Jonkun ihmisen saa jos vain haluaa, ja taistelee, kynsin ja hampain. .D
ehkä joo mut e aina !!
ehkä joo mut e aina !!
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Tuskin nyt ihan ketä tahansa, mutta jos tunnet jonkun ihmisen ja olet siihen ihastunut ja teillä on jonkinlaista kipinää, niin tarpeeksi halutessaan pystyy asioihin vaikuttamaan niin, että päädyt suhteeseen kyseisen ihmisen kanssa.
Tämä ei ole totta. Vaikka tapaisi jonkun ihmisen säännöllisesti, mutta jos toisen kanssa esimerkiksi ei saa ikinä puhuttua paria lausetta enempää olosuhteista johtuen, eikä edes tiedä että onko tämä vapaa. Varatun pokaaminenhan on terveydelle melko vaarallista. Muutenkin on muutama juttu mitä kannattaisi selvittää ennen kuin menee sellaisen ihmisen kanssa treffeille, jota näkee sen jälkeenkin, esimerkiksi että onko teillä oikeasti mitään yhteistä, sillä muuten treffeistä ja sen jälkeisestä elämästä tulee noloa.
Jos facebookia ei ole tai siellä ei ole esim. parisuhdestatusta ilmoitettu. Eikä tiedä mitään yhteystietoja. Ja toinen ei tee mitään järjellistä asian eteen paitsi näyttää ihastuneelta. Niin mitään ei ole tehtävissä!
Kerran hyvin kauan sitten, vuosikausia sitten yksi ulkopuolinen ihminen armahti tuollaisessa tilanteessa ja kävi asiakseen sanomassa, että tuo yksi muuten on tainnut erota. Sitten minulle jäi enää pikku hommaksi selvittää, että onko se ihminen yleensäkään kiinnostunut. Toinen ei kyllä pistänyt tikkua ristiin koko asian eteen. Mutta se ulkopuolinen sanoja olikin sellainen liukas playboy, joka ymmärsi pokaamisasioita, useimmat ihmiset eivät ymmärrä.
Ihan toinen asia on sitten se, että minuun ihastuvat vain idiootit, joten lopupeleissä se onkin ollut onni, että niistä on päässyt eroon. Happy end! :D
"Jos facebookia ei ole tai siellä ei ole esim. parisuhdestatusta ilmoitettu. Eikä tiedä mitään yhteystietoja. Ja toinen ei tee mitään järjellistä asian eteen paitsi näyttää ihastuneelta. Niin mitään ei ole tehtävissä!"
Oletko vieraantunut oikeasta elämästä noin pahasti, siis ei helvetti mitä porukkaa, no onenksi en kuulu facebookiin.
Kyllä sitä ihan juttelemalla kasvotusten ja tutustumalla saa asiat selville, itse en ottais naista joka ajattelee kuin sinä. Pitää uskaltaa heittäytyä mutat kuitenkin ola kärsivällinen ja välillä kuunnella sydämensä ääntä, unohtaa stereotyypit ja ykleistykset miehistä ja naisista.
Keskittyä toiseen yksilönä, olal oma itsensä ja hyväksyä toinenkin omana ittenään, sitäpaitsi ei kaikkea tulekkaan saada selville heti, ja joo siis itse ainakin uskallan huonotkin puoleni myöntää ja olen avoin että siinä mielessä mun kans on helppo tutustua, osaan myös lukea ihmisiä hyvin välillä mistä on hyötyä, erottaa valehtelijat ns aidoista. En etsi täydellisyyttä enkä itsekkään ole täydellinen.
Kyllä jos on kipinää että kaksi ihmistä ryhtyy parisuhteeseen niin sillonhan se kunnolla tutustuminen alkaa, veikkaan että pidät miehiä itsestäänselvinä ja nähtävästi netistä saat "totuudet".
Ja mikään suhde ei ole ongelmaton että niistä pitää yhdessä pystyä selviään ja puhumaan suoraan, unohtaa ne fairy talet.
Itse ainakin olen onnellinen että en ole mikään ns pelimies, siis ihan pellejähän ne usein on eivätkä loppupeleissä aattele kuin itseään eivätkä pysy vierellä kun tulee kunnon vaikeudet ja usko pois minä tiedän mitä on pahat jutut elämässä ja niistä olen paljon oppinut.
Onneksi naiset ei ihastu tietääkseni muhun sillain helposti että jokainen vastaantulija haluais, olen kyllä hurmaava ja hyvännäkönen, ja itsevarmuutta sekä huumorintajua löytyy, mutta siis itse olen aina joutunut näkemään vaivaa sen eteen että olen tietyn naisen saanut hurmattua niin että suhteeseen päädytään.
Tykkään että on haastetta koska sillon siinä naisessa on yleensä jotain sellasta vahvutta että ei sitten anna periksi helposti siis jos tulee vaikka vaikeuksia suhteessa.
Ja en yleistä, jos jotain sanon niin jotkut käyttäytyy niin tai näin...
Mietin vaan että onko puhuminen nykyään niin helevetin vaikeaa, katsoa toista suoraan silmiin ja puhua.
Ei minulle ole puhuminen vaikeaa, tai riippuu tilanteesta, mutta kyllä sitä useimmiten saa jotain ääntelyä tuotettua, vaikka sisältö ei niin ihmeellistä välttämättä ole. Enkä oikein ymmärrä ihmistä, joka ei saa missään tilanteessa muka mitään suustaan ulos. Kai sitä nyt vähintäänkin toisen puheeseen saa vastattua pari sanaa?
Mutta jos mennään syvällisiin, niin todellakin toisen varattuustilanteen kysyminen on hyvin hankalaa. Oli sitten itse kiinnostunut tai jos jotenkin epäilee että toinen olisi (ja haluaa joko pakittaa tai selvittää asiaa tarkemmin). Tai jos itse on varattu ja pelkää että joku sinkku luulee muuta. Koska jos kysyy toiselta, ja käy ilmi että toinen on varattu, niin luontevia välejä voi olla sen jälkeen vaikea saada aikaan. Toinen kun ajattelee, että tuo on joku seksihullu ja jos puhun enää sen kanssa edes säästä, niin sehän on pettämistä. Ja kertoo vielä saman kavereilleen ja sitten onkin maine valmiina. Mun mielestä olisi fiksuinta jos jokainen omatoimisesti kertoo itsestään, ja sitä voisi luulla että niin ihmiset tekevätkin. Mutta hitsiläinen, eiväthän ne tee.
Olet väärässä, että kaikkea ei tarvitse saada selville heti. Se aikaikkuna on sitä luokkaa, että yleensä ei ehdi tajuta edes sitä että joku oli kiinnostunut ennen kuin tilanne on ohi.
Ihan elämässä yleensä on hyvä juttu, jos ihmiset puhuvat jotain toisilleen. Se säästää monelta ongelmalta.
Mikä muuten siinä on, että facebookiin ei voi merkitä jos on varattu? Siis mitä haittaa siitä voisi olla? En tajua. Sinkkuudesta ehkä voisi olla, että kaikki nettihuijarit olisivat kimpussa. Mutta minusta on jotain syvästi epäilyttävää jos ei halua kertoa olevansa varattu.
(En kyllä tajua suuremmin sitäkään, että miksi joku laittaa vaikka ruokansa kuvia nettiin, ketä kiinnostaa?)
Siinä ei ole mitään epäilyttävää, että ei laita kaikkea tietoa elämästään nettiin muiden nähtäväksi. Jokaisella on oikeus yksityisyyteen. Kaikilla ei ole facebookkia ja vaikka olisi, ei se ole koko maailman asia mitä sinun elämässäsi tapahtuu. Se on sinun ongelmasi, jos joudut erikseen asiasta kysymään. Jos kysyt ja toinen valehtelee, niin se on jo eri asia.
Eli ei halua kertoa olevansa varattu, jotta saa testattua että tuleeko ihmiset kysymään? Kun se niin hivelee itsetuntoa. Hyi saatana.
Ei ihmiset ajattele noin. Ei ketään voi velvoittaa kulkemaan "varattu" lätkä otsassaan. Ongelma on sinun päässäsi jos et uskalla kysyä koska pelkäät vastausta.
Ei kyllä nyt tulee mieleen yhtään moraalisesti hyväksyttävää syytä miksi joku haluaisi salata olevansa varattu. Toki sormusta useat pitää.
Et ymmärrä. Ei se ole salailua, että ei kerro kaikkea elämästään. Etenkään jos kukaan ei kysy. Ei ole olemassa mitään universaalia tiedotusvelvoitetta. Minä en jaksa kertoa joka asiaa ihmisille ja olen kyllä huomannut, että se herättää kateutta ja spekulaatiota, kun ihmiset ei tiedä asioita tarkalleen. Se ei ole kuitenkaan minun ongelmani. Mitäs eivät kehtaa kysyä. Myönnän kyllä leikitteleväni ihmisten mielikuvituksella, mutta se on heidän ongelmansa, koska eivät keskity omaan elämäänsä vaan muiden. Ihmisillä on niin pirun kova tarve verrata itseään muihin saadakseen sitä omanarvontuntoa.
Voit jankuttaa maailmanloppuun, se ei silti muuta sitä että oman varattuuden salailuun ei voi olla olemassa yhtäkään hyväksyttävää syytä.
Onpas. Sillä saa itseriittoiset bimbot pyörimään ympyrää pienessä mielessään, kun eivät uskalla ottaa härkää sarvista.
Paras lause...
Lause..
SINUN LANTEILLA ON KUU JA TÄHDET....(*_*)
Sellaista ihmistä ei kannata haluta josta joutuu pitämään kynsin ja hampain kiinni.
Jos joutuu ponnistelemaan saadakseen jonkun elämäänsä ei suhde ole tasavertainen ystävyys.
Eli sinun kohderyhmääsi vain itsevarmat sarjaiskijät, jotka ovat tottuneet hommaamaan panoja sillä lailla ihanan tunteettomasti?
Entä, jos joku ihastuu SINUUN päin? Sinun häntä valikoimatta. Ja sitten se ihastuminen alkaa tarttua sinuunkin, mutta et pysty tekemään asialle mitään? Eikä se toinenkaa tee?
Kiitos Jeesus nettideiteistä, joissa ihmiset edes puhuu toisilleen. Vaikka siellä ei ehdikään ihastua, koska ihastuminen ottaa sen puoli vuotta.
Joo olet oikeassa mutta hei jos huomaat että joku on ihastunut sinuun tai rakastunut ja se ns tarttuu sinuun niin eikö ole reilua kertoa omista tunteistaan sille toiselle, varsinkin jos se toinen jostain syystä ajattelee että et halua mitään ja siksi ei täysin näytä tunteitaan?
Ja siis tuo ns ihastumisen tarttuminen kuulostaa hieman siltä mun korvaan että jotenkin yrität peitellä aitoja tunteitasi vetoamalla johonkin tekosyyhyn, luulisin että yleensä tunteet ovat aidohkoja mitä syntyy, toki manipulointia olen itse kokenut kerran mutta se oli narsisti nainen ja siis ihan oikea narsisti.
Muutenkin jos joku vaivaa niin sillon pitää sanoa toiselle, ei se toinen osaa ajatuksia lukea vaikka huomaiskin että joku nyt vaivaa tuota toista, koska joskus ei viiti jankata ja kysyä aina samoja asioita kun se toinen voi ahdistua.
Sinä itse jankkaat. Sanoin jo, että osaan puhua. Eikä kukaan hullukaan juokse tekemässä mitään rakkaudentunnustuksia, jos ei edes tiedä että onko toinen naimisissa. Kuule kyllä naimisissa olevatkin lähentelee joko kiusallaan tai imarrellakseen itseään tai pettääkseen. Eikä voi tietää että onko joku oikeasti kiinnostunut vaikka itse tulkitsisi niin, sillä kyllä minua ainakin tulkitaan väärin ihan koko ajan. Minä kun juttelen ja tuijotan ja hymyilen useimmiten jostain muusta syystä kuin mistään ihastuksesta, ihastuneena olen taas ihan toisenlainen. Pitäisi kai oppia näyttelemään ja muutenkin olla ihan eri ihminen.
Ja minä ihastun hitaasti, en harrasta mitään ensisilmäyshommeleita. Paskempi juttu minulle.
Ei saa, jos se ihminen ei tykkää susta. Ei mitään järkeä taistella sellasesta.
No ei olekaan. Mutta ei tuo tosiaan toimi edes silloin vaikka toinenkin tykkäisi. Oikeastaan ainoastaan sellaisen ihmisen voi pokata helposti ja rationaalisesti, josta itse ei piittaa yhtään ja joka ei myöskään ole kiinnostunut sinusta. Tunteet sotkevat homman heti.
Jos kaksi herkkää on kyseessä
Tekemään. Sitä ei voi vastustaa.