Tämä on todella tyhmä juttu. Tuntea tunteita sellaiseen jota en edes tunne ja tilanteen valossa olen tuntenut vihaa tapahtuneista asioista jotka eivät mitenkään liity ihastumiseen tms. Ehkä ne tunteet vaan johtuu tästä selvittämättömästä tilanteesta. Nimesin vähintään hölmöt fiilikseni "Tukholman syndroomaksi" vaikka en ole vanki tms. Eikä termikään ole sopiva. Mielessäni ristin sen nimiin omat tunteeni kaaoksesta. Tilanne vaan on vähintäänkin hullu. Enkä sitä tänne avaa. Henkilö ei ole fyysisesti tehnyt mitään väärää. Nämä tunteet on niin outoja jotka varmaan liittyy selviytymiseen. Enkä voi edes luottaa. Melkoinen vyyhti tunteita. En tiedä mikä tämänkin purkaa pois. Viha & anteeksi anto vuorottelee. Koen, että olen loukannut, vaikka ei kai sellaiseen tunteeseen tässä tilanteessa olisi aihetta. Vaikka tilanne jollakin tavalla päinvastainen. En tänne ole kirjoitellut, ajattelin selvitellä omia tunteita kaikesta tapahtuneesta. Elämän mittainen matka tämä on ollut ja herääminen näkemään kuinka nopeasti tämä kaikki elämä voi olla ohi. Vielä kovempi tahto elää. Toivon vain kaiken helpottavan, tuskan väistyvän, vähättelyn loppuvan, kokevani olevani ihminen. Hetkittäin se kokonaisuuden tunne palaa. Onnellisuus, nyt ja tässä. Tätä tekstiäni tuskin pystyy kukaan edes tunnistamaan.
.
.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tämä oli asiallisesti, kauniisti ja syvällisesti kirjoitettu. Toivottavasti saat puhuttua i r l hänelle kenestä nämä "tunteiden myllerryksesi" johtuvat!
Entäpä jos tunnistikin...
Olen kuvailemasi kaltaisessa kaaoksessa myös. Katkeruus ja anteeksianto vuorottelevat.
Vuoroin hän on maailman ihanin ihminen, sitten taas kylmä hyväksikäyttäjä. Yhteyttä meillä ei ole enää.
En tiedä sinun tarinasi yksityiskohtia ja syitä, eikä tarvitsekaan tietää. Sanoisin, että sinulla on kujanjuoksu meneillään ajattelemasi henkilön suhteen. Se on prosessointia. Tunteiden vaihtelu on rankkaa, tiedän kun sitä itsekin läpikäyn.
Tämä vaihe on vain elettävä. Ei voi oikaista unohdukseen.
Kuvittele mielessäsi itsesi vapaana hänestä. Mielikuvassa kohtaatte, olet tyyni. Hän ei vaikuta tunteisiisi hyvässä eikä pahassa. Olet itsesi herra.
Se päivä tulee. Itsekin jaksan tämän kaaoksen keskellä vain kun uskon tuohon.
Tsemppiä sinulle. Päivä kerrallaan.
Oli todella hyvin kirjoitettu.
Ehkä niistä omista tuntemuksista kannattaisi astua ulos hetkeksi ja katsoa asiaa itsensä ulkopuolelta?
Tuo taito olisi hyvä opetella, koska usein ne tunteet yhdistyvät sellaiseksi mössöksi jossa eri asioiden välisiä yhteyksiä ei selkeästi näe.
Yritä antaa itsellesi neuvoja kuin antaisi jollekulle toiselle.
Mitä oikeastaan on tapahtunut eli kuka on tehnyt ja mitä, ilman tuntemuksia "miltä minusta tuntui" tai "minä reagoin sitten siihen noin ja näin".
Sitten voit arvioida omaa toimintaasi ja toisen toimintaa.
Olen joskus käynyt läpi samaa ja todennut että vaikka joskus omassa toiminnassa on ollut moitittavaa ja olen "ylilyönyt" niin koskaan en ole ollut mm. kylmä.
Valitettava tosiasia on että esimerkiksi miehenä huomaat että naiset keksivät itselleen esimerkiksi tekosyitä jälkikäteen miksi ovat toimineet tietyllä tavalla tai suuttuessaan siitä kun "mies ei vain tajua" (vaikea tajuta jos asiaa ei kommunikoi) sekä sen jälkeen toimien miestä vastaan.
Esimerkiksi minulle on suoraan sanottuna naisen kaverin toimesta että olen "saatanan pleijeri" kun olin pahoittanut naisen mielen. Nähtävästi siitä etten ollut piirittänyt häntä tarpeeksi pitkään, huomioinut vaikka olin kuitenkin saanut häneltä jo pakitkin :D
Ongelma on se että osa meistä ihmisistä on tolkuttoman järeitä itsekriitikkoja jotka miettivät liikaa ja katuvat tekoja vaikka kaikki olisi mennyt "oikein" kun taas osa on sellaisia hepsankeikkoja joille on yksi, tuo ja sama miten he toimivat tai ovat toimineet kunhan lopputulos on heille suotuisa.
Näin on. Naiset ovat mestareita loukkaantumaan, vaikka syy olisi itsessä.
Ei se haittaa vaikka tunnistaisi, koska yhteydenotto minun osalta ei tule kysymykseen enää... tietyistä syistä. Hienoa jos tavoittikin tätä kautta.
Vihaat siis minua?
Kyll mä tuun sieltä poiskin
En vihaa... Eihän tässä niin lukenut. Tunnistitko😃 siksi kerroinkin tuohon alkuun kuinka kummassa viha voi muuttua, selkeytin ajatuksia, koira tuskin voin olosuhteidenkaan takia kertoa.
Miten olen voinut saada aikaan tuon mittakaavan tuntemuksia, vaikka emme edes tunne toisiamme? Mitkä ne sinun olosuhteesi ovat, avaa nyt edes hieman tätä tilannetta..?
Voi oikein kirjoitus virhe. ..koska en voida olosuhteidenkaan takia keskustella missään. Yhteyttä ei ole.
Tilanteeni on ollut vaikea. Olen päättänyt olla vihaamatta. Jos matkani olisi jäänyt kesken en haluaisi ihmisten jäävän tuskaan vihastani. Se kesti aikansa. Mahdollisuutta keskustella näistä asioista ei tule. En usko niin tapahtuvan. Tietänet syyn.Tiedän, että riskinä on tulkita väärin tämä, se liittyy juuri kaiken läpi käymiseen. Tunteiden läpikäymiseen ,sitä kautta eheytymiseen. Kirjoittaminen sanoiksi vie voimia. Halusin vain sanoa anteeksi, en vihaa, sellaiseksi viha muuttui ..välitän. Tunsin, että elämäni ei olisi ollut arvokas, pelkoa, vihaa, ..nyt se menee pois, se viha. En tiedä koskettiko mitenkään. Ei ei niin isoa painoa haluaisi kenellekään. Ei se haittaa jos ei koskettanut olenTuntematon. Kirjoitin, koska voin käsitellä kaikkea vasta nyt toisen kannalta. Tiedän miltä sen sanominen kuulostaa.. Mitään sellaista ei ole ollut jollaiseksi tämä saatetaan tulkita. Tämä matka jatkuu onneksi vielä .. Se jatkuu ilon löytymisen kautta se jatkuu anteeksi saamisella, luottamuksen etsimisellä.
Hienosti kuvaat tuntojasi. Olet herkkä ja ajatteleva ihminen. Monet eivät pysty ikinä kohtaamaan itseään aidosti, eivät kykene elämään kipeitä tunteitaan.
Toivon sinulle kaikkea hyvää. Kun uskoo muutokseen, se tulee. Pikku askelin kerrallaan, mutta tulee kuitenkin. Believe!
Kiitos kauniista sanoistasi. Kärsivällisyys kasvaa 😂 kyky käsitellä omia vaikeita tunteita sekä oppia näkemään niiden yli