Haaveilen siitä

Kaiken päättäminen on helppoa, se on totta. Se aiheuttaa varmasti ihmisissä tunteita - yksi on se että sen olisi voinut estää. Toinen on se miten hirveää on nähdä päättynyt elämä. Traumaattista. Jää vain ajattelemaan millä tavalla tämäkin yksi sielu olisi voinut vaikuttaa tulevaisuudessa.
Oliko jossain ihminen kenet sinun kuului tavata? Jääkö tämä ihminen nyt yksin vai löytääkö hän jonku muun, ja joku kolmas jää siten yksin tai löytää jonku muun...-> dominoefekti. Jokaisella teolla on isompi vaikutus kun uskotkaan.
Olisiko sinun pitänyt olla tulevaisuudessa jossain kulkemassa, joka hidastaisi vaikka jonku muun kulkua parilla sekunnilla ja tämä joku ei jäisikään auton alle tai ajaisi jonkun päälle vahingossa...?

Näin kerran erään tuntemattoman hautakiven. Se oli pojan, hän oli syntynyt ja kuollut samana päivänä. Vuosiluku oli sama kun synnyinvuoteni. Mietin vaan, että jos tämä lapsi olisikin selvinnyt, olisiko hän voinut olla samalla luokalla kanssani? olisinko tuntenut hänet? Olisiko tämä ihminen muuttanut maailmaa paljon? Hän ei päässyt kokemaan samaa kun me.. se tuntui niin epäreilulta, vaikka oma elämänikään ei mikään säihkyvä ollut.
Minua koulukiusattiin vuosia ja olin aika yksinäinen. Kokonainen luokka kerran laulaa rallatti pilkkaavaa laulua minusta (oikeastaan kaksi kokonaista luokkaa, oma ja rinnakkaisluokka)...näin miten kusipäitä he olivat enkä todellakaan antanut sen lannistaa minua vaikka heidän käytös ja asenne todellakin sattui..! En syyttänyt itseäni yhtään siitä että olin silmätikku, vaan toivoin että he lopettaisivat ja katuisivat tekojaan edes joskus...
no, minulta ei ole ikinä pyydetty sitä kiusaamista anteeksi, mutta ei minun onneksi tarvitse nähdä niitä ihmisiä enää! Jos niistä ihmisistä on kasvanut vihdoin viisaita he tuntevat katumusta vaikkeivat ylpeyeltään uskaltaisikaan pyytää anteeksi...

Itkin kuitenkin tämän tuntemattoman vauvana kuolleen pojan vuoksi, vaikka samalla ajattelin että tämän pojan kuului mennä suoraan taivaaseen. Jumala päätti sen. Ehkä tämän pojan kohtalo muuttui huonoksi vaikka jonkin itsemurhan aiheuttaman dominoefektin takia ja Jumala otti tämän pojan takaisin korjatakseen asian. Jumalahan ei voi laskeutua sieltä taivaasta torumaan ihmistä joka kuuntelee niitä pahoja ajatuksia päässään.

Sinulla ei ole oikeutta päättää omaa elämääsi. Jumala päättää milloin aikasi loppuu - se aika on nähty parhaaksi ajaksi poistua.

Ehkä se, että tunsin tarvetta laittaa sinut ajattelemaan vähän oli annettu minulle jostain ylempää. Kenenkään ei pitäisi päättää elämäänsä epätoivoisena...

Se ajatus että haluat tappaa itsesi on piruilta saatu. Jos tapat itsesi, et saa Jumalalta sitä anteeksi. :(

Älä nyt oon synkkä. Aurinko paistaa. : ) Kauhea jos jonku saisi tekemään itsarin.

Ääääähhh mua niin harmitttaa puolestasi. Lähisukulainen teki itsemurhan jonkinaikaa sitten....Omst itsemurha ajatukset käyneet mielessä vuosia. Ei kevät tulossa ja kesä ja kärpäset.

Minusta lähtee. Ajatuksenvoimaa. Mieti lähimmäisiäsi jos on millaisen surun ja tuskan tuotat. Omapäätös. Koita pärjää.klisee mut. Elämä voittaa. VOIMIA.

Mun mielestä taustalla on katkeruus ja kauna "sittenpä noi paskiaiset sais nähdä, miten oot kärsiny, kun kukaan ei oo välittäny tarpeeksi". Valitettava tosiasia on, että turhaan uhraat oman elämäsi. Täysin turhaan.
https://m.youtube.com/watch?v=InY6qsSG26M#