olen alle 50v.nainen ja haluaisin vaihtaa ajauksia samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.Miten teillä menee nyt yms.
Onko ketään työkyv.eläkkeellä?
tukea tarvitseva
141408
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Olen ollut jo 6v,työkyv.el.olen 43v.ihan hyvin on mennyt mutta rahaa saisi tulla enempi,lyhyt työ historia.päivisin usein nukun,ennen menkkoja tosi vaikeaa tylää kaikki,mikään ei huvita,muuten ok.
Minä olen ollut vaikean/keskivaikean masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeellä jo ainakin 2 vuotta, en enää edes muista tarkasti. Ikää on vasta 29 v. ja "parhaat nuoruusvuodet" ovat menneet sohvanpohjalla maaten. Tulevaisuutta ei paljon viitsi ajatella, ei siellä ole mitään odotettavaa. Lääkityksen ansiosta saan hoidettua pakolliset asiat kun oikein yritän. Ihmissuhteet ovat ymmärrettävästi katkeilleet, ei kukaan jaksa tällaista pälliä katsella enkä itse jaksa tehdä aloitetta. Mutta päivä kerrallaan tämän jotenkin ehkä jaksaa käydä loppuun asti, tämän elämän siis.
Minä olen ollut tämän vuoden alusta lähtien työkyvyttömyyseläkkeellä masennuksen ym. mielenterveysongelmien vuoksi. Sitä ennen sain kuntoutustukea pari vuotta.
Minusta on hyvä,että pääsin eläkkeelle.Vaikka ei eläke suuri olekaan,ei tarvitse pelätä rahan tulon loppumista.Niinkuin ennen,kun olin työttömänä.
useita eläkeläisiä,olen luullut että jouduin liian nuorena,mutta nuorempiakin on.En tahdo saada itsestäni mitään järkevää irti,siis ei jaksa kiinnostaa.Taitaa olla yleistä,vaikka olen laittanut lääkkeiden ja syrjäytymisen tiliin paljon.En tosiaan ole sopeutunut tähän tilanteeseen,vaikka olen ollut jo yli puoli vuotta eläkkeellä ja sitä ennen pari vuotta sairas/kuntoutustuella.Elämä ei ole helppoa.
OLEN OLLUT KUNTOUTUSTUELLA NOIN KAKSI VUOTTA JA NYT PIAN SIIRRYN ELÄKKEELLE JOS TULEE MYÖNTÄVÄ PÄÄTÖS SAIN -02 SAV VUODON ELÄKE AJATUKSEEN VAAN TYYDYTTÄVÄ VAIK TYÖ VUOSIA OIS YLI 20V.JÄLJELLÄ
pakko sopeutua.Täytyy ajatella,että on muutakin elämässä kuin työ ja olemme silti tärkeitä jollekkin.Ei vaan aina läheskään tahdo muistaa sitä,tämä auttaa minua,kun voin lukea muidenkin ajatuksia.Sitä tuntee kuuluvansa johonkin.
olen 32-vuotias ja ollut puol vuotta työkyv.eläkk. ja olen erakoitumassa ja kärsin yksinäisyydestä. on kiva löytää täältä muita vertaisiani.kaikki kotiaskareet tuntuvat työläiltä ja kiinnostus eri asioihin on heikko. olo on voimaton ja saamaton.laiskuus silti painaa omatuntoa jatkuvasti.masentaa.lisäx mulla on erilaisia pelkotiloja.pelkään että mun eläke lakkautetaan ja joutuisin jaksamaan työntekoa. se olisi kivaa muuten mut kun on niin voimaton olo.
Jos olet kuntoutustuella niin voi käydä,että tukea ei jatketa.Mutta jos olet jo saanut päätöksen pysyvästä työkyvyttömyyseläkkeestä niin sitä ei enää lakkauteta.
Ikävää,että sinulla on surkea olo.Mutta ei sinun tarvitse itseäsi laiskuudesta syyttää.
ikävä kyllä mulla on vaan määräaikainen kuntoutustuki/työkyvyttömyyseläke. sitä lääkäri sit jatkaa jos on aiheellista.nyt vaan tuntuu pelottavalta jos mut määrättäisiin työnhakijax. en voi keskittyä mihinkään. mietin, että ottaako sossu multa lapsen pois jos mulle annetaa pysyvä eläke??? että katsooko ne etten muka selviydy huoltajana. lapsi on jo 13.vuotta. jaa-a???
lasta sinulta pois otettaisiin,olethan kai selvinnyt hänen huoltamisestaan nytkin.Kyllä työkyvyttömyyseläkeläisillä on alaikäisiä lapsia,vaikka voimat ei työhön riittäisi kotiasiat yleensä jotenkin hoituu.Lapsi on jo senverran iso sinulla,että yhdessä varmaan menette eteenpäin ja teistä on iloa toisillenne.
tuli sellanen helpotuksen tunne sanoistasi.niin se varmaankin on, mulla vaan on sellasia pelkoja.
Olen työll.kurssilla ja töitä pitäis saada. Itken
päivittäin ja olen niin loppu et en haluis elää
enää. Mulla on mies, joka eläkkeellä. Talous on
tiukkaa ja paine päällä. Tuntuu et jos kuolis niin kenenkään ei tarvis odottaa multa mitään, ei
hyvää, eikä muutakaan. En saa töitä, kun ei oo
koulutusta. Siivosin ennen, nyt olen 50 v. Selkä
sökö ja eläkkeelle en pääse (kielt.päätös). Auta
jos jaksat, omat voimani on loppu, en tiedä tuleeko enää huomista.
hae mielenterveys toimistoon ja puhu siellä ahdistuksesta ja stressistä. ne auttaa ja ehkä sitä kautta saat helpommin eläkepäätöksen. en tiiä, mut luulisin. puhu siellä masennuksestasi ja voimattomuudestasi. toivon että saat asiasi kuntoon. ei tolla menolla jaksaisikaan. kai miehesi sentään saa jotain eläkerahaa? mä olen húomannut että aina sitä selviytyy vaix tarvis sossun luukulle jopa nöyrtyä. tsemppiä elämääsi.
minäkin neuvon sinua nyt menemään mielent.toimistoon ja sieltä apua hakemaan.Olet väsynyt ja ihan lopussa,elämä tuntuu tarkoituksettomalta.Kyllä asat selviää ja saat apua.Eläkkeelle pääset jos et ketakaikkiaan enään pysty töihin,olet masentunut,ehkä melko kovasti.Itse olen masennuksen vuoksi nyt eläkkeellä,vaikka minun toiveeni oli päästä vielä työelämään.On kummallista millä ihmeen perusteella eläkepäätökset tulee.Kun tiedän monen saaneen kielteisen päätöksen,vaikka ovat selvästi työkyvyttömiä.Tunnen itseni tosi sairaaksi,kun ajattelen omaa kohtaani.