Olimme ihastukseni kanssa pieninä kohtuu hyviä kavereita ja 6 luokalla ihastuin häneen. Juttelimme tunneilla, kävelimme keskenämme koulusta kotiin, katseita oli yms.
Seiskalla olimme yhtä läheisiä, jopa läheisempiä, sillä kaikki muut kaverini olivat eri luokalla ja minua hieman kiusattiinkin, joten hän oli ainoa henkilö jolle olisin voinut puhua. Hän auttoi minua aina matikassa (olimme pari) ja fyken ja köksän tunneilla pidimme aina hauskaa ja meillä oli omia inside- juttuja yms. Paritanssissa hän aina pyysi minua parikseen.
Seiskan loppuvaiheilla emme enää jutelleet yhtä paljon, sillä vietimme aikaa enemmän muiden kanssa ja lopulta emme viettäneet keskenämme enää juuri yhtään aikaa. Olin kuitenkin yhä ihastunut tähän poikaan.
Kasilla vaihdoin luokkaa ja ajattelin päässeeni hänestä yli, sillä ajattelin ettei meistä olisi voinut kuitenkaan tulla mitään. Huomasin pian pojan katselevan minua hieman vihaisen näköisenä, kuiskivan muille ja nauravan. Kerran liikuntatunnilla hän tönäisi minut kumoon ja vain nauroi.
Tämän jälkeen tuli hiljainen jakso, jolloin minulla oli säätöä muiden kanssa, kunnes huomasin pojan jälleen katselevan minua. Tällä kertaa hän aina hymyili kun huomasin hänet. Hän oli aina siellä missä minäkin ja välillä yritti aloittaa keskustelua kanssani. Mutta nyt tämä kaikki on loppunut satunnaisia katseita lukuun ottamatta.
Itse olen taas huomannut ihastuneeni tähän poikaan. Hän on niin hauska, söpö, urheilullinen ja huomaavainen! Hänellä on myös varmasti maailman söpöin hymy. Nyt melkein itken täällä kun en aiemmin sanonut hänelle mitään!
Mitä teen? Osaisiko joku auttaa? Tarkoittaako tämä että hän on pitänyt minusta?
PS. Pahoittelen kirjoitusvirheitä!
Seiskalla olimme yhtä läheisiä, jopa läheisempiä, sillä kaikki muut kaverini olivat eri luokalla ja minua hieman kiusattiinkin, joten hän oli ainoa henkilö jolle olisin voinut puhua. Hän auttoi minua aina matikassa (olimme pari) ja fyken ja köksän tunneilla pidimme aina hauskaa ja meillä oli omia inside- juttuja yms. Paritanssissa hän aina pyysi minua parikseen.
Seiskan loppuvaiheilla emme enää jutelleet yhtä paljon, sillä vietimme aikaa enemmän muiden kanssa ja lopulta emme viettäneet keskenämme enää juuri yhtään aikaa. Olin kuitenkin yhä ihastunut tähän poikaan.
Kasilla vaihdoin luokkaa ja ajattelin päässeeni hänestä yli, sillä ajattelin ettei meistä olisi voinut kuitenkaan tulla mitään. Huomasin pian pojan katselevan minua hieman vihaisen näköisenä, kuiskivan muille ja nauravan. Kerran liikuntatunnilla hän tönäisi minut kumoon ja vain nauroi.
Tämän jälkeen tuli hiljainen jakso, jolloin minulla oli säätöä muiden kanssa, kunnes huomasin pojan jälleen katselevan minua. Tällä kertaa hän aina hymyili kun huomasin hänet. Hän oli aina siellä missä minäkin ja välillä yritti aloittaa keskustelua kanssani. Mutta nyt tämä kaikki on loppunut satunnaisia katseita lukuun ottamatta.
Itse olen taas huomannut ihastuneeni tähän poikaan. Hän on niin hauska, söpö, urheilullinen ja huomaavainen! Hänellä on myös varmasti maailman söpöin hymy. Nyt melkein itken täällä kun en aiemmin sanonut hänelle mitään!
Mitä teen? Osaisiko joku auttaa? Tarkoittaako tämä että hän on pitänyt minusta?
PS. Pahoittelen kirjoitusvirheitä!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kertokaa myös omista ihastuksistanne! Haluan kuulla :3 Oletteko kertoneet ihastuksellenne ja mitä kävi? :)