelvollisuudesta vapauttamisen peruste. Ja ainoa varma asia sodassa on se, että ihmisiä kuolee, ehkä sinäkin, nainen ja äiti.
Sodassa kuolee myös siviilejä, naisia ja lapsia, oliko uusi tieto?
Nykypäivän sodankäynti ei juuri katso oletko syytön vai syyllinen. Typerää huomauttaa äitejä siitä, että lapsi tarvitsee äitiä... miksei lapsi sitten tarvitse isää? Minkä helvetin takia juuri isän pitää sotia eikä äidin?
Suomen lain mukaan, ei myöskään omalla mielipiteellä ole juuri väliä, mikäli se on suuren yleisön mielipidettä vastaan. Usein puhutaan toisinajattelusta, joka mielestäni tarkoittaa sitä, että toisinajattelija on henkilö, joka yleensä viitsii jotakin ajatella.
Sinne vain, naiset armeijaan! Siellä teistäkin tehdään miehiä!
En itse, miehenä, halua olla velvollinen lähtemään sotaan, jos minulla olisi lapsia. Mutta minkäs teet?
Ainakin ne tutut naiset, jotka armeijan ovat käyneet sekä ne naiset, joiden kanssa oman armeijani kävin, kävivät armeijan, jotta näkisivät olisiko heistä siihen. Armeija ei ole niinkään fyysisesti rankka paikka, ja jos on, on kyse yleensä huonokuntoisesta ihmisestä.
Se sijaan psyykkisesti armeijan on raskas.
Varsin suuresta osasta miehiä tulee myös joskus isejä. Miksi juuri minun pitäisi jäädä kotiin odottelemaan harhapommia lasten kanssa? Uutisissa on vähän väliä juttuja Irakin siviileistä ja pommeista leikkikentillä. Haluan puolustaa maatani kynsin ja hampain ja todistaa sen käymällä armeijan.
Suomessa lähes kaikki miehet käyvät armeijan ja siten lähes kaikki isät joutuisivat sotatilanteessa taistelemaan. Vieläkö äiditkin pitää ehdoin tahdoin lähettää kuolemaan? Kuka ne lapset sitten hoitaa ja kuka rakentaa isänmaan uudelleen sodan jälkeen? Kaikki kunnia Suomen naisille viime sodissa, naisten ansiosta kotirintama kesti ja mm. lottien työpanos vapautti miehiä rintamalle, taistelemaan ja kuolemaan.
Mutta että nykypäivän naisten pitää ehdoin tahdoin yrittää tunkea sinne, mistä osa ei palaisi koskaan. Perusasioita ei kannata unohtaa: armeijalla varaudutaan sotaan ja sodassa kuolee ihmisiä, pääasiassa sotilaita. Eikä Suomen uhkakuviin tai puolustuspolitiikkaan tietääkseni kuulu sisällissodat ja muut nykymuotoiset rähinät, joissa kuolee pääasiassa siviilejä.
Kysehän ei missään nimessä ole siitä, etteikö nainen pystyisi käymään armeijaa. Sieltä löytyy naisillekin sopivia tehtäviä varsinkin, kun nykymiesten kunto on kuralla.
Mutta silti: vapaaehtoisuus muuttuu 45 vuorokauden jälkeen 60 vuotiaaksi asti kestäväksi velvollisuudeksi ja maailma saattaa niiden vuosien aikana muuttua. Kun naisen äidinvaistot heräävät ensimmäisen lapsen synnyttyä, muuttuu lottienkin kertoman mukaan maanpuolustushenkinen mieli, mutta velvollisuus pysyy.
VAHVOJA OVAT ISOÄIDIT NE JONOTTAVAT LEIPÄÄ KUN MIHET SOTII JA NE PITÄVÄT LAPSISTA HUOLTA KUN ÄITI ON TEHTAALLA TEKEMÄSSÄ KRANAATTEJA TAI KUN SEKÄ ÄITI ETTÄ ISÄ SOTIVAT. BABUSHKAT NE KUTOVAT VILLASTA SUKKIA POJILLEEN JA PJOANPOJILLEEN JA TYTTÄRILLEEN JA TYTTÄRENTYTTÄRILLEEN. KUN ÄITI TULEE KOTIIN 14 TUNNIN TYÖPÄIVÄN JÄLKEEN KRANAATTITEHTAALTA ON ISOÄITI TEHNYT SOPAN VALMIIKSI.
ÖÖÖH ET SILLEEN.
BTW ei kaikkia asekuntoisia miehiä/naisia laiteta rintamalle. Osa asekuntoisista reserviläisistä pysyy kotirintamalla (niinkuin viimesodissakin) esim. palomiehet ja sairaanhoitohenkilöstö ja evakkovastaavat ja poliisit. Yksinhuoltaja äitiä ei rintamalle pistetä ellei lapsille löydy huoltajaa (mummo/sukulaiset).
Niin, ne poliisin, palomiehen, sairaanhoitohenkilöstön jne. tehtävät ovat niinsanottuja VAP-tehtäviä, joihin alueellisessa vastuussa oleva sotilasläänin esikunta antaa erikseen vapautuksen. Tämä vapautus on tiedossa jo rauhan aikana eli esimerkiksi poliisimiehen nimeä ei löydy minkään sodanajan joukon listoilta.
Yksinhuoltajaäidin tehtävää ei vain satu VAP-luetteloista löytyvän eli armeijan käyneellä naisella on se sodanajan tehtävä, johon kotiutuessa on sijoitettu ja jonka voi tarkistaa oman sotilasläänin esikunnasta. Valitettavasti asia vain on näin eikä siinä vaiheessa enää kysellä, kun kriisin puhjetessa aletaan jakaa jo rauhan aikana valmiiksi tulostettuja palvelukseenastumismääräyksiä.
Ja jos tehtäviä kuitenkin aletaan rukata uuteen uskoon siinä vaiheessa kun joukkoja pitäisi kriisin syttyessä alkaa perustaa, niin ollaan vaikeuksissa. Jos vaikka joukkueenjohtajaksi sijoitettu reservin naisvänrikki ei tulekaan palvelukseen, ei joukkueella ole välttämättä johtajaa. Eikä niitä vänrikkejäkään varastoida missään varusvaraston hyllyillä. Sen takia asiat suunnitellaan jo näin syvän rauhan aikana ja reserviläinen on esimerkiksi velvollinen ilmoittamaan terveydentilassaan tapahtuneet muutokset sotilaslääninsä esikuntaan, ettei kädetöntä tai jalatonta pidetä sijoitusluetteloissa turhaan.
Reservissämme on laaja sijoittamattomien joukko ja 350000 on sijoitettu jokaista sijoitettua ryhmää kohden esim omaani joka on kessu korppi 4tkm on varareserviä (meillä 2 tkm ja yks jääkäri alik)jota voidaan käyttää vakinaisen puuttuessa samaan tapaan joukkueemme johtajalla (vänrikki) on varareservissä miehensä (ylikessu). Huomaa ettei varareservi tarkoita varajohtajaa vaan varasijalle sijoitettua miestä/naista jolla edes suunnilleen sopiva koulutus joskaan en käsitä mitä helvettiä jääkäri alik (krhk) voisi osata ilmatorjunnan taistelunjohdosta. Sijoitukset ovat myös liukuvia ketään ei raskaana esim. rintamalle pistetä joillain on kaksikin sijoitusta esim jonkun ryhmän jäsen ja toisen ryhmän varajäsen jolloin toinen on ensisijainen. Minun it patteristoni on jostain helvetin syystä sijoitettu Lahden rakuunoiden ja pelimannien kanssa tekemään jotain.
Entäs jos tulee määräys perheellisille että molempien vanhempien pitää lähteä? Mihin lapset jos ei sukulaisia ja jos on sukulaiset niin voidaanko lapset pakottaa heille? Eikai nyt kumpaakin vanhempaa voi millään käskeä rintamalle yhtäaikaa?!
Tottakai armeijaan voi mennä pelkästään sen takia, että haluaa näyttää itselleen ja muille, että pärjää ja pystyy sen kunnialla suorittamaan!
Tulostat netistä hakulomakkeen ja lähetät sen sotilaslääniisi, ja muutaman kuukauden päästä tiedät rahkeesi ja tunnet itsesi paremmin.
Minä ainakin pärjäsin!
Minä päätin sillä samalla hetkellä, etten astu jalallani armeijaan tai sivariin, kun naisille annettiin mahdollisuus valita, mutta miehille ei.
Tasa-arvoloukkaus ja sieltä törkeämmästä päästä.
Pitäisikö miesten sijasta laittaa naiset rintamalle? Uskomattomia vellihousuja tällekin palstalle kirjoittaa.
Jos Suomi sinun mielestäsi harrastaa törkeää tasa-arvoloukkausta, mikset muuta pois koko Suomesta? Ei sinua täällä kaivata!
niinkin on käynyt =)
Hohhoijjaa, eikö muka löydy elämässä muuta tekemistä?
Ihan sama mitä teet. Ei kiinnosta.