Onko täällä muita joilla on narsistisen exän kanssa lapsia ja miten olette selvinneet? miten lapsenne ovat selvinneet?
Oma tieni oli pitkä ja kivikkoinen' mutta olen nykyään vahvempi ihminen, kuin ennen, mm. pitkän terapian ansiosta
Lapseni valitettavasti tulee tarvitsemaan luultavasti myös terapiaa selvitäkseen takaisin jaloilleen.. itsemurhapuheet alkoivat hänellä jo ekalla luokalla... Nyt hän voi paremmin jo mutta matkaa on vielä paljon.. Uskon silti että aika parantaa haavat. ( ja terapia)
Narsisti tekee kamalaa tuhoa pienen lapsen mieleen. Onneksi lapseni ei tarvitse enää kärsiä hänen julmuudestaan. Mutta itsetunnon korjaaminen ja positiivisen minäkuvan luominen, vuosien henkisen väkivallan jälkeen ei ole niin helppoa..
Oma tieni oli pitkä ja kivikkoinen' mutta olen nykyään vahvempi ihminen, kuin ennen, mm. pitkän terapian ansiosta
Lapseni valitettavasti tulee tarvitsemaan luultavasti myös terapiaa selvitäkseen takaisin jaloilleen.. itsemurhapuheet alkoivat hänellä jo ekalla luokalla... Nyt hän voi paremmin jo mutta matkaa on vielä paljon.. Uskon silti että aika parantaa haavat. ( ja terapia)
Narsisti tekee kamalaa tuhoa pienen lapsen mieleen. Onneksi lapseni ei tarvitse enää kärsiä hänen julmuudestaan. Mutta itsetunnon korjaaminen ja positiivisen minäkuvan luominen, vuosien henkisen väkivallan jälkeen ei ole niin helppoa..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä täällä yksi selvinnyt äiti. Lapsilla on pitkä terapia menossa joka kestää varmaan vielä vuosia. Lapsi on joutunut opettelemaan kaiken uudelleen mikä liittyy tunne-elämään ja normaaliuteen. Narsistin kasvattaa lapsi kun on. Muuten ollaan menty pienin askelin eteenpäin ja katkaistu kaikki yhteys narsistiin. En tiedä onnistutaanko positiiviseen minäkuva vielä vuosiin, mutta toipuminen on menossa ja vie aikaa.
Itse olin aikoinaan liian heikko puolustamaan itseäni ja lapsiani, mutta jostain tuli viimein se voima ja todeta, että nyt riitti. Onneksi sullakin tämä on jo ex.
Onhan lapsellasi sinut, olette samalla puolella.
On sellaisiakin koteja jossa molemmat vanhemmat on hirviöitä eikä lapsella ole ketään johon luottaa.
Sano lapsellesi että vaikka menneisyydessä on pahoja asioita, ne on menneitä eikä tapahdu enää. Kun traumasta jää tunne pois, asiasta tulee osa taaksejäänyttä elämää.
Ja joskus voi ajatella vähän päälaelleen: että jäätiin henkiin! Se ei tappanut meitä, olemme vielä elossa.
Siinä vaiheessa kun ihminen löytää pienenkin häivähdyksen kiitollisuutta, on jo pitkällä.