Rakastumishälytys!!!

Tottakai kiinnostusta saa ja pitääkin osoittaa! Mut useimmat naiset pitävät hiiren askelista alkumetreillä. 😊 Kyllähän se loitontaa, jos joku lyö pöytään koko pakan kerralla.

Hiiren askelilla on voitettu niitäkin naisia, joilla ei aluksi ollut lainkaan tunteita. Minulle-kaikki-nut-heti voi toimia ehkä vain silloin, jos molempien tunteet ovat vuoren varmoja.

Jos nainen on edes osoittanut kiinnostustaan jollai tapaa tai hakeutunut lähettyvilläsi ja jutellutkin kanssasi kyllä hän voi odottaakin sun ehdottavan kahville tai vaan juttelette enemmän myös itsestänne.
Silloin kannattaa antaa merkkejä ehkä enemmänkin jos aiemmin ollut antanut "ei tällä hetkellä" tai "ei nyt" viestejä... varsinkin jos nainen ollut jotain osoittanut...

Mun mielestä olis ihanaa tietää vaan heti toisen tunteista, mutta mä olenkin niin rakastunut häneen ja tämä onkin asia erikseen, kun tykkään näkemättäkin edelleen toisesta.

Minä ainakin tykkään hänestä elämäni loppuun asti.En koskaan unohda ihmistä joka koskettaa.

Rakkaus tulee ja rakkaus menee. Kannattaa olla itselleen rehellinen ja toiselle avoin, jos tunteita on. Sitten vaan kahden kesken paljastaa sydämensä salaisuudet. Jos ei saa vastakaikua, saa ainakin syyn viettää shoppailupäivän sydänsuruihin. Niin se vaan on.

Jaa-a, kai sitä vain toivoisi hänen tulevan lähelle, katselevan silmiin, juttelevan ja antavan edes sen tiedon onko hän vapaa vaiko varattu. Itse ei oikein voi tehdä mitään enempää ilman tuota tietoa.

Minä ainakin säikähdän, jos mies tulee kertomaan minulle olevansa ihastunut minuun. Säikähdän, oli mies ihana tai ei, oli minulla kiinnostusta tai ei. Tuollainen tiedonanto saa pelkäämään, että toisella on jotain vaatimuksia, odotuksia, ja että pitäis vastineeksi sanoa jotakin. Eli sen kertominen vain vaivaannuttaa.

Olen maltillisen lähestymisen kannalla. Sen kannalla mikä luonnostaan tulee. Jos on mahdollisuus nähdä ihastustaan tavallisesti ohi mennen muiden asioiden ohessa, vähitellen vaan juttusille enemmän. Ei tartte vääntää juttua tyhjästä tai turhasta. Se kyllä menee jakeluun naiselle, kun mies hakeutuu juttusille usein, että kiinnostusta kenties on.

Nykyajan ihmisillä on kauhea hoppu. Ja koko ajan joku ihmissuhdetavoite mielessä. Mun mielestä se on niin, että jos mietit pyytääkö treffeille ja miten pyytää, olet etenemässä liian nopeasti. Ja, että ajattelet lopputulosta liikaa. Luontevuus on valttia eli ei mitään amerikkalaisten elokuvien romanttista krääsää treffeistä ja ihanuuksista. Niitä ei tarvita.
Sen sijaan tällä hitaalla luonnollisella taktiikalla, kuten joku nimitti sitä aiemmin hiiren askeliksi, tulet ajautuneeksi luonnostaan tilanteeseen, jossa huomaatte molemmat, että kenties se ohimennen juttelu ei enää riitä... tai sitten tällaista eteenpäin menevää yhtälöä ei muodostu, ja se sitten tarkoittaa, ettei siinä ihastumisessa ollut aineksia pidemmälle.

Hitaasti etenemisessä ei ole kyse vaan siitä, että mies antaa naiselle tilaa, vaan siinä mies antaa itselleenkin tilaa. Vaikka sitä niin ihastuu toiseen ja toinen on omasta mielestä maailman ihanin olento, mieli saattaa muuttua, kun toisen kanssa on enemmän tekemisissä. Tämä huomioiden onkin vähän hölmöä mennä kertomaan ihastuksestaan - eihän kukaan meistä sano pitävänsä jostain elokuvasta näkemättä sitä. Se alkuinnostuminen toisesta on vasta ihastumista. Niitä tulee ja menee eivätkä kaikki ihastumiset tarkoita sitä, että homman pitäis edetä pidemmälle.

Eli maltillisesti eikä mitään ihastumispaljastuksia, vaan tavallista kanssakäymistä.