tykkään yhdestä pojasta, kenelle en uskalla mennä puhumaan, koska oon liian ujo tai jotain, niin mitä teen? Ja jos ny joskus pystyisinki sanoo sille jotain, niin ainaki "moi" mä pystyisin sanoo, niinku oonki kerra mut en tiä kuuliks se sitä..Ja ulkona varmaan uskaltaisinki mennä jotai lyhyttä tai jotain puhumaan, mut ku ei vaa keksiskää mitää...?! Mut auttakaa kummiski, mitä teen?
mitä sanon/teen??
Lonely
81162
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ei se ole niin nuukaa. Usein ihmiset höpöttää tuollaisessa tutustumistilanteessa aika puuta heinää, jos sitä rupeaa sillä tavoin tarkkailemaan. Keskustelunaiheen ei todellakaan tarvitse olla mitään superfiksua. Joku yhteiseen kokemuspiiriin kuuluva asia on hyvä.Sää on takuuvarma aihe jos on tullut juuri ulkoa tai on ulkona, siitä voi turvallisesti loruilla pitkät pätkät ja te lapsukaiset tietysti koulujuttujanne.
Terv. Täti kaiken tietää
Vaikeaa on tietysti askeltaa luokse ja alkaa jutella, mutta erilaisia tilanteita, jolloin satut hänen fyysiseen läheisyyteensä kannattaa hyödyntää. Jos vaikka satut aamulla samaan aikaan ihastuksesi kanssa tulemaan ulkoa eteiseen,voi vaikka pudistella räntää päältään ja herttaisesti hymyillen heittää jonkun huomautuksen kelistä, tms. tavalla tilanteita hyödyntää.
Siis mulla on vähän samanlainen juttu eli oon töissä ollessani huomannut, että siellä eräs nainen katselee mua pitkään ja oikein aina aamuisn odottaa et saa nähdä mut kun tuun töihin ja sitten kun saa mun mielenkiinnon heräämään ja mä alan katsoo sitä niin se ei enää katso takas tai sitten jos yritän sitä katsoo niin kääntää päänsä sivuun, tai entäs jos mä en katso sitä niin johan se katsoo sitten mua joskus tosin ollaan katsottu toisiamme silmiin eikä olla saatu silmiämme irti toisistamme, sitten yksi juttu vielä kerran tässä syksyllä se jopa sanoi mun selän takana mulle kuiskaten "nössö", että mutta sitä ihmettelen miksi se ei tuu juttelee mulle tai sano ees "moi" jos se on kiinostunut musta...
Olen mies ja jos joku tyttö sanoisi pitävänsä minusta ja sanoisi, ettei keksi sanottavaa, hermostuttaa jne, ei se nyt niin haittaisi. Jos minulla olisi jotain sanottavaa, sanoisin, ja jos haluaisin tutustua, otettaisiin aikaa riittävästi, että alkaa jännitys vähenemään ja juttelukin onnistuu paremmin. Ei se sen kummempaa minulle olisi, mutta toisista ei tietysti tiedä.
kun se on niin paljon kaveriettensa kanssa, harvoin yksin, niin on niin vaikeeta mennä puhumaan sille kun siinä on kavereita, varmaan pelkään sitten että sen kaverit alkaa nauraa tai jotai mitä ny keksisinkää sanottavaa..
se on vaikeeta mennä puhumaan kun se on yleensä kavereittensa kanssa, ja harvoin yksin, pelkään varmaa mennä siihen juttelemaan jos siinä on sen kaverieta kun sit ne sen kaverit voi nauraa tai jotai..Sitä mä siin eniten varmaan pelkään, en tiä.. Kauheeta!! Pakkohan joskus on mennä juttelemaan muuten täst ei tuu mitää, muute en ainakaa voi saada sitä.. Pakko, pakko, pakko...
tuli kaks kertaa...Sori, mut jotai on keksittävä :D
Kaverit on hankalia, sillä kaikille ei tosiaan kannata toitottaa tunteitaan.
Tuohon pakko-tunteeseen ja tuskaan sanoisin, että sellaistahan kunnon ihastus on, mutta kannattaa todella ymmärtää, että ihastuttaessa aina ihastutaan aika lailla vääriin kuvitelmiin toisesta. Toista ei voi tuntea kovinkaan hyvin. Se toinen ei varmasti ole sellainen kullannuppu kuin ihastuttaessa ajatellaan. Sanon tämän, jotta saisit voimaa hillitä ihastustasi ja jotta säilyttäisit kohtuullisen harkintakyvyn. Ihastua saa, mutta järki olisi hyvä säilyttää. Ei tarvitse myöhemmin katua niin paljon.
Itsekin olen ollut viime aikoina pahasti ihastunut ja nyt huomaan, ettei toinen olekaan ihan sellainen kuin arvelin. Onneksi olin tiedostanut tällaisen todennäköisyyden.