Joo,mulla kaikki lähti lipsuun viimesimmän lapsen jälkeen.Tein itselleni lupauksen v.2003 kun tyttö syntyi,että v.2004 kesällä olen timmissä kunnossa...joo ja olinhan mä 45kg painoa ja 162 pitkä..en onneksi alemmas koskaan ehtinyt mennä kun jo mies ja ystävät tartuivit kuntoilu jasyömis hullutukseeni kiinni.Minusta otettiin valokuvia ja niitä katsoessani huomasin,kuinka yleensä niin iloset kasvot olivat jo värittömat ja oksettavan luiseva olemus..No onneksi aloin aktiivisesti harrastamaan kuntosalia siinä mielessä,että lihasta on saatava! ja painoa noustava sen avulla..lihasta nääs..no homma toimii.Nyt painan 50kg ja vielä muutama kilo lisää..pakarat on parhaat ja yläkropan lihakset vaiheessa,mutta ensi kesäksi sitten taivoitteena VOIMAA lisää.Hoikkahan olen edelleenkin..mutta kyllä se siitä.Luonnetta pitää löytyä jos meinaa päästä parannuksen tielle. Eli itsesäälissä vellominen ei auta yhtään.
se on sellasta piinaa..
-78
2357
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Aivan upeaa että olet päässyt "paremmille vesille"
Olen kanssasi samaa mieltä että itsesäälissä rypeminen ei auta mitään.
Olis mahtavaa saada itsestään kiinni ja tehdä toi sama kuin sinä olet tehnyt, voisit olla roolimallina =)
Oikein tuli iloinen ja toiveikas olo.
Minä olen taasen huomannut että oikein synkimmällä hetkellä kaikesta huolimatta kun pakottaa itsensä juomaan vaikka sokeri limppaa niin olo paranee, eli verensokeri saadaan kondikseen niin alkaa valoisampaa näyttää.
Mutta halit sulle ja ihana kuulla ja nähdä kirjoituksesta läpi se iloisuus, nautinto ja loisto mikä sinussa on =)
onnea paljon!
onneks sun läheiset huomas kaiken tarpeeks ajoissa ja sai sut paremmille teille!ois ollu synkkä elämä edessä, jos oisit vielä jatkanut samaa rataa kauan...
tsemii uudelle suunnalle!