Valitsijamiesvaalit 1968.
KESK. 65
SKDL. 56
SDP. 55
LKP. 9
RKP. 9
TPSL. 6
UKK yhtensä 200 valitsijamiestä
--------------------------------------------------
1973 poikkeuslaki UKK-n valitsemiseksi 170-28, tyhjiä 1.
--------------------------------------------------
1978 valitsijamiesvaalit:
SDP. 74
KESK.64
SKDL.56
KOK. 45
RKP. 12
LKP.8
Ålandsk Samling.1
UKK-n valitsijamiehiä 260
------------------------------------------------
KESK. 65
SKDL. 56
SDP. 55
LKP. 9
RKP. 9
TPSL. 6
UKK yhtensä 200 valitsijamiestä
--------------------------------------------------
1973 poikkeuslaki UKK-n valitsemiseksi 170-28, tyhjiä 1.
--------------------------------------------------
1978 valitsijamiesvaalit:
SDP. 74
KESK.64
SKDL.56
KOK. 45
RKP. 12
LKP.8
Ålandsk Samling.1
UKK-n valitsijamiehiä 260
------------------------------------------------
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mitäs outoa siinä on että demaritkin tunnustivat realiteetit?
Realiteetti oli se että Kekkosen kannatus kansalaisten keskuudessa kasvoi koko ajan ja oli turha potkia tutkainta vastaan.
Jälkikäteen nähtynä näin oli viisasta. Kekkonen käytti valtaa omalla tavallaan mutta toimi kansan parhaaksi. Hänen vallankäytössään toteutui todellinen demokraattinen "annetun vallan" sisältö. Hän ei ollut diktaattori, joka olisi ajanut omia henkilökohtaisia etujaan väkivaltakoneistojen ja kidutuskammioiden avulla.
Ainoat jotka todella vihasivat Kekkosta olivat muutamat vähä-älyiset ja todellisuudentajuttomat örveltäjät, sellaiset kuin Tuure Junnila, Georg C Ehrnrooth ja Kauko Kare. Ja sitten oli muutamia vuorineuvoksia, joita Kekkonen piti kurissa idänkorttia käyttäen. Hän pakotti teollisuussukujen ökyrikkaat hyväksymään oman bismarckilaisen sosiaalipolitiikkansa, joka nosti ammattiyhdistysliikkeen asemaa ja esti köyhiä köyhtymästä.
Kekkosen politiikalle vastakohdan muodostaa Koiviston aktiivisesti toteuttama rahatalousohjasteinen, rikkaiden etua "taloudellisena realiteettina" pitävä politiikka. Tämän politiikan seurauksena rikkaat alkoivat rikastua, eikä köyhien reaalinen elintaso enää noussut. Surkeimman edustajansa, Paavo Lipposen hallitusten aikana kansan köyhimmän kymmenesosan keskimääräinen elinikäkin jo kääntyi laskuun. Lipponen on sekä asenteiltaan että edustamansa ökypolitiikan buoksi Kekkosen mitä täydellisin vastakohta, joten ei ole ihme että hän myös vihaa ja on pyrkinyt kaikin tavoin häpäisemään Kekkosen muiston.
Nyt olisi samaan mahdollisuus keskustalla.
------