tarinani ei tod ole kaikkein kauneimmasta päästä mutta kuitenkin haluan sen kertoa. tulin yllättäen raskaakseni silloisesta piokaystävästäni, tuo silloisesta kuulostaa tietysti pahalta mutta kuitenkin, jäin yksinhuoltajaksi jo kolmannella kuulla raskaana. opiskelen hevostaloutta ja kuuden aamut eivät oikein innostaneet, osaksi lapsen isän lähdön ja osaksi aamupahoinvoinnin takia. en kuitenkaan halunnut lopettaa koulua, vaan siirsin oppivelvollisuutta syksyyn-05. silloin muutin takaisin "asuinpaikkakunnalleni" väliaikaisesti vanhempieni luo. minulla oli mahdollisuus tehdä abortti, mutta kun näin ultrasta sen pienen ihmisen sisälläni, itkin. en pystynyt ikinä sitä tekemään. kuitenkin se oli lapseni. eli alkuvuodesta -04 siis muutin vanhempieni luo. Rupesin pikkuhiljaa keräämään tavaroita tulevalle lapselleni, ostin sänkyä, vaunuja, turvaistuinta, kaikkea tarpeellista ja sitten heinäkuussa poikani syntyi. nyt tammikuussa olen laittanut asunnonhakua vireille, aiomme kesällä muuttaa takaisin opiskelupaikkakunnalleni johonkin sievään rivitalokolmioon, ja minä aion syksyllä aloittaa taas opiskelun. tämä ei todellakaan ole ollut helppoa, olen ollut niin paljon yksin viimeisen vuoden aikana. olen nuori, 16 raskaaksi tullessani ja tänä vuonna täytän 18. Silti lapsellani on kaikki hyvin, hänellä on kaikki tarvitta, rakastavat isovanhemmat ja kummit, äiti joka rakastaa häntä enemmän kuin mitään muuta, hänellä on kaikki takeet onnelliseen lapsuuteen. ja minulla on uusi mies joka muuttaa kanssamme ja rakastaa poikaa kuin omaansa. ei minua voi kukaan haukkua huonoksi äidiksi nuoren ikäni takia, olen kuitenkin kaikkeni tehnyt poikani eteen ja tulen aina tekemään. vaikkei hänen isänsä ole missään vaiheessa lähtönsä jälkeen mukana tässä hommassa ollutkaan, viimeisen vuoden olen kantanut kahden vastuun yksin ja kahden edestä rakastanut, ihan samalla tavalla kuin "vanhemmatkin" äidit.
minun elämäni teiniäitinä
crystall
1783
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olet vahva ihminen ja sellanen pärjää elämässä aina.Veljeni vaimo tuli raskaaksi 15 vuotiaana, he ovat vieläkin yhdessä ja ompä perhe lisääntyny yhdellä vuosien varrella.Tuosta on nyt aikaa jo yli 12 vuotta, mutta ei nuoret äidit sen huonompia ole kuin me aikuisetkaan, vaikka en itsekkään vanha ollut kun ensinmäisen sain(18v)Nyttemmin olen eronnut kax kertaa ja lapsia on 4 ja viides tulos.Välillä on elämä synkistäny ensinmäinen mies jätti toisen takia toinen oli väkivaltainen ja sairaloisen mustasukkanen nyt toivon et kolmas ois se oikea vaikkakin sitä on vielä vaikea tietää kun tulin raskaaksi suht nopeasti kerkisimme olemaan vain 3kk yhdessä kun olin jo raskaana, aportti ei kuitenkaan tullu mieleenkään kummallekkaan en olisi voinut tappaa sitä pientä ihmisen alkua mikä sisälläni kasvaa.Kokemuksesta tiedän, että pärjään ja jaksan kyllä vielä yhden ihmisen aikuiseksi rakkaudella kasvattaa.