pieni Muistutus!
Täällä aika usein keskustellaan lastentulosta ja kuin jaksaa ne lapset vastaan ottaa.
Ensinnäkin voisi lähteä sellaisesta ajatuksesta, ettei lapsien tulo ole kenellekään edes lestadiolaiselle itsestään selvyys;
vaikka äitimme olisi tusinan ja (tai reilun sellaisen) lapsia saanut ja aikanaan synnyttänyt niin se ei kerro mitään meidän omasta tulevasta mahdollisesta perheestämme.
Vaikka lapsia tulisi alkuun tiuhaankin, voi lasten santi lakata yhtä nopeasti ja tehokkaasti kuin se aikanaan alkoi.
Lasten varaan ei pidä lestadiolaisäidin/isänkään rakentaa elämäänsä. Kukaan ei tiedä seuraavasta. Jokainen lapsi sillä hetkellä olmassa olevat ovat niitä Lahjoja. Lahjoja ei ehkä enempää tule.
On tärkeää varsinkin naisena osata ervostaa itseään muutenkin kuin "synnyttäjänä".
On pareja jotka eivät koskaan tule kokemaan biologista vanhemmuutta. Toisaalta he yhä useamman kokevat vanhemmuuden adoption kautta, toimimalla sijaisvanhempana tai nauttimalla elämästä ihan kahdestaan.
Vanhemmuutta on erilaista, yhtäarvokasta kaikki.
Vanhemmuuskin on aina lahja, oli vanhemmuus sitten biologista, adoption kautta saatua tai sijaisvanhemmuutta.
Lähipiiriini on yllättäen sattunut useampikin lestadiolaispariskunta joiden lapsentulo on loppunut äkisti.
Yhdellä puolison menetys, useammalla raskauskomplikaatiot (kohdun poisto), osalla vaikea endometrioosi tai kohdunulkoiset esim munatorvissa/sarjoissa..jne..
Lasten saanti tai saamattomuus ei tee meistä yhtään parempaa ihmistä lestadiolaisena.
Perhe muodostuu juuri sellaiseksi kuin Jumala on sen jo ennalta määrännyt. Jumalalla on kauaksi näkevä katse. Minkä me näemme nyt, tuntuu helposti vain menetyksiltä tai taakoilta. Kaikella on kuitenkin tarkoituksensa jokaisella pienellä yksityiskohdallakin.
Jumala siunatkoon teitä perheenäidit/isät, aviopuolisot ja esim. lapsettomat parit.
Jumala antaa sen minkä jaksaa kantaa.
Täällä aika usein keskustellaan lastentulosta ja kuin jaksaa ne lapset vastaan ottaa.
Ensinnäkin voisi lähteä sellaisesta ajatuksesta, ettei lapsien tulo ole kenellekään edes lestadiolaiselle itsestään selvyys;
vaikka äitimme olisi tusinan ja (tai reilun sellaisen) lapsia saanut ja aikanaan synnyttänyt niin se ei kerro mitään meidän omasta tulevasta mahdollisesta perheestämme.
Vaikka lapsia tulisi alkuun tiuhaankin, voi lasten santi lakata yhtä nopeasti ja tehokkaasti kuin se aikanaan alkoi.
Lasten varaan ei pidä lestadiolaisäidin/isänkään rakentaa elämäänsä. Kukaan ei tiedä seuraavasta. Jokainen lapsi sillä hetkellä olmassa olevat ovat niitä Lahjoja. Lahjoja ei ehkä enempää tule.
On tärkeää varsinkin naisena osata ervostaa itseään muutenkin kuin "synnyttäjänä".
On pareja jotka eivät koskaan tule kokemaan biologista vanhemmuutta. Toisaalta he yhä useamman kokevat vanhemmuuden adoption kautta, toimimalla sijaisvanhempana tai nauttimalla elämästä ihan kahdestaan.
Vanhemmuutta on erilaista, yhtäarvokasta kaikki.
Vanhemmuuskin on aina lahja, oli vanhemmuus sitten biologista, adoption kautta saatua tai sijaisvanhemmuutta.
Lähipiiriini on yllättäen sattunut useampikin lestadiolaispariskunta joiden lapsentulo on loppunut äkisti.
Yhdellä puolison menetys, useammalla raskauskomplikaatiot (kohdun poisto), osalla vaikea endometrioosi tai kohdunulkoiset esim munatorvissa/sarjoissa..jne..
Lasten saanti tai saamattomuus ei tee meistä yhtään parempaa ihmistä lestadiolaisena.
Perhe muodostuu juuri sellaiseksi kuin Jumala on sen jo ennalta määrännyt. Jumalalla on kauaksi näkevä katse. Minkä me näemme nyt, tuntuu helposti vain menetyksiltä tai taakoilta. Kaikella on kuitenkin tarkoituksensa jokaisella pienellä yksityiskohdallakin.
Jumala siunatkoon teitä perheenäidit/isät, aviopuolisot ja esim. lapsettomat parit.
Jumala antaa sen minkä jaksaa kantaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Pieni huomautus myös.
Jotkut naiset ovat äärinmäisen hedelmällisiä,ja saattavat tulla raskaaksi jo 2kk kuluttua synnytyksestä.Toiset eivät tule millään,mutta tämä ei johdukkaan välttämättä naisesta.
On paljon miehiä joilla on erittäin heikkolaatuisia siittiöitä,tai ei eläviä ollenkaan.Joillan miehillä on taas ns.supersiittiöitä.
Jos vaikka kaksi superhedelmällistä kohtaa,niin kyllähän yhdyntä kerrat kanattaa jättää väliin h:hetkellä,koska kohtuus kaikessa oltava.
Jos lapsia siunautuu vuoden välein,ja välillä niitä siunautuu kerralla parikin kappaletta,ja äidiksi tulee vielä yli 50 .vuotiaanakin,niin eikö pitäisi vähän kuitenkin jo miettiä.
Lapsettomuus on kova paikka,mutta antakaa hyvä koti yksin jääneille lapsille,näin lapsettomat näyttävät hyvyytensä.
Todellakin on niin,että lapsettomuus johtuu usein miehen heikkolaatuisesta siemennesteestä.
Te pariskunnat jotka haluaisitte omia lapsia,ja ei ole tärpännyt,niin kokeilkaa hyödyntää tuo h:hetki.
Eli yhdyntää ei pitäisi harrastaa ainakaan 3 vrk ennen h:hetkeä.Tässä ajassa miehen siittiöt kypsyisivät paremmin ja ne olisivat valmiit hedelmöittämään munasolun.Siemenneste saattaa olla liian laimeaa jos yhdyntää harrastetaan joka päivä.Paras tulos olisi ilmeisesti niin,että jos h:hetki sattuisi huomiselle,niin tänä iltana voisi yhdyntää harrastaa,näin siittiöt ovat valmiina "väijymässä".Onnea yritykselle:)
Siis tiivistettynä lasten tulo ei ole itsestään selvää. OHO! Voisiko areenalle heittää ehkä jonkun vielä käytetymmän vl-kulttuurin kliseen?
Jokainen normaaliälyinen aikuinen uskontosuunnasta katsomatta, lienee ymmärtää että lasten saaminen ei ole mikään automaatio. Harvalla meistä on niin paljon kiinnostusta etukäteisselvitystyötä kohtaan, että tutkituttaisi kumppaninsa ja itsensä mahdollisten lisääntymisesteiden varalta ennen yksiin päätymistä. Siksipä lapsettomuus pitäisi olla kuviteltavissa oleva kohtalo melkeinpä kenelle tahansa lisääntymisikäiselle pariskunnalle.
Ja mitä sitten, vaikka en voikaan olla varma lisääntymiskyvystäni (tai kumppanini), niin mitä sitten? Eikö ole paremminkin realismia pitää joustonvaraa omien elämänsuunnitelmiensa kanssa, kun elää epätodellisessa onnistuu-kyllä aina-kuvitelmissa. Saatanhan olla tilastollisesti katsottuna keskiarvosta poikkeava ja siis lapseton, endometrioosia sairastava, keski-ikäisenä syöpään sairastuva...
Mutta sittenkin käytän mielellään ehkäisyä, koska en halua tulla raskaaksi tällä hetkellä. Jos tulen siitä huolimatta, ok sekin. Sekin on otettava huomioon, koska epävarmaa on mikä tahansa ehkäisykin. Jos en saa lapsia sitten kuin ehkä itse kypsä olisin, mitä sitten? Minusta se on täysin mahdollista ja ennakoimattomuudessaan oikein elämää itseään.
Niin. Mikä tuo kirjoituksesi pointti oikein aikuiselle ihmiselle on? Että koska ei voi tietää etukäteen elämänkulkua, niin ei vaan missään tapuksessa ehkäisynkäyttöäkään????
Olen lestadiolaiskodin kasvatti. Olen mieluummin lapseton kuin suurperheellinen. Jotkut haluavat suurperheen. Suotakoon se heille sen kummemmin itsestäänselvyyksiä pyörittelemättä.
..Tarkoitan ne voimavarat.. ne on meillä jokaisella yksilölliset, ja on vaikeaa jaksaa, jos vaikka sairastaa jotain, oli se sitten henkistä tai fyysistä.
Haluaisin vain kertoa yhden esimerkin, ja myös sekin on hyvä tietää,että vaikka kuinka varmaa ehkäisyä käyttäisi,niin jos lapsi on Jumalan tahto,niin se tulee ehkäiystä huolimattaa.
Mutta,tässä esimerkki jolla minun mielestäni on jo todellinen tarkoitus.
Eräs ystäväni ei voinnut lapsia sietää.Teki selväksi että hän suorastaan vihaa niitä"mölytoosia",ei voinnut yhtään sietää.Hän päättikin heti hankkia sterilisaation kun vaadittu ikä 30v tulee täyteen.
Hän meni sairaalaan ja hänelle tehtiin lopullinen sterilisaatio(ei enään koskaan mahdollisuutta saada lasta)mutta,mutta,kun hänelle tehtiin sterilisaatiota,niin kukaan ei tiennyt,ei ystäväni,eivät ammatimaiset lääkärit,että hänen sisällään oli juuri saanut alkunsa lapsi.Lapsi jota hän ei olisi koskaan enään voinut itselleen saada.
Nyt hän on pienen tyttären erittäin onnellinen,hyvä ja rakastava äiti.Hän on onnellinen tästä lapsesta,ja hänelle on selvää ettei lapsia enempää haluaisikaan.Oli ilmeisesti todellakin ylemmän tahon tahto antaa tälle ystävälleni mahdollisuus tulla äidiksi.
Ainakin omasta mielestäni tämä on tapaus jolla on jo todellinen tarkoitus.Ja onpa noita muitakin ihmeellisiä tarinoita tiedossa.
omia lapsia, vaikka heidän kanssaan välillä teenkin lähes ympärivuorokautisia työpäiviä. Jaan heidän ilonsa ja surunsa, kannustan elämän tiellä eteenpäin. Mutta äidiksi minusta ei ole, eikä se ole koskaan kuulunut elämän keskeisimpiin toiveisiin. Mutta rinnalleni halusin ihmisen, jonka kanssa jakaa omat ilot ja surut, jonka olkapäähän nojata ja kanssa äimistellä elämän menoa. Vl:nä ollessani kenellekkään en voinut niistä kipeistä asioista, jotka minut oli tähän lopputulokseen ajaneet kenellekkään puhua. Sen sijaan sain jatkuvasti ehdotuksia ottaa se ja se tai ainakin se kun sillä on sitä ja tätä ja tuota ja se niin fiksukin. Väsyin ihmisten 'hyväntahtoisuuteen' ja siihen ettei minulla itselläni tuntunut olevan mitään sanottavaa ja perustelua mielipidettä asiasta. Kohteliaasti yritin kierrellä ja kaarrella, että sitten kun aika on ja vastaan tulee...Tuntui, ettei elämällä ole muuta tavoitetta kuin naimisiin ja sitten lapsia...Onneksi Jumala johdatti rinnalleni ihmisen, jonka kanssa saan näitä kipeitä tuntoja jakaa ja olla oma itseni. Olemme onnellisia ilman lapsia ja ilman 'painostusta'.
On yllättävän paljon naisia jotka eivät tunne äitiyttä omakseen.Siksi onkin paljon parempi,että jokainen saisi tehdä omat ratkaisunsa itse,ilman ulkopuolisten jatkuvaa painostusta.Eihän sekään ole oikein,että lapsia on hirveä määrä,ja niitä ei kuitenkaan oikeasti haluaisi.Lastahan ei voi olla rakastamatta,mutta ainakin täällä ulkopuolella on paljon ihmisiä joille sitten lapset ovatkin toisarvoinen asia,ja niitä on myös ikävä kyllä vl-ihmisten parissa(ainakin lapsi tuntee itsensä toisarvoiseksi),mikä meistä ihmisistä kuitenkaan erilaisia tekisi,vaikka uskoisimmekin eriasioihin.
Näiden ihmeellisten raskaustapausten johdosta,ja siitä,että tiedän painostusta olevan,kirjoitin aiemman kirjoitukseni"Lapset Jumalan lahja".Sillä kirjoituksella,ja niillä ajatuksillani ei todellakaan ollut tarkoitus loukata ketään,vaan olisi ihana saada ihmiset pysähtymään hetkeksi ja miettimään asioita,mitä he todella haluavat.
Onnea elämäänne ilman lapsia,turha kantaa syyllisyyttä siitä ettei lapsia halua.Teitä on paljon,ja jokainen eläköön elämänsä niinkuin itse parhaaksi katsoo.
Näin meillä ihmisillä on hyvä elää täällä maapallolla,ja ollaan ennemmin toisetemme tukena,kuin heidät tuomittaisiin.
'Onnea elämäänne ilman lapsia,turha kantaa syyllisyyttä siitä ettei lapsia halua.Teitä on paljon,ja jokainen eläköön elämänsä niinkuin itse parhaaksi katsoo.
Näin meillä ihmisillä on hyvä elää täällä maapallolla,ja ollaan ennemmin toisetemme tukena,kuin heidät tuomittaisiin.'
Kiitos! Nuo sanat olivat lohduttavimmat mitkä olen kuullut tuntemattomalta sitten pariin vuoteen kun aloin ajatella itsenäisesti ja lähdin vl-liikkeestä. uskon ettemme tee valintojamme aina itse vaan valinnat valitsevat meidät. Ja luulen ken on kohtaloonsa tyytyväinen on tyytyväinen koko elämäänsä.
siitä, et lapsen saanti ei ole itsestään selvyys...
Tiedän yhen lestadiolaisen pariskunnan, jotka ovat jo yli viidenkymmenen...he avioliiton alkuvaiheessa sanoivat, et ei lapsia vielä...heillä ei ole vieläkään lapsia...ei pidä ite määritellä, et millon on sopiva aika millon ei...
Aina luullaan, et kaikki lestadiolaiset saavat ison perheen...näin ei ole...
En puhu omasta kokemuksesta, kun mulla ei oo etes miestä...välillä ajattelen, et ei lapsia sit ikinä, ku niitä ei jaksa...mut aina sydämen syvimmäsä kolossa on hinku äisiksi jonakin päivänä...mut otan kaiken vastaan, mitä annetaan...vaikka niitä lapsia olisi yks, tai yli kymmenen tai ei sitten yhtään...