Kun lueskelen Lieksaa koskevia artikkeleja, uskoakseni ja todennäköisesti suurimalta osaltaan Lieksalaisten itsensä kirjoittamia teoksia. Olen enemmin huolissaan heistä persoonina kuin maahanmuutto, homo, tai muista keskustelun avauksista. Esiin nousee valtava huoli, onko kaikki varmasti kunnossa? kirjoituksista huokuu auttamisen tarve, epätoivo, pelko, epävarmuus yleensä elämisestä. Auttaisiko esimerkiksi yhteiset "huuto tilaisuudet" pielisen jäällä. Tämän tyyppinen avautuminen on yleisesti katsottu oleva erittäin terapeuttinen kokemus masennuksesta tai uupumisesta kärsiville. Joukko voimalla tehty terapia ei altistaisi yksilöä outoon valoon. Onhan selvää, että mikäli yksittäinen ihminen ryhtyisi terapoimaan jäällä kovaan ääneen , olisi yhteisö hämmästynyt tilanteesta. Yleisesti olisi hyvä tunnustaa lähes kaikkien kärsivän yhteisössä edellä mainituista seikoista. Tämä olisi silloin siis yleisesti hyväksyttyä kun koko yhteisö sairastaa ei yksilö. Mitä olette mieltä olette. Olisiko tässä jotain uutta.
Epätoivo, pelko, epävarmuus Lieksassa
paukko
374
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tunkeilijat syövät suomen kuin heinäsirkat ja tuhoamalla tyylillään elinympäristön kantaväeltä, näinhän tämä menee ja jo touhu on aika pitkälle vietynä järjestelmällistä näin lepsuila viedään leipä suusta ja hallintavalta.
Lisätään mielialalääkitystä, puuhapajoja sateenkaariupseereille, sekä keppihevoset alennusmyyntiin. Koivosto aloitti ja halonen lopetti, tulos on kaikkien nähtävissä.
Kohta loppuvat sosialituet omaan mahdottomuuteensa, alkaa kerjuun aikakausi.
Juuri näin on tapahtunut.Johan nämä leipäjonot on kerjuuta!Nämä susilistit antoivat hyväntekeväisyyttä naapurille.Oman kansan elämä kurjistettu viimeiseen tappiin.