Hengellinen kuivuus, Taivaskeskustelu, osa 1/2

Ja jotkut noista kirjoittajista sanovat, että näiden kaikkien vahvistusten tarve – kyky nähdä Jumala, kuulla Jumala – on oikeastaan KYPSYMÄTTÖMILLE kristityille, ei niille, jotka ovat kävelleet Hänen kanssaan pitkän aikaa. Sanoin ystävälleni, ”Minä aion pysyä vauvana!” Anna minulle minun peukaloni, aion pysyä vauvana, koska rakastan kuulla Häntä ja rakastan nähdä Hänet. Ja kun en näe enkä kuule, tunnen olevani niin hukassa. En voi oikein mennä pianon luokse ja luoda, en voi tehdä puheita ja asioita, en voi jakaa opetuksia teidän kanssanne, tunnen itseni niin kuivaksi, koska ennen kuin me teemme opetuksen, menemme rukoukseen ja odotamme, kunnes Jumala on täysin vapauttanut meidät rukouksesta ja me kannamme tuon armon ulos opetukseen. Ja minulle on niin erilaista luoda mitään ilman Hänen havaittavaa läsnäoloaan. Se on todella vaikeaa. Ja Luojan kiitos, ennen kuin tänään aloitimme Taivaskeskustelun, Hän antoi pikkuisen merkin, että Hän on kanssani.

– Muistan lukeneeni, että kun Jumala antaa meille lohdutuksia tai unia tai näkyjä tai vain tunteen Hänen läsnäolostaan, se on ikään kuin matka Kaliforniaan. Olet puolitiessä Arizonaa ja kyltissä lukee, ”Los Angeles, 480 km”. No, et pysähdy kyltin kohdalla, muuten et ikinä saavu sinne. Se on vain merkki näyttämään sinulle, että olet oikealla tiellä, olet menossa oikeaan suuntaan ja jatka kulkua eteenpäin. Joten luulenpa, että luultavasti lohdutukset ja Jumalan läsnäolon tunteminen ja aistiminen ovat sama asia: me arvostamme sitä mutta emme voi aina pysähtyä ja jäädä meditoimaan sitä, eikö niin? Tarkoitan, että me HALUAMME koska se tuntuu todella hyvältä.

– Ja normaalisti minä odotan, kunnes Hän vapauttaa minut rukouksesta. Mutta pirut ovat opportunisteja ja ne etsivät aina keinoja syyttää meitä, koska ne tietävät, että syytökset lannistavat meidät ja erottavat meidät Jumalasta. Ja niinpä ne haluavat aiheuttaa yhä suuremman kuilun valehtelemalla meille ja sanomalla, ”Jumala on torjunut sinut, olet nyt MEIDÄN ja olet menossa HELVETTIIN.” Ne tulevat luoksemme ja yrittävät täyttää tyhjiön jopa vale-Jeesuksella.

Ja ne teistä, jotka ovat olleet kanssamme jo jonkin aikaa, tiedätte että me aina saamme toisen ja kolmannen todistajan, aina kun menemme rukoukseen ja meille annetaan viesti. On aikoja, jolloin tiedän että tiedän että tiedän viestin tulleen Jumalalta, mutta muina aikoina en täysin nappaa vihjeitä ja minun on todella tiedettävä, että viesti on Jumalalta. Me käytämme Bible Promises –kirjaamme tai pyhiä kirjoituksia ja pyydämme Pyhää Henkeä valitsemaan kohdan luettavaksi ja sitten jos avaamme kohtaan ”Valehtelu”, unohdamme koko jutun. En välitä siitä, mitä viestissä sanottiin, minä vain päästän otteeni siitä kuin kuumasta perunasta, koska se ei tullut Jumalalta. Mutta jos avaamme kohtaan, ”Pyhä Henki” tai ”Jumalan Rakkaus”, tai useita muita kappaleita…

– Mitä tahansa pyhiä kirjoituksia, jotka ovat vahvistavia. Ja tämä tuo mieleeni, meidän on pyydettävä joskus apua. Ja joskus tunnemme MEIDÄN olomme niin kotoisaksi Jumalan kanssa, MINUN käpertyneen hetkeni Jumalan kanssa, että emme tule itsemme ulkopuolelle pyytämään apua hengen arvioinnissa. Osa syytä saattaisi olla pelko (entä jos muut eivät ole samaa mieltä?), mutta yritä rukoilla ja etsiä joku, joka on kypsä uskossaan, johon voit luottaa ja pyydä että hän olisi rukousparisi sinulle. ”Voisitko rukoilla jonkun asian puolesta”. Ja ehkäpä teillä on sopimus, ettei sinun tarvitse edes kertoa asiaa yksityiskohtia myöten, mutta jos saat sanan Jumalalta, sano hänelle, että yrität arvioida jotain juuri nyt. Se on ok, ja meidän tulisi mennä itsemme ulkopuolelle. Me tarvitsemme toisiamme, meidän on toisinaan tarvittava jotain toista ihmistä, emme voi tehdä sitä yksin.

– Sellainen ihminen on arvokas aarre, ja minä kiitän Jumalaa miehestäni, koska hän on se arvokas aarre minulle.

Ensimmäinen asia, joka tapahtui minulle tässä kuivassa kehässä, oli ihmetykseni, ”Mitä olen tehnyt, Jumala? Olenko tehnyt syntiä? Mitä olen tehnyt?” Ja oli tilanne, jossa en täysin totellut Häntä ja tiesin, mitä Hän halusi minun tekevän, enkä totellut Häntä, ja tästä tämä kaikki alkoi. Joten MINUN tapauksessani kuuliaisuuden puutteellani oli ehdottomasti jotain tekemistä koetuksen kanssa.

Yksi noista asioista, joita Hän haluaa saavuttaa, on nöyryys ja julkeuden puute, koska se että sanoo, ”Tiedän ettet halua minun tekevän tätä mutta teen sen kuitenkin” on julkeutta. Ja minä ansaitsen Hänen seuransa menettämisen, jos minulla on tällainen asenne Häntä kohtaan, joka on hyvin välinpitämätön.

– Hän on yhä Jumala. Eilen illalla puhuimme ”kamu kaverismus”-syndroomasta: olemme ystäviä, olemme seurallisia, olemme tovereita, ja kaikki on hyvin… ja joskus tuttuus synnyttää hiukan tuomitsevuutta, kun alamme kohdella Herraa pinnallisemmalla tasolla kuin meidän pitäisi. Hän EI ole vain kamu-kaveri, Hän ei ole vain sinun toverisi, Hän on yhä Jumala, Hän yhä on Herra ja tämän kunnioituksen on oltava mukana.

– On aivan ihmeellinen siunaus pystyä kuulemaan Hänet, Hän sanoi, ”Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan. Minä ilmoitan Itseni heille.” Johanneksen evankeliumissa Hän sanoi tämän. Tämä on ollut elämäni pyhien kirjoitusten kohta, jota rakastan, puhdassydämisenä olemisesta ja siihen pyrkimisestä. Ja minkäänlainen turhuus tai ylpeys tai julkeus ohittaa ehdottomasti tuon kirjoituksen. Ymmärrän, että Jumala ojentaa minua nyt. Hän rakastaa minua ja haluan kasvaa kuuliaisesti Hänen kunnioittamisessaan, joten arvostan tätä ojennusta, vaikka se on hirvittävän kivulias. Eikä tässä kaikki. Toinen osa on nöyryys, kun olet tottunut kuulemaan Jumalaa ja näkemään Jumalan, pirut voivat tulla luoksesi ylpein ajatuksin. Ja lopulta emme ole mitenkään erikoisia, olemme vain omistautuneita Hänen palveluunsa. Ja se tosiasia, että me toisinaan näemme Hänet tai kuulemme Hänet, ei tapahdu sen takia, että olisimme erityisiä, se tapahtuu sen takia, että Hän haluaa antaa meille hengellistä ruokaa, jota voimme jakaa teidän kanssanne. Hän tekee sen teidän vuoksenne, Hän ei tee sitä meidän vuoksemme, jotta me voisimme kulkea ympäriinsä, kuljeskella ympäriinsä ja olla ylimielisiä, sillä ei ole mitään tekemistä tämän kanssa. Se on meidän ruokkimiseksi ja meidän täyttämiseksi voidaksemme ruokkia teitä ja täyttää teitä.

– Otan esille tunteet ja olotilat. James Dobson kirjoitti kirjan muutama vuosi takaperin ”Emotions: Can We Trust Them?” ja ei, me emme voi luottaa tunteisiin. Vai mitä?

– Ei, emme aina. Tarkoitan, on olemassa pyhitettyjä tunteita ja lihallisia tunteita. On olemassa pyhää opetusta ja lihallista opetusta. Saatat vetää esille kohdan pyhistä kirjoituksista puolustaaksesi jotain, mitä haluat tehdä eikä se ole Herran tahto. Tai pyhä uni, kutsun tätä uneksi, jossa on Pyhän Hengen allekirjoitus, tai PIZZA-uni, tai nettisurffailu-uni. Kaikki nämä asiat kerääntyvät mieleesi. Joten ajattelen, että tunteiden kanssa tilanne on sama. Jumalalla oli tunteita, joten niillä on tarkoitus. Mutta ne on arvioitava.

– Tämä päivän maailmassa ja ajassa useimmilla meistä on ainakin vähän kaksisuuntaista mielialahäiriötä tai pakonomaisuutta tai mitä tahansa (nauraa)… Se ei missään nimessä ole se tunne, ja me kaikki haluamme etsiä sitä tunnetta, koska se on… nam-nam, mmm… se on se, mitä haluan, tuntea hyvää oloa. Ja Hän varmasti katkaisee nämä tunteet silloin tällöin.

Minulle siinä on monesti kyse suhteesta Häneen, eikö niin? Ja ”Rakastatko Minua, koska Minulla on namuja taskussani? Rakastatko Minua vain siksi, koska saan sinut tuntemaan olosi lämpimäksi ja kotoisaksi? Vai ilmaannutko paikalle ja vietät aikaa Kanssani vain Minun itseni vuoksi, riippumatta siitä, tunnetko jotain vai et?” Yksi rauhallisimmista ajoista, joka minulla on ollut rukouksessa, on ollut silloin, kun en ole kuullut tai nähnyt tai tuntenut mitään eikä minusta tuntunut siltä, että minun olisi pitänyt sanoa tai TEHDÄ mitään, vaan vain jo Hänen kanssaan OLEMISESSA oli jotain. Kuten olen sanonut aiemmin, tuore aviomies ei halua morsiamensa olevan kiireellinen tämän tai tuon asian takia, hän vain RAKASTAA häntä ja haluaa hänen vain ehkäpä istuvan sohvalla hänen kanssaan. Heidän ei tarvitse sanoa tai tehdä mitään, on hyvä vain OLLA yhdessä.

– No, toinen asia, joka voi tulla vastaan, jos tiedämme, että Jumala on vetänyt verhon eteemme, ettemme näe Häntä, ja me tiedämme, että se johtuu jostain, mitä sanoimme tai teimme, meidän on vain luotettava, että Hän rakastaa meitä ja että Hän karsii pois kuolleen puun. Mutta on tilanteita, joissa meitä on loukattu tai olemme saaneet väärän viestin ja se on järkyttänyt meidät ja me kavahdamme pois Jumalan luota tapahtuneen jälkeen, koska pelkäämme järkyttyvämme uudelleen. Ja monesti tällä on tekemistä… Viestin arviointi on kovaa työtä ja sen tietäminen, että Jumala puhuu sinulle. Tämä todella on kovaa työtä. Kristityissä piireissä on paljon pilkkaa ihmisiä kohtaan, jotka sanovat kuulevansa Jumalan puhetta. ”Ai, he kuulevat Jumalan puhuvan, okei.” (ivallisesti puhuttuna) Se on hyvin henkilökohtainen asia, mutta kun olet uskonopettajuuden tehtävässä… On useita uskonopettajia, jotka puhuvat siitä, kuinka he kuulivat Jumalan puhuvan ja koska heidän opettajuutensa on kukoistanut, ihmisillä on taipumus uskoa heitä, koska he ovat hyviä opettajia.

Mitä yritän tässä sanoa, on, että kun se tapahtuu, tuntuu kuin olisi autokolarissa. Kuin olisi moottoritiellä ja iskisi päin rekkaa. Se on inhottavaa. Vie aikaa palautua siitä ja alkaa jälleen luottaa siihen, ettei Jumala salli eksytystä. Ja joka ikinen kerta kun Hän on sallinut sen minulle, pystyin huomaamaan ylpeyden itsessäni nousemassa pintaan, pieniä ylpeitä ajatuksia siellä täällä. Kun Hän on sallinut väärän viestin, Hän on tehnyt sen meidän nöyryyttämiseksemme ja tuodakseen meidät takaisin siihen, mitä todella olemme Jumalan edessä ja mitä Jumala on. On etuoikeus vastaanottaa jotain Häneltä, mutta jos alat ajattelemaan, että olet jotain erityistä, Hän rakastaa sinua tarpeeksi ojentaaksensa sinua.

– Minulla on kysymys meille kaikille: Pelkäättekö (Pelkäänkö) olla vihaisia Jumalalle, olla suuttuneita Herralle? Tarkoitan, MISSÄ TAHANSA ihmissuhteessa, kannattaa olla rehellinen.

– Sitä ei voi piilottaa Häneltä, se on varmaa!

– Jos sinusta tuntuu, että Hän on jättänyt sinut pulaan, tai sinua on huiputettu, tai sinut on viety tilanteeseen, johon et halunnut, ”Jumala, Sinä olisit voinut suojella minua. Miksi annoit vihollisen tulla kimppuuni?”. Mutta me emme ole robotteja, Hän ei aio asentaa meihin Duracell-patteria eikä anna meidän juosta ympäriinsä kuin tehopuput, se on oppimisprosessi. Kasva ja veny.

– Olen kuullut sanottavan, että KAIKKI viha meidän elämissämme on loppupeleissä vihaa Jumalaa kohtaan. Kun seuraat käänteitä elämässäsi taaksepäin, Hän on se Yksi, joka SALLII asiat elämässäsi,

– tai olisi voinut estää niiden tapahtumisen.

– … tai olisi voinut estää niiden tapahtumisen. Kaikki viha voidaan siis johtaa takaisin Jumalaan, joten ei ole järkeä piilottaa sitä tosiasiaa, että olet vihainen, voit yhtä hyvin olla rehellinen Hänelle koska sitä suhde on: ruohonjuuritason rehellisyyttä. Ja Hän tietää jo, miksi olet poissa tolaltasi. Luulenpa että Hän vain odottaa MEIDÄN huomaavan sen.

– On siis mökötyksen jakso, ehkäpä potkien ja huutaen, tai oman tapamme tahtomisen jakso. Ajatus olemisesta poissa tolaltaan tai loukkaantunut Jumalalle on todellinen, se on rehellinen reaktio. Katso Jobia: Minusta tuntuu, että kertomuksen tilanteessa tuli kohta, jossa Job oli loukkaantunut, tiedättehän? Ja Jumala, ehkä, oli vähän loukkaantunut. Se oli epämukavaa, se sattui, vaikea asia. Ja tietysti paholainen leikki sillä, hyppi ylös ja alas.

Mutta oli kohta, jossa Jumalan ja Jobin oli soviteltava välinsä. Ja meidän on kyettävä sovittelemaan Jumalan kanssa ja päästävä pisteeseen, jossa meidän on vihdoin sanottava, ”Jumala, en vain ymmärrä. Kyllä, tämä sattuu, oikeastaan joskus se on inhottavaa. Se on hankalaa enkä ymmärrä sitä. Mutta ehkä minun ei tarvitsekaan.” Tietämisen tarpeesta luopuminen ja oleminen sovussa sen kanssa, että Hän on Jumala, ja me emme ole. Ja on paljon asioita, jotka ovat aivan liian vaikeita ymmärrettäväksemme. Meidän ei ainoastaan tarvitse olla korjaamatta kaikkea, vaan me emme myöskään voi korjata kaikkea. Joten voimme yhtä hyvin ottaa asian rennosti. Jossain hamassa tulevaisuudessa me ehkä tiedämme, ehkä emme. Mutta meidän on jatkettava kulkemista, emme voi jäädä loukkaantumisen ja vihan tai tolaltaan olemisen tilaan Hänen kanssaan. Vai mitä?

– Vuosikausien Hänen kanssaan kulkemisen jälkeen ja näiden asioiden läpikäymisen jälkeen tietää aina, että se mitä Hän tekee, on omaksi parhaaksemme. Mitä vain Hän sallikin, Hän tuo siitä jotain hyvää ja se tulee olemaan siunaus kaikille asiaankuuluville, ei vain meille. Jos vaikka olet menettänyt lapsesi, tai joku läheisesi, Hän tuo jotain hyvää siitä. Ja siihen luottaminen, että Hän rakastaa meitä ja että Hän tietää, mikä on parasta kaikille asiaankuuluville, on iso juttu. Mutta kuljettuasi jonkin aikaa Hänen kanssaan, alat ymmärtää, että Hän tuo hyvää näistä tilanteista, ja kaikelle on syynsä, emme ehkä tiedä sitä ennen kuin olemme Taivaassa Hänen kanssaan, mutta voimme luottaa, että Hän RAKASTAA meitä ja tuo hyvää kaikesta, minkä Hän sallii.

– Toinen pulma on epäusko. Kuinka monta kertaa olemme kamppailleet jonkin asian kanssa, joka on saattanut olla Pyhä Henki, mutta me kuulemme sen, me luemme sen, saatamme jopa kirjoittaa sen ylös… mutta se ei todella mene tänne (sydämeen).

– Me emme omaksu tietoa henkilökohtaisesti.

– Niinpä, niinpä. Milloin oli viimeisin kerta, kun viimeksi kysyit rehellisesti Jumalalta, ”Voitko antaa minulle uskoa? Tai ENEMMÄN uskoa?” Meillä ei voi olla, mitä meillä ei ole. Eikä meillä voi olla mitään, mitä Hän ei ensinnäkään anna meille. Meidän on siis mentävä Hänen luokseen ja PYYDETTÄVÄ sitä uskoa.

– Ja tietenkin, luettava pyhiä kirjoituksia, tai kuunneltava opetuksia tai pyhiä kirjoituksia. Usko tulee kuulemisen kautta, joten on tärkeää, että pyhät kirjoitukset ruokkivat meitä.

– Kunnian ottaminen itselle…

– … Jumalan liikehdinnästä elämässäsi.

– Valitettavasti, emme halua ajatella itsestämme tuolla tavalla tai myöntää sitä, mutta toisinaan meillä on hyvä tunne itsestämme. ”Kuulen Jumalan äänen, minulla menee hyvin, autan Hänen kansaansa, olen OK-tyyppi.”

– (nauraa) Oksennus…!

– Meneekö kunnia ja ylistys Jumalalle, vai otammeko osan siitä itsellemme? Nämä ovat vain rehellisiä kysymyksiä, yritämme päästä sen juurelle, miksi Hän sallii kuivuuden. Ja monesti se on oppitunti eri asioille.

– Nöyryys on iso juttu. On niin monia eri tapoja, joilla Hän saa meidät nöyrtymään ja kun Hän huomaa ylpeyttä, on niin monia tapoja, joilla voimme tulla ylpeiksi emmekä edes näe sitä itsessämme. Se on pelottavaa, oikeasti, koska emme aina näe tai tunne sitä, mutta joskus tiedämme, ”Ohhoh, tuo tuntui oudolta. Tuo on paha juttu, tuon on oltava ylpeyttä.” Mutta toisina aikoina emme edes näe sitä ollenkaan. Olemme täysin sokeita sille. Ja Hänen on pysäytettävä meidät herättääkseen meidät näkemään sen ja kyetäksemme huomaamaan sen.

– Toinen mietinnän aihe on se, kuinka pieni oma maailmasi on. Tarkoitan, oletko keskittynyt itseesi? Pyöriikö kaikki ympärilläsi? Niin kuin laulussa ”It’s all about you, it’s not about me”. Minulla on ystävä, joka lauloi ennen, ”It’s all about me, it’s not about you”. Kysymys tässä on, pyöriikö maailmamme itsemme ympärillä, minun, minun, minun? Jälleen meidän on mentävä Jumalan luokse ja pyydettävä, ”Jumala, tiedän että minun on rakastettava Sinua enemmän. Minun on rakastettava sieluja.” Tulemmeko ulos itsestämme sisällyttääksemme muita ihmisiä elämäämme? Monilla teillä on rukoustaakkoja, olemme taatusti rukoilleet toistemme puolesta, mutta loppupeleissä, kuinka pieni on maailmamme?

Ja pitääkö Hän namut kaukana, jotta tulemme ulos itsestämme? Tiedän että minulle maailman paras asia toisinaan on, kun kamppailen ja minulla on koettelemuksia, tehdä jotain hyvää jollekin toiselle, kuten vierailla hoitokodissa tai mitä vain. Kuten olen maininnut aiemmin, meillä on täällä pieni ruokapankki, pieni tehtävä, joka pakottaa meidät tulemaan ulos itsestämme. Plus meillä on vanhempi rouva tonttimme etumaisessa talossa – yritämme auttaa, missä voimme. Eikä se ole helppoa ja joskus me haluamme lopettaa, mutta luulenpa että nämä ovat niitä asioita, jotka vetää meidät ulos ja estää meitä olemasta minä-keskeisiä.

– Ja toinen puoli tässä asiassa on, että vihollinen tietää, että jos olemme MINÄ-keskeisiä, silloin emme ole JEESUS-keskeisiä. Ja näin jälleen hän yrittää aiheuttaa hajaannusta tai erimielisyyttä Jumalan kanssa ja hän juhlii ajatuksella siitä, että sinä ajattelet olevasi täysin yksin, ja itsesääli, se on iso juttu. Kun itsesääli astuu esiin, ”Voi minua raukkaa”, se on myrkkyä. Se on todellista myrkkyä, joka kääntää sinut sisäänpäin, itseesi. Ja menetät kuvan Jeesuksesta, kun käännyt sisäänpäin. Joten kun sinusta alkaa tuntua tältä, sinun on parasta uskoa, että se on demoni ja se on valhe, tuomitsevuuden ja väärän syyllisyyden valehteleva henki.

– Ajattelin samalla kun puhuit. Okei… niin monet meistä ovat tunteneet olonsa loukkaantuneiksi kirkossa, kirkon takia, muiden kristittyjen takia. Olemme ehkä peittäneet sen, ehkä olemme satuttaneet muita ihmisiä, emme aina huomaa sitä. Mutta olemmeko saapuneet pisteeseen, jossa olemme sulkeutuneet pois elämästä, kirkosta, muista kristityistä, koska emme halua, että meitä satutetaan? Yksi niistä syistä, miksi maailmamme voi olla niin pieni.

Ja toinen esille otettava mietinnän aihe, ja tulemme ottamaan esille aika monia. Puhuimme tästä eilen, Pyhä Henki toi esille aika monia – monia ja erilaisia syitä kuivuuteen. Ja toinen syy voisi olla – ole taas rehellinen – oletko sanonut, ”Ei” Jumalalle viime aikoina? Onko jotain, mitä Hän on pyytänyt sinulta, jolle ehkä sanoit ei? Se varmasti aiheuttaisi Hänen pienen vetäytymisen. Se satuttaa Häntä, se satuttaa Hänen sydäntään. Minä tiedän, millaista se on. Tarkoitan, elimme korkean vuoren huipulla metsässä viiden vuoden ajan, ei vettä, ei sitä, ei tätä, ja muistan seisoneeni keskellä peltoa eräs päivä ja katsoneeni ylös Taivaaseen sanoen, ”VIHAATKO minua?” Se oli niin vaikeaa minulle!

Hän rakasti sitä. Shangri-la hänelle – minä olen ranta-surffaus-vesityyppi. Mutta muistan kamppailleeni Jumalan kanssa, ”Haluan juosta täältä pois niin kuumeisesti, että voisin kiljua.” Ja Hänen tottelemisensa yrittäminen ja tuossa paikassa pysyminen viiden vuoden ajan – voi pojat, se oli rankkaa! Ja muistan pari kertaa menneeni ”laajennetuille uskonopettajuusmatkoille” pois vuorelta ja muistan tunteneeni, ”Vitsit, olet pakenemassa sitä, mitä sinun pitäisi olla tekemässä.”

Joten, hups-keikkaa, USKONOPETTAJUUDESSA meni tosi lujaa, vai mitä? Uh… niin ja näin, 50-50…

Et voi juosta pakoon Jumalaa. Mutta voimme aina pyytää Häntä tekemään meistä vahvempia. Se todella auttaa, se on suuri apu. Jos Hän pyytää sinua johonkin, etkä yksinkertaisesti näe siinä mitään järkeä, pyydä Häneltä armoa, apua ja voimaa kääntämään tämä katkeruus ihanuudeksi. Ja se on okei – jos Hän pyytää sinua luovuttamaan jossain asiassa tai päästämään irti jostain joksikin ajaksi ja ajanjaksoksi, Hän on vain tekemässä tilaa enemmälle. Hän vain siivoaa ja poistaa sen, minkä ei tulisi oikeasti olla siellä, kauniiden asioiden tieltä, jotka Hän haluaa laittaa tilalle.

– Se on kiinnostavaa, koska tahtoni oli aina valokuvaajana ja aktiivisena luistelun harrastajana välittää Jumalan rakkautta ihmisille. Ja olin ammattimainen valokuvaaja 25 vuoden ajan ennen kuin tulin tuntemaan Jumalan. Ja kun tulin tuntemaan Hänet, halusin aina käyttää valokuviani kuvittamaan Psalmeja, tai jotain sellaista, ja todella koskettaa ihmisiä. No, oli aika, jolloin Hän pyysi minua laittamaan kamerat syrjään ja kuvankäsittelylahjan sijaan Hän toi musiikin lahjana. Hän antoi sen minulle, kun olin 58 vuoden iässä.

Oli tauko, ei kauhean pitkä, mutta sen tarkoitus oli, että Hän halusi minun laittavan valokuvauksen syrjään. Ja minä ymmärrän, että minulla oli paljon taakkoja valokuvauksesta, koska kun työskentelet ja olet ammattilainen, saat asioita muuttumaan ja menemään tahtosi mukaan, ja ylpeys voi todellakin asettua sinuun, erityisesti jos sinulla on mojova päivähinnoittelu, sinusta voi todella tulla omahyväinen tyyppi.

Ja kaikki tuo taakka Jumalan oli huuhdeltava pois koneistostani. Toivon että Hän jokin päivä sallisi minun valokuvata jälleen, koska rakastan kuvausta, luontoa ja rakastan kuvata sitä kauneutta, minkä Hän on luonut, mutta sen sijaan Hän on kutsunut minut musiikin pariin. Ja kirjoittamisen, mutta musiikki on suuressa roolissa, ja se on myös luovaa. Ja se on kanava, joka mielestäni välittää ENEMMÄN Luojamme rakkautta ja saa sieluissa aikaan enemmän kuin valokuva. Musiikki on uskomaton kanava, joka siirtää sielun pois senhetkisestä tilanteesta. Hän siis tiesi, mitä oli tekemässä, kun Hän pyysi minua lopettamaan kamerahommat. Eikä ainoastaan ylpeyden vuoksi, vaan myös koska Hänellä oli parempi lahja minulle.

– Muistan kuinka hankalaa se oli – muistan ne kyyneleet ja kaiken sen… kiusaukset…

– Se on yhä vaikeaa. Näet kauniin auringonlaskun, etkä voi vain nauttia auringonlaskusta, vaan haluat ottaa siitä kuvan. Haluat ikuistaa sen.

– Minä oikeastaan kiitin Jumalaa. (myhäilyä) Viimeisellä kerralla, kun menin hänen mukaansa työkeikalle, muistaakseni maastoauto seisoi kahdella vasemman puolen renkaalla. Tämä kaikki tuo mieleeni psalmin 94:12-13: ”Autuas se mies, jota sinä, Herra, kuritat ja jolle sinä opetat lakisi, antaaksesi hänelle rauhan pahoilta päiviltä”.

Hän vasta muokkaa meitä, kuten vanhempi muokkaa lastaan. Kuten lentäjät, jotka tekevät jatkuvasti korjauksia. He eivät sano, ”Huono lentokone, sinä teit väärin”, he vain tekevät korjauksia, jotta kone lentäisi sujuvasti. Ja Jumala tekee tätä samaa navigointia meidän kanssamme.

– Teille kotieläinten rakastajille, tiedätte kuinka kissanne saattaa tehdä jotain todella inhottavaa, kuten repiä sohvan riekaleiksi, tai kiivetä verhoja pitkin, tai mennä väärään paikkaan kylpyhuoneessa, tai hypätä jonkin sellaisen päälle, minkä päällä ne eivät saisi olla (vaikka meillä ei ole sellaisia sääntöjä tässä talossa – ne voivat mennä minne vain haluavat)? Rakastat yhä kissaasi, tai koiraasi, tai mitä vain. Ihailet niitä yhä, rakastat niitä yhä ja haluat osoittaa rakkauttasi ja pitää niitä sylissäsi ja helliä niitä. Etkä edes ajattelisi niistä luopumista näiden asioiden takia, jotka ovat pikku juttuja. Kiintymyksesi niihin on niin valtava, ja vain jos kissa todella on paha, ja olet vapauttanut sen kaikista mieleesi tulevista demoneista, silloin voisin ymmärtää, että etsisit sille uuden kodin.

Mutta mitä yritän tässä sanoa, on, jos voit katsoa suhdettasi Jumalan kanssa samalla tavalla, kissan ajattelu ja MEIDÄN ajattelumme ovat valovuosien päässä toisistaan. Juuri niin kuin ajattelumme on valovuosien päässä Luojan ajattelusta. Hän rakastaa meitä silti, ja me olemme vain pieniä luomuksia Hänen silmissään. Ja silti Hän rakastaa meitä, mutta vaikka teemmekin väärin, Hän rakastaa meitä siitä huolimatta ja haluaa jatkaa kanssamme oloa ja meidän vetämistä lähelle Häntä. Hän ei ikinä hylkää tai työnnä meitä pois. Ei koskaan. Paholainen kyllä haluaisi sinun ajattelevan, että sinut on työnnetty pois, mutta sinua ei ole työnnetty pois. Jos Hän aikoo, kuten kuivina aikoina, pitää sinua pienen etäisyyden päässä, Hän tekee sen ainoastaan sinun parhaaksesi. Muista kuinka paljon rakastat eläimiäsi, ja kun ne tekevät jotain väärin, sinä rakastat niitä siitä huolimatta. Ne ovat ihailtavia.

– Kyllä rakastat. Tiedät että rakastat. Te aviomiehet tiedätte, millaista on jakaa vuode…

– …kissan kanssa. On kylmä, ota toinen kissa sängylle. (nauraa)

Käytä liukuvoidetta.