En tiedä miten enää selviän tästä kaikesta. Nyt kun ajattelen elämääni, on se ollut alamäkeä lapsesta asti. Lapsena olin huoleton, onnellinen, kunnes mummuni kuoli äkillisesti nuorena. Siitä alkoi alamäki jota on kestänyt jo 19 vuotta. Vielä kuuden vuoden ikäisenä olin onnellinen. Nyt olen siis 25-vuotias. Tietysti olen vähän aikaa ollut onnellinen, mutta ne hetket ovat harvassa. Lapsena pissailin housuun, olin myös koulukiusattu, koko ikäni vielä ammattikoulussakin. Ylä-asteella se oli pahinta. Tällöin myös ukkini kuoli, hänkin haukkui minua aina humalassa ylipainostani, soitti ennen kuolemaansa minulle pyytäen anteeksi, löin luurimen korvaan ja seuraavana päivänä hän oli kuollut. Rakastin häntä kaikesta huolimatta. Koulussa minua kehoitettiin tappamaan itseni, päälleni räittiin ym. Sain "kavereita" vanhemmista täysi-ikäisistä pojista jotka tietysti käyttivät minua hyväksi. Itse en sitä silloin tajunnut. Kunnes ollessani 15-vuotias pojat huumasivat minut, raiskasivat porukalla ja kuvasivat sen kännyköillä. En uskaltanut kertoa siitä kenellekkään, en vienyt asiaa koskaan poliisille, pidin itseäni syyllisenä, oikeastaan pidän edelleen. Myöhemmin ylä-asteella sairastuin neurologiseen parantumattomaan sairauteen joka aiheuttaa jokapäiväistä kovaa kipua. Töissä olen, en jaksa vain enää. Nyt minulla on dianosoitu uusia sairauksia. Olen potilaana kuudella eri poliklinikalla. Lisäksi olen pahasti peliriippuvainen, pelaan aina velaksi ja olen ongelmissa. Kyse on tuhansista. Haluaisin vain kuolla. On minulla mies, hän on ainoa syyni elää. Emme voi saada koskaan lapsia, koska olen viallinen. Varmaan sekavan kuuloista tämä tekstini, mutta tässä osa elämääni. Enempää en nyt jaksa kirjoittaa. Pakko purkaa näitä ongelmia jonnekkin. Ainiin ja viimeviikolla kävin ensimmäisen kerran psykologin juttusilla, menen parin viikon päästä uudestaan. Oli jo varmaan korkea aika hakea ulkopuolista apua.
En jaksa enää ponnistella
Pahaolla-
2123
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
hyvä että kirjoitit johonkin tuntemuksistasi. voisit myös kirjoittaa vaikkapa blogia. ja päiväkirjaa. pystytkö puhumaan kumppanillesi? toivon niin. todella hyvä kun hait apua. voisit ehkä toivoa että pääsisitkö käymään siellä viikoittain?
Tuntuu että ei siitä psykologista ollut mitään hyötyä, enemmän vain rupesin asioita miettimään ja oon vaan enemmän surullinen. En tosiaan tiedä mitä tekisin. Olisiko kuolema helpotus. Tämä olotilani vie myös läheisiltä voimia