syy miksi ette ole

Iskee aina alemmuuskompleksi päälle.

Kerran mulle suotiin täydellinen paikka kertoa, mutta äh, negatiiviset ajatukset suorastaan ryöppysivät tajuntaan.

Tulee aina mieleen että ei hän varmaan minunlaistani etsi..

Ujostuttaa niin kovasti. Ajattelen, että mitä turhaan, mitä hän minussa näkisi? Vähättelen itseäni, enkä edes uskalla yrittää. Pelko torjutuksi tulemisesta on niin suuri.

No, ihastukseni on varattu, että se siitä...

Jos kerron niin välit ei tuu olee enää koskaan entisellään mikäli saan pakit. En pysty oleen enää ystäväkään koska se tekisi liian kipeää. Ja toisaalta en halua menettää häntä sen takia että elän tässä illuusiossa et meistä voisi tulla vielä joskus jotakin. pattitilanne mutta elävältä syövä. Pitäisikö vain kertoa ja ottaa vastaan mitä annetaan ja siirtyä seuraavaan. vittu.

sori, ei täällä varmaa saa kiroilla.

Onko tässä hyvä syy?

Koska olen henkisesti sekä fyysisesti kääpiö. En tohdi järkyttää valtavilla seksihaluillani. Patoudun.

Hän on niin sanottu vakipano ja hyvä sellainen, jos tunteet eivät olisikaan samat taitaisin jäädä nuolemaan näppejäni ja sitä en halua. Joten parempi että saa edes jotain!

olen aina kyllä kertonut... mutta lähes aina saanut negatiivista palautetta :( viimeisinkin oli negatiivinen, mutta ihme kyllä pysyin hänen kanssaan puhe väleissä :)

Luulen että hän pitää minusta edes vähän, muttei välttämättä tiedä kuinka kiinnostunut olen.
Lisäksi hänellä on pelimiehen maine ja paljon ihailijoita ja luulen, ettei hän halua seurustella kenenkään kanssa.
Toivoton ihastus. :(