Tasapuoliset isovanhemnat

Tarpeitten ja mahdollisuuksien mukaan jaetaan. Lähellä asuvia voi tavata useammin kuin kauempana asuvia, ja sairaana olevaa hoitaa enemmän kuin terveitä. Sellaista elämä on.

Riippuu lasten vanhemmista. Kuinka usein he tulevat mummilaan, pyytävätkö/tarvitsevatko lapsenlikkaa, haluavatko he mummin hoitamaan vai sen toisen mummin, serkun, naapurin?
Eivät tällaiset asiat ole kaavamaisia sulle-mulle-asioita.
Näitä asioita eivät päätä lapset eivätkä isovanhemmat.

Luulen, että sellainen tasapuolinen ajan jakaminen on täysi mahdottomuus.

Tapaus 1: Lasten vanhemmat käyvät töissä ja lapset ovat hoidossa, eivätkä vanhemmat käy isovanhemmilla muuten kuin koko perheen voimin, sillä toki he haluavat viettää mahdollisimman paljon aikaa lastensa kanssa. Tämä perhe ei hoitoapua huoli, vaan matkustelevatkin aina yhdessä, minne sitten menevätkin.

Tapaus 2: On osa-aikainen "yksinhuoltaja"äiti, joka tarvitsee lapselle hoitoapua lähes päivittäin jaksamisensa tai työaikojensa vuoksi. Tosin hänelläkin on vapaata sitten kun lapset ovat isällä.

Tapaus 3: On kotiäiti, joka tuo lapset hoitoon silloin kun lapset kaipaavat muutakin kuin sisarustensa seuraa.

Tapaus 4: Asuu toisella puolella maapalloa ja sitten kun tulee on noin kuukaden kerrallaan.

Miksi aina epäillään, että lapsia arvotetaan eri tavoin?
Monilapsisissa perheissä joku lapsi uskoo olevansa vähemmän toivottu ja rakastettu kuin muut, isovanhempien epäillään suosivan toisia lapsia enemmän kuin minun lapsiani, koulussa epäillään opettajan vainoavan minun lastani, työhönotossa suositaan ihan varmasti johtajan sukulaisia, ja minun lapseni ei saanut työpaikkaa jne.
Kuinka epävarmoja ihmiset ovatkaan. Tartuttavat alemmuudentuntonsa lapsiinsakin ja kierre on valmis.
Huomataan, että yhteiskunta sortaa juuri sitä ihmisryhmää, johon itse katsoo kuuluvansa, rahat osoitetaan ihan muille tahoille, juuri tätä ryhmää kurmotetaan isommilla veroilla ja pienemmillä asunnoilla, huonoimmilla työpaikoilla, homekouluilla...