Märät vaatteet kiihottavat. Tässä uintikelejä odotellessa pieni juttu jokunen vuosi sitten.
Nuorena miehenä asuin vantaalaisessa kerrostalossa. Kerrostalon lähellä oli hieman soinen metsikkö, jossa – yllätys yllätys – kävin joskus hieman ”metsäretkellä”. Lähdin illalla, päälläni lenkkarit, farkut ja paita, kävelemään metsäpolkua pitkin. Vastaan tuli lätäkkö, joka oli niin tumma ettei siitä tiennyt miten syvä se on muuten kuin kokeilemalla. Astuin lätäkköön, tunsin miten pohja oli hieman pehmeä ja kenkä upposi noin nilkan syvyyteen. Lätäköllä oli leveyttä jokusen metrin eikä syvyys siitä kasvanut kun sitä ylitti, mutta kummatkin kengät oli ”slurpsivan” märät. Kiihottavat. Kävelin edelleen, kunnes vastaan tuli jo jonkinverran kiinnostavampi ylitettävä. Oja, jonka leveys oli myös pari metriä. Lähdin ylittämään ojaa, kävelin päättäväisesti sen yli. Ylitettyäni ojan nousin ojasta ylös, vilkaisin housujani ja vesi kiilteli farkuissa suurinpiirtein polveen asti.
Olin jo kävellyt melko pitkän matkan ja iltakin alkoi jo hämärtyä joten päätin etten kävele metsäpolkua pidemmälle, käännyn takaisin kotiin mutta sitä ennen tutkin ojaa tarkemmin. Kävelin takaisin ojan syvimpää kohtaan. Jäin seisomaan veteen, liikuttelin varpaita lenkkareissa ja tusin kuinka vesi virtasi kenkien sisällä edes takaisin. Ehkä kenkiin meni myös mutaa. Päätin kokeilla juoksua ojan pituussuunnassa. Vesi pärskyi ja lopulta kompastuin johonkin pohjalla olevaan oksaan ja lensin päistikkaa veteen. Olin kaikkialta märkä, nousin ojasta ja katsoin itseäni, vaatteet kiilteli mutaisesta vedestä ja jokunen koivun yms lehti oli liimaantunut kiinni vaatteisiin. Istuin ojan reunalle, huljuttelin jalkoja vedessä ja nostin ne ylös. Farkut kiilsi märkänä, vesi valui niistä alas ja tunne oli kiihottava. Laukesin itsekseni. Tuntui että housut on täynnä spermaa.
Vielä oli yksi asia. Kotiin pitäisi kävellä, ja olin mutaisesta vedestä läpimärkä spermat farkuissa. Olin ratkaissut asian hieman jännästi, löysät verkkarit repusta märkien vaatteiden päälle. Verkkarit oli hieman myös kostuneet, mutta märkyys ei näkynyt päälle. Kotimatka sujui hyvin, jokunen vastaantulija oli mutta kaiketi he eivät huomanneet mitään, vaikka taatusti tuoksuin mudalta. Kotona menin suihkuun ja huuhtelin mutaveden pois.
Se oli ikimuistoinen metsäretki. Eräästä toisesta retkestäni en muista kuin kotiinpaluun. Talon aivan vieressä oli sateesta märkä savinen ja mutainen paikka, jonka ehkä rekka-auto oli myllännyt. Päätin sotkea farkkuni. Istui märkään mutaiseen maahan ja kohta farkkuni olikin aivan yltäpäältä sotkussa. Tämä oli tapaus : tee ensin, ajattele vasta sitten. Piti päästä jotenkin kotiin täysin sotkuisena. Jotenkin pääsin porraskäytävästä kotiin sisälle ilman jalanjälkiä tai vastaantulevia naapureita.
Tämän jälkeen olen perustanut perheen mutta uiminen vaatteissa jatkuu. Saatan hypätä töiden jälkeen pihassa lasten kahluualtaaseen ja kastella itseni siinä täysin, ja mökillähän vaateuinti kuuluu asiaan. Kaikista tukalin aikakausi oli se, kun asuin kotona vanhempieni luona ja halu kastella vaatteet oli todella kova, mutta vanhempani suhtautui siihen vähintään nuivasti. Olin itse myös asian suhteen hyvin esteinen ja ahdistunutkin. Nettiäkään ei ollut silloin vielä, joten olo oli aika ”epänormaali”. Itselleni märät vaatteet on kiihottavin asia mikä on.
Nuorena miehenä asuin vantaalaisessa kerrostalossa. Kerrostalon lähellä oli hieman soinen metsikkö, jossa – yllätys yllätys – kävin joskus hieman ”metsäretkellä”. Lähdin illalla, päälläni lenkkarit, farkut ja paita, kävelemään metsäpolkua pitkin. Vastaan tuli lätäkkö, joka oli niin tumma ettei siitä tiennyt miten syvä se on muuten kuin kokeilemalla. Astuin lätäkköön, tunsin miten pohja oli hieman pehmeä ja kenkä upposi noin nilkan syvyyteen. Lätäköllä oli leveyttä jokusen metrin eikä syvyys siitä kasvanut kun sitä ylitti, mutta kummatkin kengät oli ”slurpsivan” märät. Kiihottavat. Kävelin edelleen, kunnes vastaan tuli jo jonkinverran kiinnostavampi ylitettävä. Oja, jonka leveys oli myös pari metriä. Lähdin ylittämään ojaa, kävelin päättäväisesti sen yli. Ylitettyäni ojan nousin ojasta ylös, vilkaisin housujani ja vesi kiilteli farkuissa suurinpiirtein polveen asti.
Olin jo kävellyt melko pitkän matkan ja iltakin alkoi jo hämärtyä joten päätin etten kävele metsäpolkua pidemmälle, käännyn takaisin kotiin mutta sitä ennen tutkin ojaa tarkemmin. Kävelin takaisin ojan syvimpää kohtaan. Jäin seisomaan veteen, liikuttelin varpaita lenkkareissa ja tusin kuinka vesi virtasi kenkien sisällä edes takaisin. Ehkä kenkiin meni myös mutaa. Päätin kokeilla juoksua ojan pituussuunnassa. Vesi pärskyi ja lopulta kompastuin johonkin pohjalla olevaan oksaan ja lensin päistikkaa veteen. Olin kaikkialta märkä, nousin ojasta ja katsoin itseäni, vaatteet kiilteli mutaisesta vedestä ja jokunen koivun yms lehti oli liimaantunut kiinni vaatteisiin. Istuin ojan reunalle, huljuttelin jalkoja vedessä ja nostin ne ylös. Farkut kiilsi märkänä, vesi valui niistä alas ja tunne oli kiihottava. Laukesin itsekseni. Tuntui että housut on täynnä spermaa.
Vielä oli yksi asia. Kotiin pitäisi kävellä, ja olin mutaisesta vedestä läpimärkä spermat farkuissa. Olin ratkaissut asian hieman jännästi, löysät verkkarit repusta märkien vaatteiden päälle. Verkkarit oli hieman myös kostuneet, mutta märkyys ei näkynyt päälle. Kotimatka sujui hyvin, jokunen vastaantulija oli mutta kaiketi he eivät huomanneet mitään, vaikka taatusti tuoksuin mudalta. Kotona menin suihkuun ja huuhtelin mutaveden pois.
Se oli ikimuistoinen metsäretki. Eräästä toisesta retkestäni en muista kuin kotiinpaluun. Talon aivan vieressä oli sateesta märkä savinen ja mutainen paikka, jonka ehkä rekka-auto oli myllännyt. Päätin sotkea farkkuni. Istui märkään mutaiseen maahan ja kohta farkkuni olikin aivan yltäpäältä sotkussa. Tämä oli tapaus : tee ensin, ajattele vasta sitten. Piti päästä jotenkin kotiin täysin sotkuisena. Jotenkin pääsin porraskäytävästä kotiin sisälle ilman jalanjälkiä tai vastaantulevia naapureita.
Tämän jälkeen olen perustanut perheen mutta uiminen vaatteissa jatkuu. Saatan hypätä töiden jälkeen pihassa lasten kahluualtaaseen ja kastella itseni siinä täysin, ja mökillähän vaateuinti kuuluu asiaan. Kaikista tukalin aikakausi oli se, kun asuin kotona vanhempieni luona ja halu kastella vaatteet oli todella kova, mutta vanhempani suhtautui siihen vähintään nuivasti. Olin itse myös asian suhteen hyvin esteinen ja ahdistunutkin. Nettiäkään ei ollut silloin vielä, joten olo oli aika ”epänormaali”. Itselleni märät vaatteet on kiihottavin asia mikä on.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Aikanaan tuli vaatteiden kastelua ja sotkemista harrastettua aika lailla muilta piilossa, pimeällä ja syrjäisillä paikoilla. Vähitellen, eikä vain netin vaikutksesta, sitä keräsi rohkeutta tulla enemmän julkisuuteen ja nyt käyn kesäisin ihan julkisella rannalla uimassa vaatteet päällä ja kengät jalassa. Aina joskus joku kysyy jotain, mutta se on uteliasta ja hyväntahtoista, ei juuri koskaan negatiivista. Ja miksi olisikaan, en vahingoita itseäni enkä muita, enkä tosiasiassa edes vaatteitani vaikka ne kastelenkin (ja omanihan ovat...). Nyt vain odottelen että vedet alkavat lämmetä, sitä odotellessa saatan käydä vielä näin kylmän veden aikaankin uimassa, se vain edellyttää vähän enemmän vaatevalinnoilta...
Tuli käytyä viimekuussa turussa (ensimmäistä kertaa) asioilla niin ajattelin, että täällä se wetfinn vaikuttaa ja käy uiskentelemassa... Itsekin odottelen jo kovasti uimakelejä niin pääsee taas tutuissa varusteissa uimaan.
Toivottavasti tulisi pitkästä aikaa piiitkä ja lämmin kesä niin pääsisi mahdollisimman usein uimaan. Sitten kun wetfinn tai kuka tahansa muukin aloittaa vaateuintikauden niin ei muuta kun vuoden 2017 vaateuintiketjulle aloitus.
Thaimaassa on taas songran käynnissä ja vaatteet kastuu urakalla n.25-35 asteen lämmössä, täällä taas värjötellään nollakelissä ja jäätävä pohjoistuuli puhaltaa. Kyllä suomi on vaateuimarin ...sereikä. =(=(
Kuulostaa ihan samanlaiselta kuin omatkin kivat luontoseikkailuni ;)