trauma/ehdollistunut pelko

Hei,

Olisi ihan mielenkiinstoita kuulla minkä tyyppisestä tapahtumien ketjusta on kyse. Ja tosiaan juttelu ja asioiden läpikäyminen jonkun kanssa voisi olla ihan hyvä ensiaskel kohti solmujen avaamista. Älä missään nimessä ala välttelemään ja piilottelemaan aihetta. Enkä nyt tarkoita, että asiasta tulisi ympäriinsä huudella, mutta jos sulla olis joku ystävä tai kaveri, jonka kanssa voisitte jutella asiasta tai sitten jokin ammattitaho. Vaikka et olisi uskossa tms, niin seurakunnan työntekijöistäkin voisi olla apua. Ne ainakin osaavat kuunnella ja eivät takuulla tuputa mitään uskontoaa tms.

Kyllä palstalla voi sinunlaista käsitellä. Erikoisesti lapsena koetut kamalat asiat jäävät alitajuntaan käsittelemättöminä. Lapsella ei ole vielä kokemusta, tietoa ja työkaluja ymmärtää ja käsitellä kaikkea, niin aivot lykkäävät sellaisen tavallaan kuin jonnekin varaston soppeen. Sitten aikuisena kun psyyke ja valmius alkaa olla siinä reilassa mieli alkaa nostaa asioita tietoisuuteen käyttäen hyväksi samantyylisiä ja jopa ehdollistettuja asioita.

Kyllähän se vie valtavasti energiaa kun mieli ylittää torjua ja pitää piilossa pahoja muistoja ja joku näkee jopa painajaisunia.
Paras apu olisi ammattitaitoinen traumaterapeutti. Hänellä on taito nostaa asioita pikkuhiljaa ei liian paljon kerralla ettei tuska ja ahdistus tule liian voimakkaana pintaan. Kun asioita jauhaa ja muistoja kelaa niin niin trauma heikkenee ja samalla järki työstää ja sitä ymmärtää ettei nyt enää eletä siinä avuttomuudessa vaan hommat ovat hallinnassa.

Minulla on ystävä joka ei voi pitää näkyvillä puukkoja ja teräaseita, mutta kun on juteltu niihin liittyvistä peloista ja tapahtuneista niin on hän saanut paljon hyötyä vaikkei vieläkään halua esineitä katsella.