Olen kärsinyt sosiaalistentilanteidenpelosta n. 10 vuotta. Olen 26-vuotias. Välillä enemmän välillä vähemmän. Viime aikoina asia on alkanut vaan pahenemaan kun olen asian myöntänyt itselleni ja miettinyt asiaa. Nuorena rakastin olla huomion keskipisteenä mutta murrosiässä huonojen kokemuksien takia tilanne vaihtui päinvastaiseen.
Olen jo varmaan kohta vuoden ajatustasossa halunnut hoitaa asiaa mutta en ole saanut aikaiseksi osaksi johtuen siitä että pelot eivät ole koko aika läsnä vaan se on todella vaihtelevaa. Välilä kun ei ahdista/pelota niin olo on kun kuninkaalla ja saan ihmiset nauramaan. Oon muutenkin fiksu ja hyvä tyyppi mutta kaikki tämä menee piiloon kun sosiaalistentilanteidenpelko iskee. Nuorempana olen ollut myös masentunut mutta siitä päässyt yli jo.
Tiedän että kun saisin asian hoitoon niin elämänlaatu paranisi aivan älyttömästi.
Kysymys kuuluu: Mistä apua? Mikä olisi tehokasta tähän. Mielellään en haluaisi lääkehoitoa.
Olen jo varmaan kohta vuoden ajatustasossa halunnut hoitaa asiaa mutta en ole saanut aikaiseksi osaksi johtuen siitä että pelot eivät ole koko aika läsnä vaan se on todella vaihtelevaa. Välilä kun ei ahdista/pelota niin olo on kun kuninkaalla ja saan ihmiset nauramaan. Oon muutenkin fiksu ja hyvä tyyppi mutta kaikki tämä menee piiloon kun sosiaalistentilanteidenpelko iskee. Nuorempana olen ollut myös masentunut mutta siitä päässyt yli jo.
Tiedän että kun saisin asian hoitoon niin elämänlaatu paranisi aivan älyttömästi.
Kysymys kuuluu: Mistä apua? Mikä olisi tehokasta tähän. Mielellään en haluaisi lääkehoitoa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
suosittelisin lääkehoitoa. lääkkeet sosiaalisten tilanteiden pelkoon ovat hyvin lieviä. niitä ei tarvitse syödä päivittäin, vaan voit ottaa ns. rauhoittavaa ennen jännittävää tilannetta. tällöin lääkkeelle ei myöskään synny riippuvuutta.
En suosittele mitään rauhoittavia. Sos.tilanteiden pelko alkoi 17 vuotiaana ja monia lääkkeitä kokeiltiin. Yksi niistä Xanor eri muodoissa. Muutuin ihmisenä täysin. Jos ei kädet tärisseet niin muuten olin kuin eri ihminen, suutuin vähästä jne. ja lisäksi tuli toleranssi eli otin aina*pikkasen ylimääräistä* josta seurauksena elämäni kauhein asia: Jouduin sairaalaan yliannostuksen takia. Onneksi mies oli paikalla. Rauhoittavat on huumetta jota pitää käyttää aina vaan enemmän kun tuntuu ettei tehoa. Nyt 3 vuotta ilman ja ihan hyvin tässä pärjätään.
Venlafaxin päivittäin, Propral tarvittaessa.