Tämä loppukaneetti on omalle itselleni ja irti päästämisen ilolle. Tarinan ja aikakauden päätös. Piste ja viimeinen sinetti.
Tuntuu kuin elämä olisi pitkästa aikaa raiteillaan eikä mikään epätietoisuuden tunteet paina eikä tunteetkaan. Ihan kuin olisi päässyt jostakin vankilasta vapauteen istuttua liian kauan. Kuin vapaus koittaa niin sitä on vaikea kuvailla,tarkoitan henkisellä ja tunteiden tasolla. Tämä on hänelle jonnekkin,hän ei ole täällä eikä missään lähimainkaan vaan jossain. Sanon ensin tähän alkuun että alun alkaenkaan hänellä ei ole ollut tunteita minua kohtaan minkäänlaisia,tai ehkä korkeintaan ärsytyksen tunteita. Sitä paitsi hän oli silloin varattu en tosiaan tiedä onko nyt vai onko jo tyttöystävä vaihtunut. No ei sillä ole väliä. Kauan on ollut enemmän tai vähemmän jonkinlaisia tunteita häneen,tuohon puolituntemattomaan ihmiseen. Kun vihdoin rohkenin ottaa yhteyttä ja keräsin kaikki mahdolliset uskalluksen voimat kävikin selväksi että hän on varattu. Sillehän ei voi mitään- kunnioitan suuresti pariskuntia ja parisuhdetta yleisesti joten se siitä ja toivottavasti olivat/ovat onnellisia.
Rupesin käymään läpi kaikki tunteet ja ruvennut käsittelemään ja poistamaan tietoisestikkin niitä tunteita mitä silloin koin. Nyt, olen saanut käytyä nuo kaikki lävitse. Enkä tunne tuota ihmistä kohtaan enää lainkaan mitään sellaisia ihastuksellisia tunteita ja intohimoa. En enää halua hänestä mitään enkä edes enää unelmoi hänestä ja mikä parasta, en enää ajattele häntä aktiivisesti. Hän harvemmin sattuu tulemaan vastaan jossain liikkuessani mutta enää en edes tunnista häntä eikä hänen kohtaaminen tuo minkäänlaisia tunteita vartaloon eikä sydämenkään kohdalle.
Olen vihdoinkin vapaa kaikista noista entisistä häneen liittyvistä tunteista.
Olen jopa todella ihastunutkin uudestaan niin että se on toiveikasta ja nyt katson mitä elämässä tapahtuu.
Toivon hänelle ja elämälleen kaikkea hyvää ja tiemme eivät onneksi kohtaa millään tavoin (koska en häntä tunnekkaan mitenkään hyvin) kuin jos on vain pakko eli sattumoisin jos tulee jossain vastaan täysin tuntemattomana ihmisenä. Nyt tuntuu niin että tämä kaikki oli tarkoitettu tälläiseksi ja opittavaksi. En ole enää käynytkään täällä kuin harvemmin ja sekin loppuu nyt.
Kuljen ohitse täysin tuntemattomana katsomatta ja hän kulkee ohitse täysin tuntemattomana. Kun jotain loppuu niin silloin voi aloittaa jotakin uutta ja hyvää.
Tämä tässä ja tänne kaikki loppuu osaltani. Nyt viikonlopun viettoon.
Tuntuu kuin elämä olisi pitkästa aikaa raiteillaan eikä mikään epätietoisuuden tunteet paina eikä tunteetkaan. Ihan kuin olisi päässyt jostakin vankilasta vapauteen istuttua liian kauan. Kuin vapaus koittaa niin sitä on vaikea kuvailla,tarkoitan henkisellä ja tunteiden tasolla. Tämä on hänelle jonnekkin,hän ei ole täällä eikä missään lähimainkaan vaan jossain. Sanon ensin tähän alkuun että alun alkaenkaan hänellä ei ole ollut tunteita minua kohtaan minkäänlaisia,tai ehkä korkeintaan ärsytyksen tunteita. Sitä paitsi hän oli silloin varattu en tosiaan tiedä onko nyt vai onko jo tyttöystävä vaihtunut. No ei sillä ole väliä. Kauan on ollut enemmän tai vähemmän jonkinlaisia tunteita häneen,tuohon puolituntemattomaan ihmiseen. Kun vihdoin rohkenin ottaa yhteyttä ja keräsin kaikki mahdolliset uskalluksen voimat kävikin selväksi että hän on varattu. Sillehän ei voi mitään- kunnioitan suuresti pariskuntia ja parisuhdetta yleisesti joten se siitä ja toivottavasti olivat/ovat onnellisia.
Rupesin käymään läpi kaikki tunteet ja ruvennut käsittelemään ja poistamaan tietoisestikkin niitä tunteita mitä silloin koin. Nyt, olen saanut käytyä nuo kaikki lävitse. Enkä tunne tuota ihmistä kohtaan enää lainkaan mitään sellaisia ihastuksellisia tunteita ja intohimoa. En enää halua hänestä mitään enkä edes enää unelmoi hänestä ja mikä parasta, en enää ajattele häntä aktiivisesti. Hän harvemmin sattuu tulemaan vastaan jossain liikkuessani mutta enää en edes tunnista häntä eikä hänen kohtaaminen tuo minkäänlaisia tunteita vartaloon eikä sydämenkään kohdalle.
Olen vihdoinkin vapaa kaikista noista entisistä häneen liittyvistä tunteista.
Olen jopa todella ihastunutkin uudestaan niin että se on toiveikasta ja nyt katson mitä elämässä tapahtuu.
Toivon hänelle ja elämälleen kaikkea hyvää ja tiemme eivät onneksi kohtaa millään tavoin (koska en häntä tunnekkaan mitenkään hyvin) kuin jos on vain pakko eli sattumoisin jos tulee jossain vastaan täysin tuntemattomana ihmisenä. Nyt tuntuu niin että tämä kaikki oli tarkoitettu tälläiseksi ja opittavaksi. En ole enää käynytkään täällä kuin harvemmin ja sekin loppuu nyt.
Kuljen ohitse täysin tuntemattomana katsomatta ja hän kulkee ohitse täysin tuntemattomana. Kun jotain loppuu niin silloin voi aloittaa jotakin uutta ja hyvää.
Tämä tässä ja tänne kaikki loppuu osaltani. Nyt viikonlopun viettoon.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Toivottavasti nykyinen ihastuksesi on jotakin todellista ja vastaa tunteisiisi, eikä enää elä näillä palstoilla vain mielikuvituksessasi.