Olin rehellinen, mutten ollut valmis. Ei ollut sanoja, vaikka oli sanoja. Henkinen kasvu on sen jälkeen ollut suurta. Siksi olen tyytyväinen elämässäni, se on tietyiltä osilta järjestynyt takaisin semmoiseksi kuin toivoin, kaikesta kaaoksesta huolimatta. Entropia.
Pahoillani olen tunteiden kaaoksesta, hengissä silti molemmat. Koen ettei ole mitään tehtävissä, valitettavasti sen kuului mennä näin. Emme enää kohtaa vaikka näköjään polut risteilevät päivittäin.
Pahoillani olen tunteiden kaaoksesta, hengissä silti molemmat. Koen ettei ole mitään tehtävissä, valitettavasti sen kuului mennä näin. Emme enää kohtaa vaikka näköjään polut risteilevät päivittäin.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ristteillöö ristteillöö :) Siinähä ristteillöö
arvaa montako kertaa se akka on luullut ymmärtävänsä, mutta miten kävikään, en tiedä onko niin huonomuistinen ettei muista miten osaa palata kotiinsa
Onko naiselle tämä?
Ei tää ollut oikeestaan kellekään, sillä täällä kirjoittelu vastaa yksinpuhelua. Mut nainen oon.
On sulla kyllä kaikki ihan päin helvettiä, miten ihminen voi olla noin umpitunnelissa vaikka ikää on?
Tuntuu ihan uskomattomalta.
Mistä tiedät, kuka tuolla oikein kirjoittaa ja paljonko tällä on ikää? Todennäköisesti ei ole sinun kaivattusi.
Henkisestä kasvusta aletaan puhua silloin kun asiat on päin he******tiä. Silloin kun alkaa ns. Muumit karata laaksosta.
Ja tällä aloittajalla ajatus karkaa ji siihen malliin että äkkiä hakemaan apua.
Minun kaivattuni laskee jo lampaita, luulisin.
Sori mutta mulle henkinen kasvu on ollut sitä, että olen ymmärtänyt asioita omasta elämästäni ja itsestäni laajalla perspektiivillä. Ylipäätään kaikenlaisia asioita. Ja kun ymmärtää paremmin omaa elämäänsä, voi olla onnellisempi ja tyytyväisempi.
aloitus ja pitkä kirjoitus meni aivan hukkaan!
Kenelle lie tarkoitettukaan.
Hieno juttu, että asiasi ovat järjestyneet ja ovat siten, kuin niiden pitääkin olla.
Jos on tarkoitettu,että se menee näin,niin se menee.Jokin tarkoitus kaikella on kuitenkin ollut.
Ihana jos elämäsi on järjestynyt ja olet tyytyväinen.Se on ilo kuulla.
Mitään ei tarvitse tehdä.Riittää kun ollaan olemassa.Täällä vielä silloin tällöin tottumuksesta.Tämäkin jää pois.
Ihana kun olet.
Kenelle menee? Minne päin?
Olen surullinen
Vastaus aloittajan viestiin.
Tiedän kyllä, että mitään ei enää tule ja että se oli siinä. Minunkin elämäni palautunut takaisin uomiinsa. En kiellä etteikö vieläkin olisi vaikeaa, useinkin
Oli sillä jokin tarkoitus, että kohdattiin ja tuli mitä tuli. Tiedän näin jälkikäteen, että se oli minulle meistä kahdesta merkityksellisempää.
Menneeseen ei ole paluuta eikä tahtoa. Se sattuisi liikaa jos pitäisi uudestaan elää tuo vaihe. Adios siis. Kunnioitan sua ja arvostan enemmän varmaan kuin sinä minua.
Harmi, etten pystynyt luottamaan sinuun täysin. Näit minusta vain osan. Näit huonoja puolia, hyviäkin. Sanon kuitenkin, että loppujen lopuksi olen ihan tavallinen herkkä vilpitön ihminen, jolla on oma taakka kannettavanaan.
Niin kuin sinullakin. Pärjäile...
Enpä tiedä kenelle kirjoitat, mutta minulle oli hyvin merkityksellistä saada olla noin vuosi vain hänen lähellään. Ei meillä mitään suhdetta ollut, mutta hänestä tuli minulle todella rakas jollain itselleni merkityksellisellä tasolla. Tämä kokemus voi olla yksipuolinenkin, mutta voimakkuudeltaan tunsin häntä kohtaan kai lähinnä rakkautta, rakastuin häneen. En kai muuten edelleen häntä muistaisi enemmän kuin muita.
Tähän vain halusin jakaa oman kokemukseni siitä, että tunteet voivat olla voimakkaat, vaikka toinen ei niistä tietäisikään.
Molemmat kauniita kirjoituksia. En ajattele että hän ihminen täällä minulle vastailisi, sellaisista ajatuksista, etsimisestä menee rikki. On vaan hyväksyttävä kaikki sellaisena kuin se on. Tiedän itsestäni että saatan vaikuttaa kevyeltä kuin päiväperhonen joskus, mutten kuitenkaan ole. Tummat vedet ja syvyys, ne pidän piilossa ja elän hetkeä, päivää. Koska koen että alituinen sukeltelu tummissa vesissä ei ole hyväksi.
Sielunsiskoni, tuntematon. <3