niin mitkä olivat silloin siihen johtaneet syyt? Käsitettiinkö pelastuskysymys eritavalla vai oliko kyse puhtaasti jostain tapakulttuurista?
Tietääkö joku kertoa tästä!
Tietääkö joku kertoa tästä!
Kun lestadiolaisuudessa
tapahtui hajaannuksia
312595
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Käsitettään uskotaan ja pelastuskysymys aivan eritavalla...
Kerrotko vähän lisää vaikka tästä pelastuskysymyksestä? Miten se eroaa vanhoillisten opettamasta? Aivan samalla tavallahan hekin saarnaavat syntejä anteeksi kuin vl:tkin.
Lain kolmas käyttö?
Raamattu ei puhu mitään lain kolmannesta käytöstä. (Taitaa olla ortodoksi luterilaisuutta).
Jumalan valtakunnassa saarnataan lakia, koska Laki herättää epäuskoisen omantunnon, ynnä laki ajaa Kristuksen luo. Laki kuuluu uskomattomille:
”Tietäen sen, ettei vanhurskaalle ole laki pantu, vaan väärille ja tottelemattomille, jumalattomille ja syntisille, pakanallisille ja kelvottomille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, miehentappajille,
Huorintekiöille, miesten kanssa makaajille, ihmisten varkaille, valehtelijoille, valapattoisille, ja mitä muuta senkaltaista sitä terveellistä oppia on” (1.Tim.9-10). Uskovainen tietää syntisyytensä ja sen ettei lakia voi täyttää, ei edes ensimmäistä käskyä. Laki tuomitsee syntisen jo Jeesuksen opetuksen mukaan kadotukseen, ajatuksen synnistä.
Mooseksen virka päättyy siis Jumalan valtakunnan rajalle. ”Sillä Kristus on lain loppu, jokaiselle uskovaiselle vanhurskaudeksi. Sillä Moses kirjoittaa siitä vanhurskaudesta, joka laista on, että kuka ihminen ne tekee, hänen pitää niissä elämän”
(Room.10:4-5). Laki ei kuulu uskovaiselle: ”Saarnaa sanaa, pidä päälle sekä hyvällä että sopimattomalla ajalla, rankaise, nuhtele, neuvo kaikella siveydellä ja opetuksella” (2.Tim.4:2). Evankeliumi hoitaa uskovaista Jumalan lasta: ”Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään” (Tiit.2:11-12).
Jeesus antoi omilleen evankeliumin saarna viran, joka on Pyhän Hengen virka: ”Ja kuin hän nämät sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: ottakaat Pyhä Henki:
Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt” (Joh.20:20-23).
Lain kolmas käyttö merkitsee sitä, että lain tulisi olla uskovaisen elämässä synnin paljastajana ja hyvien tekojen opettajana. Paavali torjui tämän käsityksen. Hän kirjoitti Galatalaisille: ”Niin on laki meidän opettajamme Kristuksen tykö, että me uskon kautta vanhurskaaksi tulisimme. Mutta sitten kun usko tuli, niin emme enempi ole sen opettajan alla (Gal.3:24,25). Jumalan pyhä sana näin uskonpuhdistuksen muodollisen periaatteen yläpuolelle.
Yksimielisyyden ohjeessa mainitaan, että lain kolmannesta käytöstä on noussut kiistaa. Huomautus viittaa niihin samoihin antinomisteihin, joiden kanssa Luther joutui kamppailemaan. He hyväksyivät vain lain ensimmäisen käytön. Heidän opetuksessaan Jumalan armo otettiin synnin luvallisuuden ja lihan vapauden petteeksi.
Myös lestadiolaisten piirissä on keskusteltu laista ja sen käyttötavoista. Näin on tapahtunut erikoisesti hajaanusten aikaan. Erimielisyys on koskenut lain kolmatta käyttöä.. Tämä oli keskeinen kiistanaihe 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun keskusteluissa, kun uusherätys ja esikoisuus erkanivat alkuperäisestä lestadiolaisuudesta. Vanhoillisuus säilytti lestadiolaisuuden alkuperäisen käsityksen: Laki ei kuulu kristitylle. Myös 1930-luvun hajaannuksessa lain kolmas käyttö oli yhtenä erimielisyyden syynä, vaikkakin petetymmin.
Armo opettajana
Lain kolmannen käytön hylkääminen, ei kuitenkaan ole ohjannut Jumalan lapsia synnin luvallisuuteen. Lain sijasta olemme saneet toisen opettajan, sillä Jumala on antanut meille Henkensä kotiopettajaksi (Room.6:14-18; Gal.2:19-21; Gal.5:13). Jumalan armo on tullut ohjaamaan meitä lain sijasta: Tiit.2: 11. Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
12. Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään.
Jumalan terveellinen armo ei opeta tekemään syntiä, vaan antaa voiman taistella sitä vastaan. Armo ei myöskään opeta toisin kymmenen käskyn lakia. Lain tuottama kirous on kuitenkin poissa, koska Kristus on täyttänyt lain.
Apostolit kirjoittivat paljon neuvon, opetuksen ja nuhteen sanoja aikansa ihmisille. Mekin tarvitsemme evankeliumiin liittyviä rakkauden neuvoja. Ne ei ole lakia. Niitä ei anneta meille siksi, että tulisimme niitä noudattamalla Jumalan edessä kelvolliseksi, eli vanhurskaiksi.
Neuvot ovat tarpeen, että säilytäisimme Kristuksen vanhurskauden, jonka olemme uskon kautta saaneet ilman omia suorituksiamme tai ansioitamme. Neuvot vahvistavat ja tukevat sitä terveellisen armon opetusta, jonka me kuulemme omantunnon äänenä.
Uskovaiset haluavat vaeltaa valkeuden lapsina. Jumalan terve armo johtaa meitä valkeuteen. Paavali käyttää kaunista kuvakieltä, kun hän korostaa evankeliumin arvoa: (2.kor.4:6): "Että Jumala, joka käski valkeuden pimeydestä paistaa, se paisti tunnon valkeuden meidän sydämissämme Jumalan kirkkaudesta Jesuksen Kristuksen kasvoissa."
Evankeliumin paisteessa ei parhainkaan kilvoittelija ansioidu. Meidän turvamme on syntien anteeksisaaminen Kristuksen ansion tähden.
Väität, että juuri vanhoillisuus säilytti lestadiolaisuuden alkuperäisen käsityksen laista! Mikä oli tämä alkuperäinen käsitys todellisuudessa? Laestadiuksenko, joka opetti, että kun Jumalan Laki oikein selitetään, niin opetuslapset tulevat suuriksi syntisiksi. hylkäsikö hän Jumalan Lain? Ei, vaan hän tahtoi kirkastaa sen hengellistä sisältöä. Hän siis säilytti Lain viran ( oikein käytettynä ) kristillisessä seurakunnassa! Entä Juhani Raatamaa, Laestadiuksen oikea käsi alkulestadiolaisuuden työssä? Hän sanoo myös kristillisyyden työstä, että tässä kristillisyydessä ei yksikään saarnaaja saarnaa ainoastaan lakia, vaan lain ja evankeliumin; kuitenkin laki ( tuomioidensa kanssa ) niille, joille se kuuluu ( nimitt. suruttomille synnintekijöille ). Ei siis hänkään poistanut Lain virkaa ja sen saarnaa alkukristillisyyden opetuksesta. Herääkin kysymys: Miksi te VL:t, jotka niin usein vetoatta J.Raattamaan evankeelisempaan kantaan ja hänen lahjoihinsa, tässä väitätte olevanne alkuperäisellä kannalla lainkäytön suhteen. Tehän syytitte Laestadiusta jo sata vuotta takaperin liiasta laillisuudesta ja siksi te myös hänet olette hylänneet. Ja kuitenkaan eivät L.L.L eikä JR ole sitoneet heränneiden ja armoitettujen sieluja enään lain alle ja sen täyttämiseen vaan ovat johdattaneet saarnoissaan ja puheissaan heitä Getsemanen yrttitarhaan ja Golgatan mäelle uskossa katselemaan sitä, joka heidät vapaiksi teki ja on heidän laintäyttämyksensä! Kirjoitat antinomisteista ( Lain hylkääjät), jotka uskonpuhdistuksen ajalla nousivat Lutherin ja hänen käsityksiä vastaan. He hylkäsivät koko lain ( ei vain sen 2. ja 3. käyttöä! ) käytön kristillisessä seurakunnassa ja opettivat,että laki kuuluu raastupaan, ei uskovien yhteyteen ja kristuksen kirkkoon ( Johann Agricola )ja erkanivat lopulta uskonpuhdistuksen ydinjoukosta. Näitä vastaan Luther joutui kirjoittamaan monta ojennuskirjettä; nämä julkaistu myös suomeksi ainakin teoksessa Laki ja Evankeliumi / SLEY 1983. Näissä kirjeissä Luther tekee selvän eron Laissa Jumalan Lain ja Mooseksen lain välillä: " Kymmenen käskyn laki ei ole Mooseksen laki, eikä Mooses sitä esimmäisenä antanut ( Jumalahan puhui sen itse kansalle Siinain vuorelta ), vaan kymmenen käskyn laki on Jumalan oma laki,koko maailaman laki,kirjoitettu ja kaiverrettu kaikkien ihmisten sydämiin maailaman perustamisesta asti". Tässä hän myös esittää lain oikean käytön (Luterialaisessa hengessä ); Vanhurskautettujen eteen ei tule asettaa eikä heille julistaa täytettävää lakia, vaan täytettyä, koska vanhurskautetuilla on jo Kristuksessa se, mitä laki vaatii! Ei siis Lutherkaan hyljännyt Jumalan Lakia kristittyjen opettajana vaan kirkasti sen oikeaa käyttöä.
Entä itse Jeesus, Jumalan Poika? Mitä hän opetti Laista? Hän sanoo kirjanoppineille ja fariseuksille, jotka aina syyttivät häntä siitä, että Tämä muuttaa lait ja asetukset, jotka Mooses meille antoi:"Älkää luulko,että minä tulin lakia päästämään, en minä tullut sitä päästämään (sen virasta) vaan täyttämään, sillä minä sanon teille, ettei piirtokaan Laista katoa ja että ennemin taivas ja maa katoavat, kuin rahtukaan Laista katoo". Usein hän myös vetosi lain sanoihin puhuessaan Jumalan valtakunasta: " Eikö teidän laissanne ole kirjoitettu...". Ei Hän siis hylännyt Jumalan Lakia, vaan kirkasti sen hengellisen sisällön (jota juutalaiset eivät ymmärtäneet ), kuten näemme vuorisaanasta. Myös Paavali myönsi, etti hän olisi synnistäkään mitään tiennuyt,ellei Laki olisi tullut ja sanonut, ettei sinun pidä himoitseman. Myönsi myös Lain hyväksi, oikeaksi, pyhäksi ja hengelliseksi, mutta tunsi sen, ettei hänellä ollut sen täyttämisvoimaa (vaikka sanoi olevansa sisällisen ihmisen puolesta halullinen Jumalan Lakiin) ja siksi hän turvasi Kristuksen evankeliumiin! Mutta ei hän sitä hylännyt virattomana. Entä armo opettajana; "Jumalan armo, terveellinen on ilmestynyt, joka meitä opettaa..". Tämä Jumalan armo Paavalin teologiassa merkitsee, että on suurta armoa, että ihmisen omatunto pysyy avoinna Jumalan äänelle ja myös synnintunto elävänä, sillä missä synti on suureksi tullut, siellä on armo ylenpalttinen! Mutta kaikki ylitsekäyminen ja synti, josta evankeliumeissa puhutaan ja joista myös parannussaarnoissa muistutetaan kristityille, se pohjimmiltaan perustuu juuri tähän Jumalan kymmenen käskyn Lakiin, jossa synti on määritelty (= Jumalan tahdon vastaisuus ). On siis Jumalan Lailla jokin virka vielä kristityillekin. Älkäämme katsoko sitä ylen, vaan käsittäkäämme sen virka oikein. Pitäkäämme Sanan miekassa molemmat terät kirkkaana.
Eihän uusiihminen lakia tarvitse.
Luther soti vastaan lain kolmatta käyttöä koska se ei ole alkunkaan raamatullinen vaan
24. Niin on laki ollut meidän opettajamme Kristuksen tykö, että me
Gal 3:24. Niin on laki ollut meidän opettajamme Kristuksen tykö, että me uskon kautta vanhurskaaksi tulisimme.
25. Mutta sitte kuin usko tuli, niin emme enempi ole sen opettajan alla.
Ei ole siis laki joka opettaa uskovaista elämään evankeliumin mukaisesti mutta:
Tiit 2: 11. Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
12. Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään,
Jumalan armo ohjaa, eli Pyhä Henki joka armoevankeliumin uskomisen kautta saa sijan ihmisen sydämessä on joka opettaa ja ohjaa Jumalan lasta.
Tämän tiesi ja koki Lutherkin, mutta kohta hänen kuoltuaan lihalliset ihmiset toivat lain opettajan ja orjuuttajan kirkkoon. Ei Jumalan lapsi määrittele syntiä lain taulujen avulla, sillä laki on hengellinen ja taulut ovat tarkoitettu herättämään lihallisia. Pyhä Henki elävässä seurakunnassa puhuu ja sille äänelle Jumalan lapsi tahtoo olla kuuliainen ja syntinä hyljätä se minkä Henki kirkastaa olevan uskolle ja hyvälle omalletunnolle vaaraksi.
Jonka Poika on tehnyt vapaaksi hän on (synnin orjuudesta) todella vapaa. Maailma puhuu säännöistä, mutta ei ole kysymys säännöistä vaan Jumalan lapsi ei halua elää niin että tunto turmeltuu ja sydän mieltyy siihen "mitä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän koreus, ei se ole Isästä, vaan se on maailmasta. "
Kuitenkin on niin että mikä lihasta syntynyt on, on vain liha joka ei koskaan uudestisynny ja siksi se koko ajan on vetämässä maailmaan ja syntiin. Tarvitaan jokapäiväistä evankeliumin uskomista ja syntein pois panemista ettei sydän saastuis ja Pyhä Henki pakenis.
on aina ollut kysymyksessä erimielisyys opissa; seurakunta, vanhurskauttaminen, sakramentit.
Mulla ei ole nyt aikaa perusteellisempaan selvitykseen, joku toinen voi sen tehdä....voin palata asiaan paremmalla ajalla.
On niin tavallinen. Vedotaan kiireeseen, ei tuossa kauan olisi mennyt. Toinen asia mistä on paljon keskusteltu on hengelliset illat, joihin ei anneta soittaa suoraan lähetykseen, kaikkiin muihin hengellisiin iltoihin annetaan soittaa. Syntyisi mielenkiintoisia keskusteluja, ei välttämättä riitoja.
että lestadiolaisuus on aikojen kuluessa hajaantunut ainakin 18:sta osaan, ja jos halutaan antaa perusteellinen, asiakirjafaktoihin perustuva selvitys noista kaikista, ei sitä hetkessä koota.
Pääpiirteissään hajaannus on tullut aina opin erilaisesta ymmärryksestä.
vanhurskauttamisoppi? Tämän pystyt varmaan kertomaan kuitenkin.
lainatakseni; "yksin armosta, yksin uskosta, yksin Kristuksen ansion tähden".
esikoislestadiolaisten vanhurskauttamisoppi eroaa tästä? Jos kerran hajaanuksissa on kyse ollut mm. tästä vanhurskauttamisopista.
sen nykymuodossa
siinä olikin ristiriita luullakseni seurakuntakäsityksen puolella
el-palstakirjoittajista saa kyllä myös tuntuman ihmispalvonnasta, jonkun ihmisen "takana" seisomisesta ja ikäänkuin museoidun ulkokuoren ihannoinnista
luulisin, että vanhoilliset olemme tavallisen näköisiä ihmisiä, emmekä kurjuudella hurskastele
olla pelastuksen ehto tai edellytys. Siis usko seurakuntakäsitykseen.
Jossain muualla sen syyn on oltava, koska vanhoilliset eivät usko esikoislestadiolaisten pelastuvan.
olla pelastava tekijä. Siis että se ei voi olla se syy miksi vanhoilliset luokittelevat esikoiset kadotukseen joutuviksi. Kuin myös ei voi olla sekään, että:
"el-palstakirjoittajista saa kyllä myös tuntuman ihmispalvonnasta, jonkun ihmisen "takana" seisomisesta ja ikäänkuin museoidun ulkokuoren ihannoinnista "
Jossain muussa se vika on, mutta missä?
lapinmaan vanhimpien huoneenhallitus, jonka kirkkauden ja määräysvallan sanotaan olevan vieläkin ylivertainen
eihän se eroa mitenkään Oulussa istuvasta SRK:sta, joka antaa joka vuosi "kannanottoja" suuntaan sun toiseen.
Ymmärtäisin vl:ien kannan esikoisten pelastumattomuudesta, jos nämä (EL:t) uskoisivat pelastuvansa sillä, että noudattavat Lapin vanhimpien antamia neuvoja tms. Mutta kun ei ole siitä kyse.
ensikskin SRK:n "päätäntävaltaa" ylimpänä käyttää vuosikokous, jossa on edustajia kaikista (yli 200) jäsenyhdistyksestä
toisekseen edes SRK:n johtokunta (24) ei ole koottu Oulun miehistä, vaan ympäri maata, oululaisia muutama
jos haluat tietoja el-liikkeen säännöistä ja vanhinten ylivallasta, niin luehan lestadiolaisuuspalstalta (esim hatuista ja housuista) - siellä on kyse todellisista ulkonäkömääräyksistä
kun täällä kirjoitetaan vanhoillisten "säännöistä", kirjoitukset ovat etupäässä ulkopuolisten luuloja; itse emme oli niistä kuulleetkaan
...
se punainen lanka, miksi esikoiset eivät vanhoillisten mielestä pelastu? Vanhurskauttamisopista he uskovat samalla tavalla, heillä saarnataan syntien anteeksiantamusta, jopa ihan samoilla sanoille kui vl:ssäkin.
Mielestäni vl:t eivät voi moittia esikoisia liian tiukasta sääntöjen noudattamisesta. Vaikka esikoiset kuinka olisivat joissain asioissa tiukempia. Molemmista löytyy eroavaisuuksia tapakulttuurin osalta, mutta sehän ei ole missään nimessä autuuden kysymys.
seurakuntaopissa, jos Jumalan seurakunta katoaa
Paavalillakin tais olla joku tommonen näkemys.. Ennen Lutherusta.
tunnet asiaa. Mutta kun erisuerat ovat synyneet opillisesta käsityksestä, niin nämä "eronneet" eivät ole tehneet parannusta synneistään. Siis pelkä syntien anteeksi antamus ei ole mitään jos se ei ole ns. sydämmestä annettu anteksi. Eli ULKOISESTI voivat olla kuten VL:ät, mutta se ei auta. He elävät katkeruudessa turhaan, kun voisivat tehdä parannuksen. Siis se paljon puhuttu Pyhä henki.
Jos et tunne asiaa, et todennäköisesti ymmärä mitä tarkoitan.
Esikoisuudessa ei palvota ketään ihmistä, vaan seurakunnan Herrana on Jeesus Kristus, tämä meille riittää. Puhukoot eriseuraiset sitten mitä hyvänsä valehdelkoot kuinka paljon tahtovatkin. Niin kuin G.Skinnarin virressä kerrotaan "Sun on Jeesus alkamasi uskoni ja kilvoitus, sekä matkan päässä vapahdus...Yksin armosta, Yksin uskosta, Häneen turvaten.
"luulisin, että vanhoilliset olemme tavallisen näköisiä ihmisiä, emmekä kurjuudella hurskastele"
Luuletko, että me Esikoiset emme ole tavallisen näköisiä ihmisiä? tai hurskastelisimme kurjuudella?
Uskovan ihmisen ei tarvitse näyttää surulliselta, meillä on oikeus iloita. Ja tavallisesta ehkä poikkeamme ulkonäkökysymyksellä siten, että emme käytä mitään koruja, emmekä värjää hiuksia, emme meikkaa jne, emme siis kaunistele saamaamme ulkomuotoa.
Mitä tulee "museoidun ulkokuoren ihannointiin", niin luullakseni tarkoitat sitä, että Raamatussa lukee naisten pään peittämisestä rukouksiin tultaessa. Elikä Naiset siis pitävät pään peitettynä kokouksissa. Yleensä huivilla.
El-palstakirjoittajista vähän. Jo ensisilmäyksellä näet millaisessa käytössä pääosin se palsta on, vähän niinkuin teidänkin palstanne. Ei siellä moni oikeassa uskossa elävä ihminen kirjoita, ja muutama harhautunut aktiivinen yksilö saa koko palstan näyttämään tappelukentältä, erittäin ikävää. Sellaista se sielunvihollinen saa aikaan.
Minkä synnin nämä ovat "eronneet" ovat tehneet? Mistä heidän tulisi tehdä parannus? Oletko nyt ihan varma, että vl:t eivät ole tehneet koskaan mitään syntiä?
Ikuisuuskysymys VL-EL-suhteissa! Esikoiset eivät tosin enää osallistuneet 1900-luvun alun kokoukseen Oulussa ( johon saivat neuvon Ruotsin Lapin silloisilta esikoisvanhimmilta ) mutta elävästä kristillisyydestä ja Laestadiuksen alkuperäisestä opetuksesta he eivät ole koskaan itseänsä erottaneet ( kuten ns. vanhoilliset tekivät ). Heidänhän ei enää tarvinnut kuulla sitä alkuopetusta ja kristillisyytä, mikä Ruotsin Lapissa ensin oli eläväksi syntynyt ja vaimassansa ilmaantunut. Ei joukon suuruus ole ratkaisun perusta. Sanoohan Raamattukin lupauksen kansasta, että vaikka Israelin lasten luku olisi kuin meren santa, kuitenkin tähteet siitä autuaaksi tulevat!
Sitä en myöskään VL-lestoissa ymmärrä, miksi he kantavat sammumatonta vihaa esikoisia kohtaan. Jos tervehdit esikoista Jumalan rauhan tervehdyksellä, olet jo tehnyt kuolemansynnin, saati sitten, että menet heidän seuroihinsa (= lämmittelemään vieraille tulille ). Miksi emme voisi toivottaa kaikille ihmisille Jumalan rauhaa ja terveyttä häneltä; tämä toivohan meillä kristityillä tulisi olla , että tämä rauha pääsisi hallitsemaan kaikien ihmisten sydämillä ( olivatpa he sitten VL tai El-lestoja tai muita uskovia!). Ja miksi ei saisi kuunnella myös EL-lestojen saarnoja ja puheita; sanoohan Jeesus itse, että etsikää,niin te löydätte! Miksi siis tämä etsiminen on synti (jos on epätietoinen oman porukan perusteista)? Pelkäävätkö paimenet, että lampaat karkaavat naapurikarsinan puolelle?
varma että olemme tehneet. Mutta myös teemme parannusta synneistämme. Sitä eivät suuremat osat niin sanotuista "eronneista", joita on monenlaisia siis "eriseuroja", halunneet tehdä kun tuli erimielisyyttä. Siis aivan yksinkertaisesta on kyse.
Jos he näkisivät syntinsä. He tekisivät parannuksen.
kuka siellä eslest palstalla on sitten "oikeassa" uskossa
en tiedä esikoisuudesta mitään muuta kautta kuin sen minkä olen em palstalta lukenut
kummallisessa "valossa" siellä näyttäytyy el-liike, ei muuta voi sanoa
Eipä siellä monikaan elävässä uskossa oleva kirjoittele, se on niin turhaa. Ja onpa meille sellainen neuvokin annettu että ei pitäisi nettiä hankkia. Kuuliaiset ei siellä viihdy. :)
He kerjäävät muiden uskontokuntien hyväksyntää omalle opilleen. Siis miksi he sanovat "olemmem samoja jumalanlapsia" kun tapaavat VL:sia? Koska he tarvitsevat hyväksyntää ja kiitosta onnistuneesta vaelluksestaan.
Ulkonaisesti eletään kuin laki sanoo, ei niin kuin armo opettaa. Vaaditaan tarkoin lain noudattamista. Nämä ovat niitä nykyisiä, Jeesuksen aikaisa farisealaisia. He myös julkisesti oikein korostavat omaa uskoaan. Vielä kun he kovaan ääneen sen ilmaisevat, katsovat vielä ympärilleen että näkihän kaikki varmasti heidän kristillisyytensä.
Vanhoililestadiolaisten ei tarvitse krjätä tätä hyväksyntää ja kiitosta onnistumisestaan.
...........